Ilmari Manninen. / Suomen Kuvalehti 1935.


Maailmansodan pitkittyessä ja Itämeren reitin oltua suljettuna, ryhtyivät venäläiset hankkimaan sotatarpeita liittolaisiltaan Jäämeren satamien kautta. Tällaisia satamia olivat mm. Kannanlahti, josta tavarat kuljetettiin etupäässä hevosilla edelleen Kuolajärven kautta Rovaniemelle ja sieltä rautateitse Pietariin. Toinen oli Norjan Kirkkoniemi eli Kirkenes, josta niinikään poroilla ja hevosilla sotatarpeet soluivat pitkin Patsjokilaaksoa Ivalon ja Sodankylän kautta Rovaniemelle. Kolmas ja läntisin reitti kulki
Skibottenista eli Jyykeästä Kilpisjärven Siilastuvalle, jatkuen Muonio- ja Torniojokivartta Tornioon, mikä silloin oli Tornion radan pohjoisin pääte-kohta.

Kaikilla näillä reiteillä oli liike sangen vilkasta. Monet sadat hevosmiehet ja kymmenet pororaidot hinkkasivat teitä näillä satojen kilometrien pitui-silla väleillä ja ansaitsivat rahaa mahdottomasti, sillä palkat olivat hyvät ja varastot tuntuivat ehtymättömiltä. Kokonaisia tavaravuoria kohosi eri reittien solmukohdissa: pumpulipaaleja, jotka useimmin sisälsivät kivää-rin patruunia, granaatin kuoria ja sytyttäjiä, kenttäpuhelimia, sidetarpeita, manttelikangasta kilometrittäin, saappaita - kaikkea mitä suursota tarvit-si. Sota oli tuonut isot markkinat Lappiin. Kansa oli suurin piirtein tyyty-väinen.

Mutta oli sellaisiakin, jotka katselivat tätä menoa karsain silmin. Oli nuo-ria miehiä, jotka livahtelivat silloin tällöin poikki teiden idästä länteen ja päinvastoin. He eivät pitäneet näistä markkinoista, sillä näillä avustettiin heidän ja heidän toveriensa päänmenoa Saksan itäisellä rintamalla. He pitivät neuvoa Saksan Admiralstabin kanssa ia päättivät ryhtyä häiritse-mään venäläisten sotatarpeiden kuljetuspuuhia. Miten he siinä menet-telivät, kertoo seuraava Oulun poliisilaitoksen hallussa oleva raportti. Sen on laatinut joku silloisen Oulun läänin kuvernööri af Enehjelmin var-tavasten paikalle lähettämä poliisimies, ja lienee se ainoa jäljelläoleva virallinen asiakirja tästä, aikanaan suurta kohua herättineestä uskaliaas-ta ja esimerkillisestä teosta.- Nimeään kuulustelujen toimittaja ei ole pannut raportin alle - miksi, ei ole helppo tietää. Mitään kiitettävää intoa ei hän kuitenkaan syystä tai toisesta tunnu osoittaneen, sen näkee ra-portista; mutta myöskään erikoisen taitava kuulustelija ei hän näytä ol-leen, sen huomaa kokoonpanosta ja alkuperäisen asiakirjan asusta,

Tapauksen aiheuttajat olivat jääkärit, nykyinen everstiluutnantti Villamo, kapteeni Suvirinne, nyt jo kuollut everstiluutnantti Relander ja kenraa-limajuri Heiskanen, kaikki supisuomalaisia miehiä, vaikka he pöytäkirjan mukaan puhuivatkin suomea murteellisesti. Villamo oli se, joka pakotti merikapteeni Stenbergin allekirjoittamaan varastoluettelon, Relander taas tupaan ahdistettujen miestenvahti.

"Pöytäkirja tehty siinä poliisikuulustelussa, jonka allekirjoittanut toimitti Oulun Läänin Herra Kuvernöörin suullisen määräyksen johdosta, ratsu-konstaapeli Kalle Roosin läsnä ollessa, Oulun Läänin Kilpisjärvellä Sii-lastupa nimisellä alueella tapahtuneen tulipalon johdosta, ja jossa kuu-lusteltiin alempana mainitulta henkilöitä, kuluvan kesäkuun 29-30 päi-vinä 1916.

