Niesta. (Yrjö Alaruikka) / Poromies 1936.

Poromies-porinoita 2.


Tämän syksyiset porohommat alkoivat lupaavin entein. Lunta tuli aikai-sin melko vahvasti ja pienet pakkaset lisäsivät talven tuntua. Luontainen poronlihan jäädyttämö oli mallikelpoisessa toiminnassa. Mutta sitten, niinkuin tässä lehdessä eräs kronikoitsija kirjoittaa, "tuli suvi. joka meiltä jäätämön suli". Poroerotukset olivat jo hyvässä vauhdissa. Niinpä ensim-mäinen komea erotus oli lokakuun 10 päivänä Syväjärven paliskunnan Pittiövaaran aidalla. Eläimiä oli kerätty aitaan I700 vasojen kanssa. Po-rot näyttivät hyvinvoivilta ja etenkin vasat olivat voimakkaita kuin Simso-nit. Olipa osa urosvasoista kelonut sarvensakin, kuin parhaat hirvaat, osoittaen siten aikamoista miehekkyyttä.

Marraskuun, alkupäivinä tuli jatkuvampi suvi, jota näyttää piisaavan, vaikka olemme jo kuukauden puolivälissä. Lumet ovat sulaneet ja poro-aidat tulleet niin likaisiksi, ettei, kuten eräs poromies meille huomautti, kehtaa niissä enää "oikea immeinen" hirvasta purra. Jatkuvat suvi-ilmat ovat porotoimissa tuottaneet kaikenlaisia vastoinkäymisiä. Tuotteiden hinnat ovat laskeneet ja poroerotukset muuttuneet mieserotuksiksi. kun huonon, kelin vuoksi ei saada poroja aitaan, vaan erotuksiin saapuu ihmismäisiä henkiä enemmän kuin poroisia. Ilmoille ei kuitenkaan mah-da mitään, ei itse "llma-Keränenkää", joka sääkoneittensa ääressä Hel-singissä istuu. Jäädyttämön tarpeellisuus on kuitenkin tänä syksynä tul-lut peruuttamattomasti todetuksi. Saa sitten nähdä, joka elää, saadaan-ko sellainen joskus Rovaniemelle.

Tätä kirjoittaessamme olemme parasta aikaa Lukkarin Samelin talossa Inarin pitäjän Jurmojärvellä .Matkaa tänne on 20 kilometriä kirkolta. Hiih-dimme matkan vesisateessa neuvoja Hemming Harrin keralla. Tuumim-me tuolla tunturien päällä levähtäessämme, että niiden joille hengenah-distus tulee kaupungeissa, olisi hyvä tulla tänne haukkomaan ohutta ja raitista ilmaa. Erämaan viehätystä ja siellä liikkumisen vaikeutta ei huo-maa ennenkuin on pahassa kelirikossa joutunut taivalta tekemään. Talon isännän kanssa olemme tässä kirjoittamalla vaihtaneet ajatuksia, hän kun ei kuule ollenkaan. Kivaloitten mahtavuuden keskellä tulee mieleen sellainen ajatus, että ihmisellä on omiin voimiinsa suurempi usko kuin mitä siivet kantavat. Eikä tämä aatos niin järjetön taida ollakaan, sillä monestihan haaveilijat tulevat korkeuksista alas kuin, lennosta ammutut linnut.

Tämä neronleimaus taisi tulla mieleemme, kun ajattelimme niitä maan-viljelysmahdollisuuksia joita Inarissakin on joskus kehuttu olevan. Sa-tuimme nimittäin tapaamaan maanjakoa täällä toimittavan insinöörin, joka kertoi, että Inarinjärven ympäristössä taloja erottaessaan ei hän ole tavannut pienimpiäkään peltoviljelysmahdollisuuksia. Poro- ja turkisvil-jelykseen olisi entistä enemmän siellä kiinnitettävä huomiota. Eikä tässä sivussa olisi unohdettava myöskään kalastuksen kohottamistoimenpi-teitä.

Tällä kertaa, kun käyttelemme kynää, olemme Menesjärven, rannalla Jomppasen Matin uudessa ja kauniissa Lapin talossa. Tänne on kirkolta matkaa neljä peninkulmaa ja rapiat päälle. Tämän talon isäntää sano-taan Kaapin Jounin adjutantiksi. Eivätkä kielevät siinä taidakaan pahasti erehtyä. Mattihan hoitaa tämän pororuhtinaan asioita aina siellä, minne tämä sukkela Läpin-mies ei itse kerkiä. Ääretönhän on erämaa Jounin-kin joka paikkaan kerittäväksi. Hän taas toisaalta auttaa isäntärenkiään. Nytkin, kun talonisäntä on Enontekiöllä,, kukaties vaikka Norjassa saak-ka. porojen etsintämatkalla, heiluu Jouni isännän sijaisen kokousväen keskuudessa. Eikä meistä tässä isännän sijaisessa olekaan mitään vi-kaa. Reipas ja vieraanvarainen niinkuin kirjoittamattomat isännän ohje-säännöt tunturimailla säätävät

Aslakka III Menesjärven rannalla.

