Pentti Stoor.

Puolitela-auto


Tämmöisiä puolitela-autoja Suomi osti amerikkalaisten ylijäämävaras-tosta sodan jälkeen. Osaan niistä vaihdettiin taakse akselisto ja lisättiin hytti sekä maalattiin punaisiksi. Niitä käytettiin vahvoina aura-autoina. Yhden kohtalo sinetöityi meidän pihalle.

TVH rakennutti kahden kuorma-auton tallin meidän tontille Isolahden Arvon luvalla, koska hehtaarin tontin omistuksesta ei vielä ollut käräjä-oikeuden päätöstä. Toinen autokuskeista Veli Loukola asui perheineen Länsi-Lapin kaupalta vapautuneissa huoneissa. Loukolalla oli oikea jalka lonkkavaivan takia vasenta lyhyempi ja hän oli naimisissa Karjalan evakon Sylvin kanssa, jolla oli kaksi aikuista poikaa. Poikien nimiä en juuri nyt muista.

Oli lauantai tammikuun 10. päivän ilta 1953. Meillä kotona oli menossa varsin rauhallisen aika pulskan Leskelä nimisen liminkalaisen saarna-miehen pitämät seurat. Jo päivällä oli ollut pakkasta, eikä Laakson Nii-lolla ja Kurun Heinolla ollut juuri lumitöitä, vaan miehet lämmittivät koko päivän tallia nurkassa olevalla isolla saunankiukaalla. Illalla paistoi kir-kas kuu ja revontulet loimusivat pohjoisen taivaalla.

Nimismiehen pojat olivat rakentaneet kaksi lumi-iglua talon vieressä olevalle Isonlahden pellolle. Koska Timoa ja minua ei juuri seurat kiin-nostaneet, menimme lumimajoille, kun niiden sisällä oli lämpimämpää kuin ulkona. Vaarassa olevat iglut eivät vielä kovettuneet ja eivät kestä-neet päälle kiikkumista, vaan romahtivat ihmisen painosta. Kesken leikin näimme kuinka liekit lepattivat tallin ikkunasta. Juoksimme sisälle teke-mään hälytyksen.

Tallin ovet olivat lukossa ja toinen kuljettaja piti hälyttää Salmelasta avaamaan ovia, että Hetan vapaapalokunta pääsisi sammutustöihin. Tal-lissa oli kaksi kuorma-autoa amerikkalainen puolitelaketjuautosta muu-tettu White ja suomalainen Vanaja. Kun palokunta sai henkilöstöoven auki, oli jo ”Waittin” alla rasvapalo Tallin toisen auton isot ovet avattiin ja Vanaja ehdittiin hinata ulos, ennekuin koko talli roihahti tuleen. Vettä yritettiin ottaa isoon neljän miehen käsipumppuun järvestä, mutta letkut jäätyivät ennen kuin pumppu saatiin toimimaan. Tehtäväksi jäi päära-kennuksensuojeleminen, johon vesi otettiin ämpäriletkojen avulla naa-purien kaivoista. Talon päätyä pidettiin märkänä pienillä käsiruiskuilla.

1943 Ford Maultier. Kuva: ClassicCarWeekly.net

Palon edistyessä ”Waittin” bensatankki räjähti ja korkki lensi kovalla pau-kahduksella taivaan tuuliin. ”Waittin” lavalla oli myös 200 litran bensatyn-nyri. Mutta koska astia oli täysinäinen, se ei missään vaiheessa räjähtä-nyt, vaan siitä aukesi yläkulmasta yksi sauma, josta tulisuihku pyyhki minuutin ajan parinsadan metri korkeuteen poispäin talosta metsän yli. Talli paloi perustuksia myöten: Rakennuksesta jäi muistuttamaan vain White-vainajan romu.

Kesällä luoja lähetti pallosalaman siunaamaan urheasti sodista selvin-neen tela-auton, josta suomalaiset olivat muokanneet aurauskalustoa. Pallo mutkitteli pihalla hetken, sitten se otti vauhtia ja räjähti kovalla ää-nellä autoromuun. Jäljelle jäi pistä rikin haju, joka levisi avoimesta ikku-nasta meidän päiväkahvipöytään. Muuta salamointia tai sadetta ei päi-vän aikana esiintynyt.

Palosta on varmasti paljon dokumentteja, koska opettaja Yrjö Kortelai-nen sammutustöiden asemasta keskittyi kuvaamaan tulen voimaa. Toisi-asiassa hän jopa hidasti veden saantia, koska hän varasi yhden pelti-sen palosankon, jonka pohjassa oli kädensija, istuinalustakseen.