K. M. / Oulun Ilmoituslehti 29.4.1892.

Poronhoito-oloja Lapinmaassa.


Enontekiön Kelottijärvellä huhtik. 18 p. 1892.

Kevään valaisemilta Lapinmaan tuntureilta tervehdys!

Ihanaa ja suuremmoista vaan näköä häikäisevää on katsella Lapin tun-tureita kevät-auringon valossa. Lumen peittämät tunturit loistavat kirk-kaassa auringon hohteessa neitseellisen puhtaina, silmä ei löydä leväh-dyspaikkaa noilla majeestetillisilla, hohtavan lumiverhon peittämillä tun-tureilla, jotta näkyvät ikäänkuin uivan heleänkirkkaan autereen valossa.


Oikein silmiä huikaisee, ellei ole tummia silmälasia silmien suojana, Myöskin pedot ovat auringon säteiden tanssiessa valkoisilla lumikentillä päiväiseen aikaan vähänäköiset, sillä kimalteleva valo häikäisee niiden-kin silmät. Tuulen alapuolella voipikin keväthankien aikana petoja lähes-tyä jotenkin likelle. Porojen pahin vihollinen:, susi, alkaa tähän aikaan, päinvastoin kuin syksyllä, jolloin se aina liikkuu öillä, päiväsydämmellä-kin hiipiä paimentolaisten porolaumoihin, aikaansaaden sanomattoman hämmästyksen ja pelon porolaumassa, jolloin porot, suden lähestyessä, kaikilta suunnilta syöksyvät laitumen keskipistettä kohden ja kun ovat tulleet kokoon, lähtevät ne hurjaa vauhtia pakenemaan vaistomaisesti vastatuuleen.


Jos silloin eivät poronpaimenet ehdi hätään, karkaa koko porolauma su-sien pelon tähden tuntureille ja hajautuu. Paljon on sitten paimenilla vai-vaa, ennen kuin lauma taasen on saatu kokoon ja kamala veroitus on laumassa käynyt. Sudet näet joskus kaatavat poroja kymmenittäin lyhy-essä ajassa. Ellei susista olisi vastusta, poronhoito tuottaisi erinomaisen tuloksen. Muun karjan hoito ei ole läheskään niin edullista kuin poron-hoito. Siellä, missä laitumet ovat suotuisat eikä susista ja varkaista ole haittaa, voidaan näet vähintäänkin neljäsosa porojen hinnasta vuodessa ansaita suotuisissa oloissa.


Nykyiset olot täällä, kun nimittäin järjestystä ylläpidetään ulkovaltakun-tain, Ruotsin ja Norjan, poropaimentolaisten poistamiseksi, olisivat ai-neellisesti edistyttämässä meissä ja tarjoisivat taatumman elinkeinon, vaan mielet ovat tulevaisuuteen nähden kumminkin sorroksissa, kun po-liisivoimat vielä eivät ole voineet vieraita poroja aisoissa pitää parhaalla tahdollankaan. Kruununpalvelijat näet hyvässä toimessansa ovat joutu-neet jonkunlaisen sorronalaisiksi hurjapäisten, tuntemattomain lappalais-ten käsissä. Täytyy olla niihin perehtynyt, jos mielii tulla toimeen niiden kanssa ja keskuudessa. Suuria ulkomaalaisia porolaumoja on tunkeutu-nut aika ajoin rajaimme sisälle, vaan kiitos nimismiehillemme, kun eivät vieraat porolaumat ole päässeet tärkeämpiin kyliimme.

Kulkija Kelottijärven maisemissa 1920-luvulla. Kuva: Juhani Ahola. Museovirasto.

Lappalaisten on täytynyt varoa, elteivät heidän porolaumansa joudu ta-kavarikkoon ja ellei varominen auta, on niillä vielä muita keinoja. Ei kyllä voi väittää, etteivät nimismiehet tekisi takavarikkoa, silloin kun joutuvat semmoiseen tilaisuuteen, vaan "rahasto Suomen Lapinmaan auttami-seksi," johon rahastoon takavarikkoon otettujen porojen hinta on määrät-ty, ei paljon näistä takavarikoista kumminkaan vaurastu, kun ainoastaan pienen osan takavarikkoporoja voivat nimismiehet muassansa viedä.


Puhumattakaan suuresta Ruotsin porotulvasta, joka viime kesänä hävitti meiltä heinät ja saattoi meille suuren puutteen ja hädän, on tänäkin tal-vena varkain asustellut paimentolaisia ja on kirkonkylässämme nimis-mieskin kohdannut kerran porolauman, jossa oli 3.000 poroa ja toisen kerran sellaisen karjan, jossa oli yli 2,000 poroa. Näistä olisi langennut Lapinmaan kassan hyväksi noin 500 poroa, vaan lienee niitä saatu aino-astaan noin kolmisenkymmentä poroa.


Samoin tapasi meidän tunturinimismiehemme aivan nykyjään noin kol-mattatuhatta vierasta poroja, vaan hänen käsiinsä joutui ainoastaan noin toistakymmentä niitä. Jo näistäkin virkamiesten käsistä päässeistä po-roista tulee mainitulle kassalle 8.000-10.000 markan vahinko, joilla va-roilla jo olisi saatu yhtä ja toista toimeen. Kaikenlaisia puheita ja arvelui-ta liikkuu kansan keskuudessa näistä takavarikoista, jonka vuoksi olisi hauskaa, että nimismiehemme antaisivat kertomuksia niistä, jotta saa-taisiin selville vaikuttimet ja miksi lainmääräyksiä ei ole voitu täyttää yhtä hyvin nyt kuin entisen nimismiehemme Bäcklundin aikana, joka nimis-mies mallikelpoisesti hoiti kaksi seurakuntaa ja jota lappalais-ukot eivät voineet pilkata. Täällä olisi ikävä elämä, jos Lapin valtakunta vieläkin saisi tunkeutua hakometsäseutuun ja kylvää susilaumoja tänne varsin-kin Ounas- ja Pallastunturille, jotka ovat Ounasjoen länsipuolella.


Muistossa on vielä, kun toistakymmentä vuotta sitte muutamia susia oli asettunut muutamille porolaitumiemme keskipisteessä sijaitseville tun-tureille ja miten paljon tuhoa ne tuottivat. Kiihkeäin ponnistusten avulla kumminkin niiltä saaliin nahat riistetyiksi ja siitä lähtien ovat nämä run-sas jäkäläiset lailtumet olleet pedoista jotenkin puhtaat.


Äskettäin täällä veljekset Niila ja Jaani Lappi(* nylkivät irvihampaan tun-tureilla. He olivat hiihtämällä takaajaneet vihollistansa, sutta, joka vii-mein pysähtyi jäälle ja kun silloin Niila lähestyi petoa iskeäksensä sau-vallansa sitä kuonoon, niin Niilan sauva ei sattunutkaan kuonoon, jolloin hukka hurjalla hyppäyksellä toytäsi Niilaa kohti ja sai tokaista olkapäätä. Vaan samassa tulisella vauhdilla riensi toinen veli hätään ja antoi padol-le kuolon iskun.

*) Jouni ja Nilsa (Nihkolas) Labba.