Puolitaipaleessa v. 1883.


Poiketaan yöksi Puolitaipaleesen, joka on yksinäinen talo lähes kolmen peninkulman päässä lähimmästä naapurista ja josta valkea tuossa hoh-taa. Tullaan pihalle. Toimeliaita miehiä tulee tuvasta. Nämä ottavat hal-tuunsa härkämme. Irrottavat vuoturaipan pulkasta, jonka jättävät keskel-le pihaa, ja riisuvat valjaat, paitsi kellon härältä ja joko sitovat ne pihalle, pannen jäkälälimpun heidän eteensä, tahi vievät metsään ja sitovat ne puuhun sopivalla paikalla.

Susia on täällä kyllä, jotka poroja vievät, vaan ne seuraavat lappalaisten kyliä (Kyläksi sanotaan lappalaisen porolaumaa isäntineen, olkoon siinä yksi tahi useampia kotakuntia) eli porotokkia ja ovat kahtena viimeisenä vuotena melkein kadonneet. Viime vuonna tapettiin Enontekiäisessä kahdeksan sutta. Ne pyydetään joko myrkyllä tahi kiinni hiihtämällä si-ten, että hangella joka kantaa miehen sivakoilla eli suksilla, vaan ei su-den, lähdetään hukkaa takaa ajamaan. Kun saavutetaan pistetään se sauvoimen päässä olevalla kärjellä. Susilla täällä on poroissa tarpeeksi syötävää, etteivät Etelä-Suomen kumppaniensa tavalla ihmisiä hätyytä.

Toinen poron paha vihollinen on ahma, joka hyppää poron niskaan ja kylkeen ja puraisee, tahi kynsii hirveän haavan, vaan ei aina saa hal-tuunsa otustaan. Ahman kynsistä päässeen poron haavassa muuttuu li-ha viheriäksi ja sanotaan pakkasessa paranevan. Karhu ei menesty näissä metsissä, se asuu Kittilän puolella. Kettuja yritellään viekoitella myrkkyä maistamaan ja toisinaan ahneus pettää jonkun revon viisau-den.

Vaan astukaamme tupaan. Se on siisti; suloinen takkavalkea on sytytet-ty. Jos tahdot paikkakunnan, semminkin laestadiolaisten kesken nouda-tettua tapaa seurata, tervehdit vieraita laskemalla kätensä heidän seläl-lensä. Tervehditty tekee samoin sinulle. Se kuuluu olevan vanha tapa näillä mailla. Vielä näkyy olevan tapana, ainakin kun vallassäätyläisen tykö tullaan, että lakki ja kintaat jätetään ovensuuhun tahi lattialle sen lavitsan jalkojen juureen, jolla istuu. Älä liioin pane pahaksesi, jos sinua sinutellaan. Sekin on täällä tapana. Lappalaiset sinuttelevat kaikkea. Äläkä myöskään kummeksi, kun näet ämmien istuvan piippunysä suus-sa, sillä he ovat vakuutuksessa, jotta puoli-elatus on tupakassa.

Riisutaan pois peski ja pudistetaan lumi tarkasti siitä, sillä lumi pilaa po-ronnahat, kun jää karvoihin sulamaan. Nälkä on tullut matkalla. Ellet ole tuonut ruokaa mukanasi, saat tyytyä talon varoihin, joihin ei ole varmaa, että semmoiset herkut, kuin leipä, perunat ym. kuuluvat. Vaan onhan meitä koko seurue. Se kattaa yhteisen pöydän. Pohjolassa vieraanvarai-suus on paikallaan.

Puolitaipale v.1882. Kuva Sophus Tromholt.

Viime kirjeessäni jätin lukijan matkalla Hettaan Puolitaipaleen yksinäi-seen taloon yöksi. Otaksutaan, että unta on ollut riittävästi, vaikka mo-nien seuralaisten pakina melkein koko yön on kuulunut pirtistä. Muualla maailmassa puhutaan yön hiljaisuudesta. Semmoista ei ole täällä mai-nittavaa. Monessa hotellissa loppunee liike aikaisemmin kuin tässä kes-tikievariksi ruvenneessa talossa kaukana erämaassa keskellä korpea.

Tähän kummaan on syynä yön pituus ja porot. Pimeä puoli vuorokau-dessa on niin runsas, ettei sovi koko ajan sen kestäessä maata. Sen aa-mupuolessakin on tarpeeksi nukkuma-aikaa. Jota pimeän tullessa ma-kuulle rupeaa, hän taas jaksaa kyllä jo sydänyönä nousta liikkeelle. Poro on liikkuvin vuorokauden lopulla, joten sen hoito silloin erittäin vaatii valppautta. Saat hyvinkin myöhään tulla kylään ja näet kuitenkin valkeita akkunoissa. No semmoisia Pariisin elämää täällä vietetään.

