Niesta. (Yrjö Alaruikka) / Poromies 1938.

Poromies-porinoita.



Talvi on jälleen päättynyt ja kevät tekee tuloaan. Poroerotustoimintakin on loppunut ja monet erotuksesta erotukseen kulkeneet poromiehetkin ovat joutaneet kotiinsa paidan vaihtoon. Se on tuo poromiehen elämä talven aikaan alinomaista kiirettä ja toisilla yhtämittaista taipaleella oloa. Poromäärämme lisääntymisen vuoksi on erotusten pito kasvanut monin verroin entisestään, niin että ellei nykyisiä kulkuvälineitä olisi, niin kiiret-täpä pitäisi erotusmiehillä, jos aikoisivat kaikkiin tarpeellisiin erotustilai-suuksiin ehtiä. Poroerotusten lisääntyminen on tuonut mukanaan kus-tannuksia, mutta samalla se on varmentanut porojen omistusoikeuksien perusteita. Nykyään ei ole hyvä mennä muuttelemaan korvamerkkejä aivan vain muina miehinä metsässä, sillä pian ovat käpälät ketunrau-doissa ja sen jälkeen rautainen kanki ovenpäällä. Yleensä poroerotus-toiminta on kuluneena poronhoitovuotena sujunut hyvin ja poronomis-tajat ovat saaneet pitää jälleen vuosikatselmuksensa karjassaan. Tämän katselmuksen perusteella kai voidaan suurin piirtein sanoa porovuoden olleen keskinkertaista paremman. Toisille ehkä parempikin, kun taas toi-sille heikompi. Kuluneena erotuskautena on myös hintojen korkeus vie-koitellut rahanahnaammat ehkä liiaksi käyttämään teurastusta karjas-saan, mikä tulee lähivuosina karjan tuotannossa tuntumaan, mutta run-saammin on ollut sellaisia, jotka ovat harkiten ja säästellen hävittäneet naaraspuolisia eläimiä. Kun eläinten kunto kesän kuivuuden tähden ei päässyt nousemaan edellisen vuoden veroiseksi, niin on moni iäkkääm-pi vaadineläin, jossa pahimmin näkyy päällepäin kunnon alemmuus, päässyt paremmille laitumille Tällainen teurastusvalinta on kyllä ollut pai-kallaan, kun vain on muistettu nuorempia vastaavasti säästää.

Allekirjoittanutkin joutui tammi- ja helmikuun ajan reissaamaan. Jopa tammikuulla niin ahneesti, että tämän vuoden Poromiehen ensi numero myöhästyi sen vuoksi painosta. Tämä oli valitettava asia, jonka toistu-mista koetamme kiertää mahdollisuuksien mukaan. Nämä allekirjoitta-neen matkat poroerotuksiin ovat aina sellaisia havaintomutkoja, jotka antavat aiheen näihin porinoihin ja tuovat uutta kokemusta tämän moni-puolisen ja aika mutkallisen elinkeinon ymmärtämiseen.

Niin. tammikuulla matkasimme Sodankylän ja Inarin paliskuntien erotuk-sissa. Ensin olimme Vuomaselän aidalla. Siellä oli entinen meininki kai-kin puolin muuten, mutta "liikutettuja" ei näkynyt. Se oli mielestämme varsin kaunista edistymistä, sillä ainahan olemme olleet sitä mieltä, että työ ja iloittelu on toisistaan jyrkästi erotettava. Edelleen huomasimme tässä erotuksessa, että Sodankylän Lapin miehetkin ovat ryhtyneet naa-raseläinten karsintaan, joka kyllä olikin paikallaan, mutta sitä emme ym-märtäneet, kun ostajille myytiin runsaasti hirvaita. Vaikka hirvasporo oli-sikin juossut toiseen paliskuntaan, niin sittenkään ei ole paikallaan näitä ilman muuta myydä teuraseläimiksi. Tällaisten eläinten teurastuksella ja kauppaamisella heikennetään poronlihan laatua ja joudutaan kärsimään melkoinen tappio sen teurasarvossa, koska hirvas on aina talvierotuk-sissa laiha. Jos eläin salvettaisiin ja myytäisiin seuraavana erotuskau-tena, niin sen teurasarvo nousisi kolmanneksella. Rahaahan tarvitaan seuraavanakin vuotena.

