Erkki Wadenström. / Panu 1.1.1925.
Punaiset tunturit.
Suomen toiseksi korkein vuori ja sen lähin ympäristö ovat suomalaiselle yleisölle tuiki tuntemattomia käsitteitä. Pallastunturi on Länsi-Lapin erä-maissa niin vaivalloisen reitin takana, että vain harva turisti suuntaa sin-ne matkansa. Vain seudun asukkaat ja jotkut harvat kasvitieteilijät tai geologit sinne eksyvät.
Kuitenkin maksaa vaivan sinne lähteä. Lappi sinänsä on etelä-suoma-laiselle kokonaan uusi maailma, mutta tästä maailmasta saa kovin pin-tapuolisen käsityksen, jos oleksii ainoastaan kylien aukeamilla ja maan-teiden ulottuvilla. Vasta jättäessään asutut jokien laaksot ja painuessaan eteenpäin tuskin näkyvää polkua pitkin yli jänkien ja autioitten vaarojen, tuntee Lapin hengen liihoittelevan ympärillään ja näkee tämän ihmeelli-sen valon ja pimeyden maan koko synkän kauneuden.


Ensilumen peittämät Pallastunturit kuvattuna Särkijärven yli v. 1962. Kuva: Raimo Kujansuu, Geologian tutkimuskeskus.
Pallastunturien korkein »kero» on Himmelriiki, jonne jokaisen matkailijan on kiivettävä, jos mieli nähdä kaikki, mitä Pallastunturilla on tarjottavana. Sinne kiipeäminen on kyllä joltisenkin vaivalloista. Matkaa voi lyhentää kuitenkin soutamalla veneellä aivan tunturienjuurelle.