Vaan ajosta väsyneenä ja kun puhe pirtissä on hiljainen ja siivo, nukut huoleti. Aamulla tuo emäntä kahvia; ja jos onni on sulle myötäinen, saat sitä ruijankupillisen, joka vetää kolme, neljä tavallista kuppia. Kahvista kuten tupakastakaan ei täälläpäin ole puutetta. Sitä saat semmoisistakin tölleistä, joissa ruoasta on suuri puute. Pannu on tavallisesti tulella ja kallistetaan ahkerasti. Kahvin ja tupakin menekki onkin kovin suuri.

Puolitaival on Enontekiäisessä. Astutaanpa pihalle. Näkyy kaksi tunturia noin kahden peninkulman päässä. Toinen suurempi niistä Ounastunturi on pohjoisessa ja sen ohitse käy tie Hettaan. Ylevältä näyttää suuri tun-turi puhtaassa valkeassa lumipeitteessään kirkas sininen taivas taka-naan. Sään mukaan näkyvät tunturit toisinaan olevan kauempana, toisi-naan lähempänä.

Välistä, vaikka on jotensakin selvä sää, eivät näy ollenkaan, kun nimit-täin ilma on tuntureja peittävän lumen karvainen. Myrskyn riehuessa huomaa toisinaan sinisellä taivaalla useita satoja kyynäriä korkean val-kean kehän tunturia ympäröivän. Se on pyryävä lumi; silloin ei siellä mahtane olo olla hupainen. Tähän aikaan - ennen loppiaista ei aurinko näyttäydy ollenkaan. Päivä on kuitenkin jo klo 9 jotensakin valjennut, kun ilma on selvä.

Härät ovat jo kyllä murkinoineet. Ne tuodaan pihalle. Länget ruovineen ja ajovyö sovitetaan kullekin. Vatsapuu kiinnitetään mahan alla ruoviin. Vatsapuun ja pulkan yhdistää aisana vuotturaippa, joka on tehty peh-meästä vuodasta, ettei härän jalkoja hinkkaisi. Näitä valjaita yksinkertai-semmat vaan sopimattomammat ovat käsäkkeet eli poron niskan yli ja jalkojen välitse kulkeva vetohihna.

Ne painavat poron niskaa ja ovat siten semminkin kuormia vedättäessä sopimattomat, sen vuoksi eivät liioin ole täällä käytännössä. Kun tervee-sen poroon koskee, se pudistaa itseänsä. Kun se seisoo jalat pitkällä toisistaan, takaraajat hiukan kyykyssä, kuuluu sillä olevan hyvän juoksi-jan merkit. On katsottava, ettei ole jäätä tarttunut pulkan alle, sillä se suuresti estää kulkua ja on pois hankittava. Lähteet jänkillä kostuttavat toisinpaikoin tien ja jäädyttävät siten pulkan.

Hettaan eli Enontekiäisen kirkonkylään on vielä puoli kolmatta peninkul-maa. Poro juoksee pitkin askelin ja tie tuntuvasti lyhenee. Ajetaan suo-raan pohjoiseen koivurantaisia jokilaakson mäntymetsiä ja enimmältään jänkkiä myöden. Seutu kohoaa vähitellen. Puolipäivällä näemme vaaroil-la seisovien mäntyjen latvoissa auringonpaisteen, jota emme ole saa-neet kuukauden aikaan ihaella.

Olemmekin nyt Ounasselällä. Kun aurinko loppiaisena ilmestyy, ovat paremmat vuodenajat tulossa, sillä sen perästä pitenevät päivät 10:llä minutilla vuorokaudessa eli tunnilla viikossa. Kylmyys on täällä kyllä. Niillä paikoilla on vielä mäntyä ja koivua valon ja lämmön aineeksi. Kuu-si huonosti menestyy näin pohjoisessa. Puut kasvavat hitaasti ja haa-rautuvat paljon. Koivu kasvaa etäimpänä pohjassa, vaan on vähäläntä. Ainoastansa sitä lappalaiset polttopuuksensa käyttävät.

Nyt kulkemamme tien varrella kasvaa kuitenkin pitkiä suoria mäntyjä. Tie kulkee tasaisesti; ainoastaan pienempiä mäkiä sillä on. Hevosella sitä tuskin taitaa mennä, sillä pulkkien uurtama juova kaataa reen ja he-vonen vajoo soilla. Porolla kulkeminen tulee halvaksi: 25 penniä luetaan peninkulmalta. Poroja pidettäisiin epälemättä myöskin etelämpänä, jos ne kunnioittaisivat maitten omistusoikeutta.

Mutta ne eivät pysy yhden talon alueella ja koiraa sukkelammin ne aito-jen yli pääsevät. Poro on karvaltaan edestä, alta ja takaa valkoinen, se-lältä ja kyljillä harmaa tahi harmaanhallama. Kuta tummempi se on, sen kauniimpana pidetään nahka. Löytyy melkein aivan valkeita ja samaten mustia poroja. Poron vuota on ohut, tuskin vasikan nahan paksuinen.

Jo on ajeltu Ounastunturin ohitse.


Teksti: Uusi-Suometar 1881-82. / Suomen-Ruotsin rajajoella.