Vuomaselästä matkasimme yli tunturin Moitakurun erotukseen Ivalon paliskuntaan, jossa poroherrana on Matti Saijets. Erotukseen ei oltu onnistuttu tuomaan poroja paliskunnan itäkairalta siksi, että sudet siellä olivat niitä pelmuuttaneet, jonka vuoksi poromäärä erotuspaikalla olikin odotettua pienempi. Kelot tuntuivat kumisevan epäonnistumista etto-miesten viaksi. Koska emme tunne lähemmin niitä vaikeuksia, joissa ettoa tähän erotukseen jouduttiin paliskunnan itäkairassa suorittamaan, niin emme voi lähteä uskomaan honkien kuisketta. Kuitenkin rohkenem-me lausua sen toivomuksen, että tilanne on ennen erotuksen kuulutta-mista arvioitava oikein ja sen mukaisesti toimittava, silloin säästetään turhia kustannuksia paliskunnalta ja vieropaliskuntien erotusmiehiltä. Olemme tottuneet tuntemaan Matti Saijetsin jämeräksi mieheksi, jonka perusteella oletamme, että poroisäntä on kai koettanut parhaansa eikä syytä voida myöskään heittää sille perusteelle, niinkuin Kyrön paliskun-nan kokouksessa Hammastunturissa kuului kuiskeita, että se olisi ollut päivärahan vika. Jollei nimittäin olisi ollut päivärahaa, vaan itsekukin olisi hakenut poronsa, niin eri laumat olisivat Moitakurun aidassa olleet. Tä-mä syytös osoittaa aliarviointia ettomiesten velvollisuudentunnosta, jota ei poromiesten piirissä ainakaan porohommissa saisi esiintyä.


Moitakurun erotuksesta siirryimme Hammastunturille Vuorsavaaran erotukseen porokyydillä. Porollaajelu talvisena sunnuntaipäivänä mahta-vassa luonnossa on jo sinänsä nautinto. Kun tunturijärvien jäitä pitkin ajellen antaa poron nulkata ja syventyy maisemiin, niin totta totisesti ihminen huomaa pienuutensa ja kunnioittaa Luojan töiden suuruutta. Arkiset pikkuhuolet ovat kuin tipotiessään ja alkuihmisen tervettä voimaa tuntuu virtaavan suoniin. Hammastunturille päästiin pimeän aikaan. Oli se aika toikkaroimista loppumatka pimeässä tunturikoivikossa, kun ei tiennyt, minne päin oikein on mentävä, mutta niinpähän vain kävi, että lopulta tulimme Kyrön paliskunnan samana päivänä valmiiksi saamaan uuteen, laudoista rakennettuun Hammastunturin "hoviin". Hovi-nimen annoimme tälle kotauutuudelle sen vuoksi, että se oli suurin kota, mitä milloinkaan olemme nähneet. Asumus oli kaikin puolin erinomaisen hy-vä, mutta kun savupirttien aikakausi on jo ohi, niin ovat nykyaikaisen ihmisen silmät tulleet niin aroiksi savulle, etteivät ne tahdo sitä sietää terveellistä määrää, vaan pakkaavat kyyneltymään. Tästä "kotahovista" tulee kyllä hyvä ja savuton, kun jonkin verran korotetaan ja kavennetaan räppänän reikää, että saadaan syntymään kovempi ja yhtenäisempi ve-to.

Allu Kenttälä poronostossa Hammastunturin kaarteella.

Siitoshirvaiden valintatarkastusta.

Kaapin Jounin pojat Hammastun-turin nietoksia luomassa.

Kolarin poroprofeetta Herman Lantto.

Olli Ylijääskö Mäntyvaaran erotus-tokalla.

Seuraavana aamuna rysähytti poroisäntä raitioitten kanssa aidan täy-teen poroja. Komea oli tokka, vaikka olikin jo myöhäistalvi pailakkoihin nähden, mutta komeita pailakoita näkyy näistä Lapin paliskuntien poro-eloista löytyvän vielä tammikuun loppupäivinäkin. Tämän Inarin pororik-kaimman paliskunnan poroherra on jämerä mies. Näkyy hoitavan asiat saumoilleen, niin että paliskunnan miehet saavat olla tyytyväisiä poro-isäntäänsä. Ei ollut myöskään erotustoiminnassa vikaa. Miehet häärivät kuin omissa töissään urakassa. Niin se pitääkin olla. Eläimiä ei saa pit-kään kiusata kerralla erotusaidassa, se on poronhoidon tärkeimpiä aak-kosia. Erotushommat Vuprsavaaralla tekivät meihin kaikin puolin hyvän vaikutuksen, mutta sitävastoin paliskunnan kokous ei ollut vanhanaikai-senkaan porokokouksen veroinen, puhumattakaan nykyaikaisista ko-kousvaatimuksista. Kokous, oli se paliskunnan tai senaatin, on asiallis-ten asiain käsittelytilaisuus jossa joutavat kiekaukset eivät sovi. Esimer-kiksi porojen vahingonkorvauskysymyksia käsiteltäessä olisi noudatetta-va enemmän arviotoimituksiin perustuvia tietoja ja otettava ne varteen, kuin hyväksyä summittaisia kuulopuheita. Ei näitä vahingonkorvaus-asioita saa panna arpajaispeliksi, niin että suunnilleen puolet maksetaan siitä, mitä asianomainen vaatii. Silloin ollaan selkäsillä vesillä. Asioista on ennen päätöstä paliskunnan puolesta otettava tarkka selvyys. Jos sitten sovitaan ilman arviolautakuntaa asiasta, niin sehän on hyvä, mutta jos hyväksytään noin vain ilman muuta asianomaisten vaatimuksista puolet tai vähemmän, niin kyllä paliskunnalle tällaisia veron vaatijoita alkaa vähitellen löytyä. Porojen tekemien vahinkojenarvioimisessa ja niistä korvausten suorittamisessa on päästävä lain määräämiin perustei-siin. Sitä vaatii porotalouden kokonaisetu ja sitä vaatii myös maanvilje-lijäin etu. Arviokustannusten säästäminen voi aiheuttaa sellaisissa ta-pauksissa kuin Kyrön paliskunnan kokouksessa esiintyi, paliskunnalle enemmän rahanmenoja kuin arvataankan. Ja mitä sitten vaikuttaa se alinomainen nurkuminen vahinkoa kärsineiden taholta, joiden hyvään tahtoon ja rehellisyyteen joudutaan vetoamaan. Suostutteleminen asial-lisessa asiassa ei rehdissä pelissä sovi, se kuuluu lemmenjuttuihin ja ne eivät ole paliskuntien kokousten asioita. - Tätä juttua emme ole tässä maininneet siksi, että edellämainittuja epäkohtia olisi vain Kyrön palis-kunnassa. Niitä on vielä lukuisissa paliskunnissa ja olisi niistä vähitellen päästävä.