Merikapteeni Johan Gustaf Fredrik Sternberg, kirjoilla Kotkan kaupun-gissa, nykyään asuva Kilpisjärvellä Siilastuvalla, kertoi, että on ollut mai-nitun alueen tavara liikenteen päällikkönä sitten kun Venäjän valtion ta-varoille liikenne avattiin Norjan kautta, ja myös sattui olemaan saapuvilla silloin kuin viime kuluneen kesäkuun 6 päivän illalla neljä hänelle tunte-matonta työmiehen pukuun puettua miestä, sytytti tulipalon mainitun alueen eräässä ampuma-aineita sisältävässä varastossa. Kertoen ta-pahtumasta seuraavaa että:

kuluvan kesäkuun 5 päivän illalla tuli mainitulle Siilastuvalle 4 miestä pyytäen yösijan joku heille myös annettiin työväen tuvan puolella, jossa miehet olivat yötä lähtien 6 päivän aamulla kello 9 Norjaan päin mene-välle tielle, samana yönä myös oli alueella yötä venäläinen rajavartios-toon kuuluva sotilas joka myös poistui päivällä, sitten illalla kello 8 ai-kaan lähti kertoja alueelta Norjaan ratsuhevosella työmies Valdemar Wii-kin kanssa, tuli heitä vastaan sanan tuoja Norjan Skibottenista joka sa-noi, että tirehtööri oli matkustanut, että ette voi häntä tavata, palasivat kertoja ja toverinsa työmies Wiik molemmat takaisin, kulettuaan noin 1,5 kilometrin päähän Siilastuvan läheisyyteen ja kellon ollessa 11:45 yöllä, kuulivat het molemmat tärisevän pamauksen, ja suuren savun nousevan ilmaan, lähtivät he molemmat kiiruhtamaan paikalle jolloin kertoja huo-masi että tuli paloa oli vielä sytyttämässä yksi niistä miehistä jotka viime yönä oli yötä mainitun alueen tuvassa. Sitten syöksee hänen kimppuun-sa kaksi miestä jotka ottivat hänellä provninki pistoolin poijes pakottaen kertojan menemään konttooriinsa jos tahtoo henkeään säilyttää, jonka hän myös teki, ollen siellä toista tuntia syystä kun ei päässyt menemään ulos kun neljäs miehistä piti vahtia provninki pistoolin kanssa oven edes-sä.

Siilastupa v. 1905. Kuva: Museovirasto.

Tässä erään "pommarin" työkalut. Tällaisilla lensivät Kilpisjärven va-rasto ilmaan. Siinä on kummastakin pääs-tään suippo erästä happoa sisältävä lasiputki. Happoa käytettiin pommissa syövyttämään määrätyn ajan kuluessa poikki kuparilanka, jonka katkeamisesta räjähdys ta-pahtui. poikki kuparilanka, jonka katkeamisesta räjähdys aiheutui.

Jääkärin malkakamppeet. Kuulu-neet v. 1916 "Mustoselle" eli Einar Wichmanille.

Sitten yöllä kello 2:15 tuli konttooriin sisälle yksi mainituista miehistä ja sanoi kertojalle että anna hänelle kuitti kaikista tavaroista mitä tämän kautta on kuletettu ja mitä het ovat polttaneet johon kertoja ei ennen suostunut ennen kuin mies pani revoolin hänen suunsa eteen ja sanoi, että kolmen minuutin kuluttua jos ei sitä tee niin tuosta saat, antoi kertoja kuitin johon myös todistajiksi tulivat alueella olleet työmiehet Wiljam He-rajärvi ja Waldemar Wiik.

Miesten tuntomerkeistä ei voi kertoja muuta sanoa, kuin että net olivat ijiiltään noin 25 - 30 vuotiaita, ja puhuivat murteellista suomen kieltä ja yksi saksan kieltä jota kertoja vähän osaa, muuten luuli kertoja sitä up-seeri mieheksi kaikesta käytöksestä päättäen, sillä hän oli aina johta-vassa asemassa.

Työmies Wiljam Herajärvi synt. 1892 kirjoilla Tornion kaupungissa, nyky-ään asuu Siilastuvalla, kertoi, että on ollut yössä alueella Maaliskuun 20 päivästä ja myös silloin kuin alueella tulipalo tapahtui kertoi asian kulus-ta seuraavaa, että kuluvan kesäkuun 5 päivänä kello 4 aikana illalla tuli mainitulle Siilastuvalle neljä työmiehen pukuun puettua miestä, jotka pyysivät yösijaa ja saivat työväen tuvan puolella, lähtivät sitten aamulla kello 9 tienoilla Norjaan päin menevälle tielle, samana yönä oli alueella yötä myös venäläinen sotamies joka meni päivällä poies.

