Talvista tarinaa pohjan periltä tänne etelän kevääseen lähettää Posti-mieslehden tunnettu nimimerkki, Jänkä-Jussa, kertoillen mukaansatem-paavasti vaikutelmistaan joutuessaan Enontekiön kirkolla pohjoiseen matkaavan tullipartion "vanaveteen". Kirjoitus on samalla palvelus palve-luksesta, sillä Jänkä-Jussa lienee joskus tavannut kynäilevän tullimiehen Postimiehen palstoilta.

Porotiun helinää


Satutimme itsemme Mariankirkkon lappalaisten kirkkopyhän ajaksi Enontekiön kirkolle. Paljon olikin lappalaisia kerääntynyt kirkolle aina Ruotsin ja Norjan puolelta asti. Mutta hiljainen ja suruinen oli nyt Sami-kansa, eikä porontiukujen helinää kuulunut, sillä heti kirkonmenojen alussa sattui outo tapaus: lappalaisvanhus Näkkälän Jussa kuoli kirkon-penkkiin.

Kun sitten kirkkopyhän jälkeen hankkiuduimme paluumatkalle lähtöön rantamaihin, niin meille varautuikin yllättäen tilaisuus seurata tullipartiota rajamatkalle pohjoiseen. Lähtö oli ripeä, tullimiesten porot "Puuska" ja "Laukki" laukkasivat edellä ja allepainetun ajokas, poromiehiltä lainattu "Kuurakko" tuli viimeisenä. Ensimmäisenä päivänä noustiin aina vain ylöspäin yhä harvenevassa ja vihdoin kokonaan loppuvassa outamaas-sa. Toisena päivänä näkyvät lantalaismetsät etelässä enään taivaan-rantaan häipyvänä epämääräisenä kajona. Pohjoisessa levittäytyy eteen mahtava tunturipounikko, luoteessa näkyinä Haltian etäiset sinet, idässä kohoaa paljaitten vaarojen sileät kerot ja ylt´ympäri heijastuu määrättö-mien lumihankien kimmellys. Kynämme ei pysty tunturimaata kuvaa-maan, tunsimme vain, kun eräänä yönä Liankivaaran siljolta katselimme taivaanvalkioitten, revontulten moniväristä hurjaa loimua, että nyt anne-taan yhdellä kertaa ihmislapselle enemmän kuin mitä se jaksaa sulattaa.

Tulemme sitten Erkunan lapinkyläänkin, ihmetellään tuhatpäisiä poro-tokkia ja viisaiden paimenkoirien ajotaktiikkaa. Tullipäällysmies osoittaa tunturia, minkä juurella hän saavutti norjalaisen salakuljetusraidon. Sal-vastunturin Maarit on keittänyt kahvit ja käskee kotaansa sitä juomaan. Siinä porontaljoilla loikoen kertoilevat tullimiehet kuulumisia m.m. Näk-kälän Jussan kuolemasta. Silloin kotaan tullut Maaritin lanko puhkeaa puhumaan:
- Oli se sittenkin Maarit oikiassa, kun se aamulla sanoi, että tänään tulee vierhaita ja niilä on vähän ou'ompi kuolemansanoma mukanaan!

Kyselemme Maaritilta, 20-vuotiaalta lappalaistytöltä, että mistähän tuon kaiken niin tarkoin jo aamulla tiesi, ehkäpä oli unta nähnyt.
- No, ei mie unta nähnyt, killa muuten tiesin, tuli vain selitykseksi.

Tullimiehet ovat riisuutuneet peskeistään Lapinkylän aurinkoisella siljolla. 2. vas. Jussi Syväjärvi.

Jussi Syväjärvi työmatkalla Ounastunturissa 1950-luvulla.

Matti Palojärven perhe, Oula,Antti, Matti, Matin vaimo Riihtä,Tytär Inka. Palojärvi v.1934. Kuva: Ravila Paavo. / Museovirasto.

Erkunan vaimo Brita Anne Palojärvi (o.s. Näkkäläjärvi) lypsää poroa Salvasjärvellä v. 1935, poroa pitelevä nainen on ehkä Anni Saara Lep-päjärvi (o.s. Palojärvi) Kuva: Itkonen, Ilmari. / Museovirasto.

Emme lähde tässä tuntureitten tullimiehiä kehumaan, se tuntuisi retken isännistä vastenmieliseltä, mutta meillä täytyy olla oikeus antaa lappa-laisillekin puheenvuoro.

Palojärven siljolta takaisin lantalaismetsien turviin lähdettäessä ovat ri-vakat tullimiehet edenneet jo kauas järvenselälle, ennen kuin "Kuurak-komme" kanssa selviydymme lähtöön. Siinä ohimennen kuulemme lap-palais-Mikkelin sanat:

- Na, kiila se Syväjärvi-tullaolam hiva poromies, ei iks lappalaini parem-pi!

Lappalainen ei hevillä maino lantalaista poronajotaidossa, siksi korkeas-sa kurssissa hän ammattinsa pitää. Kun nyt tuo avokodassa syntynyt, tuntureitten kylmyydessä ja ainaisessa vaelluksessa teräksisen sitkey-tensä saavuttanut kansa vertaa tullimiehiään ajotaidossa itseensä, niin suurempaa arvonantoa ei enään kaivata. Ja totisesti siinä ei "pienipäi-syys", tuntureilla vähän liikkuneisuus saa vaivata kun partiomatkalla eteen avautuu satakilometrisiä, puuttomia tunturilakeuksia, tai kun jou-tuu viikkokaupalla tarpomaan "lentäviä soita" näkemättä ainoatakaan ihmistä. Sattumastako, vai esimiesten tarkasta psykologisesta vaistosta johtuu, että tunturimaa on saanut tullimiehikseen miehet, jotka tuntevat tunturimaan ja sen elämän kuin viisi sormeaan. Ja sitten mikä voiman-lähde heillä on: he tuntevat työnsä ja paikkansa omikseen tuolla kaukai-sessa valon ja varjon maassa.

Niin, tuolla tuntureitten tuolla puolla näimme nousevan Lapin heiluvan komssiossa, katselimme pienten lappalaispoikien teutarointia kotasiljolla hihnoineen poronvasojen kanssa, seurailimme valtaisan poroelon, lap-palaisen viljapellon lainehtimista tai kuuntelimme kun Lappi joikasti mah-tavista pororikkaistaan ja vielä mahtavimmista tuntureistaan. Lappi on ottanut omikseen tuntureitten tullimiehet ja sen voimakkaaseen veto-piiriin joutui nyt postimiesten

Jänkä-Jussakin.