Poronjuustoaitta Inarin Nellimössä.

Inarini Kyrön paliskunta pitää nyt ensi kertaa kokoustaan valtuosakasten palkimessa. Kokouspaikan valinta onkin tällä kertaa osunut oikeaan. Täytyyhän Lapin-miestenkin saada sanoa mielipiteensä joskus virallisel-le kokoukselle oman takan loimussa. Kivalossahan honkakin on paikal-laan, eikä missään jalostetussa puutarhassa. Vapaampaa on sanankäyt-tö aina omalta lavitsalta kuin vieraan penkiltä. Näin tosiaan on, tulimme sen todenneeksi, sillä olemme sanotun paliskunnan kokouksissa olleet myöskin kirkonkylän pirttiloissa, joissa Lapin uroot ovat istuneet umpi-suisina. Nyt näytti puhetta riittävän käsiteltäviin asioihin nähden aivan sopivasti. Jomppaisen Aslakka, jota suvun Aslakka-rikkauden vuoksi sanotaan Aslakka Kolmanneksi, kuten järjestys kuuluukin olevan, esitti paliskunnalle palkattavaksi pororenkejä valvomaan paliskunnan etuja etupäässä läntisellä rajalla. Hänen kertomuksestaan kuulsi sellaista, et-teivät kaikkien porot näiltä rajamailta, löydy yhtä tarkoin. Jos kertomuk-sessa ovat asialliset perät, eivätkä ne ole kelon kuiskeita, niin siihen on saatava pikainen korjaus.

Inarin paliskunnassa on paliskunnallinen toiminta säilynyt verrattain pie-nenä. Etto- tai hakutyöt järjestävät ja suorittavat suurimpien porokarjojen omistajat omin neuvoin. Paliskunnan kautta vastataan vain erotusaita-rakenteiden kustannuksista, heinävaliingoista ja yleisemmistä hallinto-menoista. Paliskunnan valvontamahdollisuus paliskunnan laitumilla ta-pahtuvaan toimintaan on jokseenkin olematon. Kun näin on hakutoimin-ta työt järjestetty, täytyy niiden, jotka omaan lukuunsa näitä töitä suorit-tavat, olla mahdollisimman tunnollisia ja epäitsekkäitä hoitaakseen tois-tenkin asiat tunturissa yhtä hyvin kuin omansakin. Hakutöiden järjestelyä ja suorittamisvalvontaa poronhoitolain säätämällä tavalla paliskunnan kautta tapahtuvana ei voitane enää kauan siirtää. Poronomistajain luvun kasvaessa ja varsinaisten suurten porokarjojen omistajani harvetessa ei löytyne mahdollisuutta nykyiselle järjestelmälle. Sen toteuttaminen ei nykyoloissakaan lisäisi työkustannuksia eikä paliskuntamaksuja, kun se järjestetään työvelvollisuuspohjalla, siis siten kuin sitä yleensä eteläm-pänäkin toimivat paliskunnat käyttävät. Eivät työmenot nouse sen vuok-si, että sama määrä miehiä, jotka nykyäänkin suorittavat eläinten haun, ovat siellä paliskunnanlukuun työskentelemässä.

Sellaiset poronomistajat, joilla on nykyäänkin etsintätöissä useampi mies tietenkin joutuvat paliskunnan jäljestäessä nämä työt panemaan samani määrän miehiä, jota vastoin pienten karjain omistajilta voitaisiin ettojoukkoihin määrätä mies vuorottain sen mukaisesti kuin heillä on po-roja paliskunnassa. Parannus tässä järjestelmässä on siinä, että joukos-sa olisi aina yksi paliskunnan määräämä etumes, joka olisi poroisännälle ja paliskunnan kokoukselle vastuuvelvollinen töiden onnistumisesta ja niiden laadusta. Samalla siinä saadaan; hakukustannukset jakaantu-maan tasan sekä pienten että suurten porokarjojen omistajien kesken.

