Valde Näsi. / Suomen Kuvalehti 1933.

Puhtaussyistä navetassa.


Kyllä asia niin on, että vieraspaikkaisen silmä havaitsee helpommin eri-koisuudet, jotka omapaikkaisille ovat muodostuneet jo liiaksi jokapäiväi-siksi. Mutta toiselta puolen on niinkin asianlaita, että kun on oleskellut jonkun aikaa toisella maan kolkalla, niin silloin vasta kotoiset erikoisuu-det kirkastuvat. Ei minulle Tornionlaaksossa kesäkausia viettäessäni tullut mieleenkään, että navetan sisustus siellä olisi valokuvaamisen ar-voinen.

Salmonpäivänä me aitasimme kujat ja silloin laskettiin karja ensikerran pihalle, mutta ei sitä siinä pitkään pidetty "tramppaamassa" ja "sontimas-sa". Kun viimeinen vasikka häntä suorana oli tönäissyt ulos navetan por-stuasta, niin ohjattiin koko mölisevä lauma tielle ja vietiin koko talonväen voimalla laitumelle. Ja sen ensimäisen päivän me saimme paimentaa, ettei nuorukaiset (hiehot) ja vasikat puske toisiaan ojiin selälleen.

Naapankin majatalon emäntä ja isäntä navetassaan. Tämä kuva on Lapin puolelta Muonion jokivarresta. Liedellä näkyy kahvikaisa, josta matkailijakin sai hyvää kahvia.

Ylitornion Lohjärven Lanton ja Krei-vin latojen kesäkenttä kauniilla pai-kalla järven rannalla. Kenttäemäntä ja paimenpoika kuuluvat karjamajan vakinaiseen asujamistoon.

Karunkilaisten kesänavetat ovat useamman kilometrin päässä ky-lästä kauniilla kunnaalla' jossa on kirkasvetinen kaivo ja yhteinen karjamaja.

Isä kiskoi "kytkyset" ja "perhäiset" irti seinästä ja muutti ne kesänavet-taan vainion aidan taka. Karjaa ei enää tuotu talvinavettaan, joka samal-la viikolla puhdistettiin hyvin perusteellisesti. Otettiin oikein apuvaimoja-kin ja pari päivää kiehuvan veden ja luutien kanssa hosuttiin ja sitten avattiin ikkunat ja räppänät. Viikon verran sai navetta kuivua ennenkuin sinne asumaan muutettiin. Toisissa taloissa vietiin navettaan oikein ruo-kahuushollikin, kun ei ollut erikoista kesäpirttiä. Tornionlaaksolainen ei nimittäin polje samoja lattiapalkkeja kesää talvea, olipahan sitten kuinka pieneläjä tahansa. Hän arvelee, ettei puhtaus ketään köyhdytä, niinkuin ei köyhdytäkään. Se tupa, jossa väki talvellaa suu joutuu myös perin-pohjaisen kesäsiivouksen alaiseksi. Ja sen jälkeen ei sinne enää men-näkään asumaan. Yöt nukutaan ullakkohuoneissa ja päivillä oleskellaan navetassa tai kesäpirtissä. Talvipirtistä maalataan lattia, katto ja uuni se-kä tehdään muut tarpeelliset korjaukset.

Kun maalit ovat kuivuneet laitetaan tupa siihen kuntoon, että siellä voi vieraita pitää. Tornionlaaksossa ei tarvitsekaan matkailijan jäädä taivas-alle yöksi, sillä kesällä siellä on puolta enemmän vierashuoneita kuin tal-vella. Ja kun vain sääskiltä ja kärpäsiltä varjeltuu, niin muita pikkueläviä ei siellä ole ristinä. Russakkaa siellä ei ole koskaan nähty ja lutikoistakin jaksaa päärahan maksaa.

Kun olen näyttänyt tätä palkinnolle päässyttä navettakuvaani ihmisille Karjalassa ja muualla ovat he vetäneet pitkään "naavetta - tupahan tä-män on"!

Tornionlaakso on viime vuosina tullut varsin suosituksi matkailuseuduk-si. Toivoisin, että tämä navettakuvani, niin proosalliselta kuin se kuulos-taakin, palvelisi Tornionlaakson matkailumainontaa. Sinne, missä ihmi-sillä puhtaus käsitteet ovat erehtymättömät ja ehdottomat, sinne voi täy-dellä luottamuksella vieraankin opastaa.