Sitten 6 päivänä illalla kello 11 huomasi kertoja tullessaan luvasta ulos nurkan takaa esiin tulevan yhden niistä miehistä jotka viimeyön olivat tuvalla yötä, ja kysyi kertojalta, että onko se ryssä vielä talossa, johon kertoja vastasi että se on jo mennyt pois, sitten tuli vielä heidän luokse kolme miestä ja nekin oli niitä samoja miehiä jotka olivat viime yönä tu-vassa yötä.

Sen jälkeen miehet sanoi kertojalle että paras on mennä sisälle, että he rupiaapi katselemaan mitä kaikkia näissä varastoissa on, tulivat sisälle kertojan perässä ja kysyivät onko mitään aseita johon kertoja vastasi et-tä ei ole, silloin ottivat miehet tuvassa olevat kirveet poistuivat ulos ja yksi miehistä jäi oven eteen vahtiin revooli kädessään.

Noin tunnin kuluttua kuulivat tuvassa olijat hirvittävän pamauksen jolloin arvelivat keskenään että heidän patruunavarastoonsa miehet panivat tulen, vaan eivät päässeet katsomaan kun vartia oli ovella. Sen perästä tuli yksi ennen mainituista miehistä tupaan sisälle ja oli hänellä käsi-pommi kädessään jota näytti ja sanoi, että on häpeä kun tällaista tava-raa Suomen kautta kuletetaan, mies puhui hyvin murteellista Suomen kieltä.

Aamupuolella yötä tuli tupaan yksi miehistä käski kertojaa ja hänen to-veriaan Wiikiä, että tulevat konttoriin, että siellä on heillä tehtävää, ker-toja ja Wiik menivät konttooriin ja huomasivat kun yksi miehistä pakotti kapteenia jotain kuittia kirjoittamaan revooli kädessä jonka ojensi kap-teenia kohden, jolloin kapteeni rupesi kuittia tekemään ja heidän piti to-distaa kuitti nimikirjoituksellaan, miehet kuitin saatuaan sanoivat kerto-jalle, että on heidän saatava ruokaa jota kertoja lähti antamaan, antaen ainoat neljä leipää ja jonkun verran läskiä, miehet saatuaan eväät mak-soivat kertojalle ne ruotsin rahalla. Kaiken niin tapahtuttua pääsi kertoja vapaaksi ja näki että heidän patruuna varasto oli aivan rauniona josta nousi enään vähän savua, jokaisella ennemmin kerrotulla neljällä mie-hellä näki olevan prounig pistoolin.

Työmies Waldemar Wiik synt. 1894 kirjoilla Vaasan läänin Karstulan pi-täjäästä kertoo olleensa töissä mainitulla Siilastuvalla 3 kuukautta ja oli silloin myös kun tulipalo sattui kapteenin kanssa menossa Norjaan ja kertoo samoin kuin kapteenikin kaikesta tapauksesta, sanoen olleensa tupaan hätyytettynä heti kun tuli paikalle kapteenin kanssa. Tuntomer-keistä ei voi antaa parempaa selvää kuin toisetkaan paikalla olijat kertoo olleensa todistajana siinä tilaisuudessa kuin kapteeni antoi miehille jon-kun kuitin.

Työmies Yrjö Koivula synt. 1890 kirjoilla Kolarissa, nyt töissä mainitulla Siilastuvalla, kertoo samoin kuin edellisetkin, lisäten että hän joutui mie-hiä aamulla kello 4 aikaan kyytiin kun net sitä vaativat, ja että hän kyytitti miehiä noin yhden penikulman matkan Ruotsiin päin jossa miehet, va-pautti hänet antaen hänelle 10 kruunua juomarahaa, sanoen että puu-laakin hevoisesta he eivät viitsi maksaa, sillä hekin ovat puulaakin asial-la.

Muuten miehet olival taipaleella hyvin iloisin ja lauleskelivat ja puhuivat viemällä kielellä jota kertoja ei ymmärtänyt."