Menesjärvellä kerrottiin, että suomalaisten poroja olivat norjalaiset poro-rosvot käyneet verottamassa. Kerrottiinpa, että eräässäkin Norjan, lapin-kylässä oli lappalaisneitonen ollut valkko- ja musikkakoipia polttamassa suomalaisten poromiesten saapuessa laumaansa takaa-ajaessaan ky-lään. Jälkiäänhän porotusvotkin koettavat peittää. Tässä johtuu mie-leemme erään torniojokilaisen Julio Granhergin sanonta, joka kuuluu:

-Ei niitä niestaporon korvia ennen kopeloitu, kun talja nuotioon heitettiin.

Sinne hävisivät poron papinkirjat eikä sen jälkeen ottanut selvää itse p- -ukaan, kenelle eläin kuului. Pororosvojen rangaistusta pitäisi koventaa ainakin valtakuntien välisissä porosopimuksissa. Eikä tekisi pahaa, vaik-ka sitä tehostettaisiin keskeisissäkin "lainauksissa" Rajantakaisia on ai-na vaikeampi saada kiikkiin, jonka vuoksi ne joutaisivat kiinni joudut-tuaan lukemaan, useamman vuoden tiilenpäitä kuin mitä nykyään poro varkaudesta määrätään.

Edellisestä jutusta johtui mieleemme Suomen-Norjan rajalle rakennet-tava esteaita. Eipä silti, että se aita varkaita pidättäisi, siitähän on koke-muksi itärajalla, mutta estää se kuitenkin eläinten menoa aivan suoraan niiden palkituille. Tässä aitarakeninusihommassa sitä vasta hitaita näy-tään oltavan. Sopimus on saatu aikaan ja Suomella on aidänrakentami-sesta "dokumentit" taskussa, mutta niiden toimeksi saattaminen näyttää venyvän kuin kastemato piimässä. Aitapaikan linnoitustyöt edistyivät vii-me kesänä etenkin syyspuoleen hyvin hitaasti, eikä ihmekään, nehän aloitettiin vain yhdestä paikasta. Luulisi Suomesta ja Norjasta löytyvän rajankävijämiehiä useampaankin sakkiin, jotta työt joutuisivat, Taitaa toteutua tässä rajan hankaluudesta kärsivien lappalaisten puhe, että sitten vasta on aita rajalle rakennettu, kun kaikki porot ovat heiltä Nor-jaan hävinneet.

Kun tässä on tullut useammasta epäkohdasta mainituksi, niin emme malta olla kynsille lyömättä niitäkään, jotkä harjoittavat tietensä petosta poro- ja siitä saatavien tuotteiden kaupassa. Olimme tässä eräänä päi-vänä toteamassa sivusta sanonnan, ettei se olekaan poromies, joka ei jonkin verran porokaupoissa pettäisi ostajaa. Tekisipä tässä kohden mieli viitata raamattuun, mutta pidämme sen niin pyhänä kirjana, ettem-me puutu siihen. Sanomme hyvin arkisesti, ettemme olisi uskonut jou-kossamme olevan niin ymmärtämätöntä, joka luulee voivansa harjoittaa porokaupoissa petosta saattamatta siitä vahinkoa itselleen tai muille po-ronomistajille. Porotuotteiden mainostusta on viime vuosina harjoitettu väellä ja voimalla. On saatu sellaisiakin henkilöitä innostumaan niihin, joilla ei ole yhtään asiantuntemusta niihin nähden. Jos me jokaista en-sikertalaista "juksaamme" raskaasti, niin mitä meille on mainostoimin-nasta muuta kuin hetkellinen hyöty? Olemme varma, etteivät ne. joita olan takaa jymähytetään porokaupoissa, antaudu niihin toista kertaa kovinkaan vähällä mainostuksella. Tuottajan on tuotteensa myytävä sel-laisena kuin se on. Ei liikoja kehumisia niiden käyttömahdollisuuksista eikä valheellisia tietoja niiden iästä ja kestävyydestä. Rehellinen ja suo-ra kauppa on parasta mainostusta porotuotteidenkin menekille. Poro-miehet, myykäämme tuotteemme rehellisesti ja reilusti! Jos me sen vuoksi joudumme jotakin markkaa köyhempänä kuolemaan, niin on ainakin lohdutuksena tieto, että lapsiIlemmekin on jäänyt vielä markki-namahdollisuuksia, emmekä ole niitä petoksillamme kokonaan lopetta-neet. Tämä on kyllä koko lailla suoraa puhetta näin joulun alla. mutta emme mahda mitään sille, että olemme tottuneet puhumaan asiat halki.