Hammastunturilta lähdimme teurasporotokan jäljessä ajelemaan Törmä-sen kylää kohden. On nautinto seurata kuljetustokkaa. jolle koirat pitävät "jöötä". Miesten ei tarvitse muuta kuin pulkassa istuen katsella, kuinka tokka höyryten seuraa vetomiestä. Porotokan kuljettaminen pahoissa maisemissa on työala, joka vaatii hyvin onnistuakseen varsin suurta ko-kemusta. On jo oikeastaan edeltäpäin arvattava porojen aikomukset kussakin tilanteessa ja myös siltä varalta varustauduttava kyetäkseen hallitsemaan laumaa. Olemme kuulleet sanottavan, että lannan lakki on eri kuin lapin lakki. Niin onkin. Mutta että lannan lakin sisällä voi olla sa-maa kuin lapin lakinkin, sen saimme nähdä tässä kuljetushommassa. Meidän lantalaisten seurassa oli tunnettu poronostaja Allu Kenttälä Ro-vaniemeltä, vanha poropaimen ja raitio. Kyllä Allu oli vain sellainen poi-ka, että pitkään hän ajatteli samansuuntaisesti porojen kanssa monissa tilanteissa. Tarkoitamme, että missä porot aikoivat lyödä mutkaa, niin olipa Allu jo varustautunut tämän hyökkäyksen varalta ja tuumi: ei niin mutta näin. Kaikki, mitä tässä olemme tulleet porisseeksi, ei ole tarkoit-ettu missään pahassa, vaan reilussa sovussa ja jälleennäkemisen toi-vossa.

Inarista otimme huikosen Rovaniemen kautta Kittilään, jossa Alakylän Läntisen paliskunnan erotuksessa merkittiin hirvaita siitosmerkeillä. Nä-mä korviinsa kihlat saaneet eläimet olivat kaikki nuoria vuorsoja, joista pitäisi kehittyä vuonkaita äijiä. Sellainen oli tarkoitus ja kyllä se toteu-tuukin. Viimeksi hirvaskysymyksestä kirjoittaessamme kerroimme Ora-järven paliskunnan kohtalosta näissä jutuissa. Samaa vikaa jo näkyy olevan Kittilänkin miehissä. Vähänkin vanhemman ja vuonkaamman uroseläimen miehenmerkit olivat kadonneet, kun niitä lähemmin kopeloi. Vanha Vasara Ounasjoelta-Poikajärven paliskunnasta oli niin kuin am-mattikopeloitsijana hirvaitten miesmäisyyttä tutkittaessa, niin että Jääs-kön Aleksin on nyt välttämättä uskottava tämä juttu ja muistettava hir-vaskannan kehittämistä unissaankin. Muuten Alakylän Läntisessä palis-kunnassa on komeaa ja tyypillistä vaadinainesta, joka kyllä antaa hyviä jälkeläisiä, kun vain kunnollisia ja täysin siitoskypsiä uroita saadaan jär-jestetyksi. Varmasti joku lukija päättelee, että kylläpä tuo Niesta on alka-nut jatkuvasti hirvaitten puolia pitää, kun joka Poromiehen numerossa aina vain jankkaa niistä. Se on oikea päätelmä, jota valitamme, mutta siitä huolimatta emme jätä tätä kysymystä ennen rauhaan, kuin se on saatu järjestymään. Haukkumalla se koirakin leipänsä ansaitsee. Ja hyvää porokoiraa pidetään suuremmassa arvossa kuin huonoa miestä. Olemme sitä mieltä, että kun jatkuvasti tästä kysymyksestä nalkutamme, niin lopulta miehet metsässä hirvaita käsitellessään muistavat, että eikö-hän Niestan mieliksi jätetä tuota purematta, kun se on noin komea ja hyväntekoinen. Silloinpahan ei Niesta pääse meitä aina syyttämään huonoista hirvaista.

Toivottelemme tässä lopuksi ihanaa kevättä ja hyviä kylvöntekoilmoja sekä lisäksi satoisaa vasavuotta, joka on jo näkyvillä, kun seuraavan kerran tavataan.