Gurli Segerberg. / Suomen Punainen Risti 1930.

Rajan Terveyssisaria tervehtimässä



Syksyn kiireet ovat alkaneet ja työmme vaatii melkein kaikki ajatuksem-me. Mutta kuitenkin ajatukset lentävät vielä joskus ihanaan kesään, jol-loin saimme nauttia ilmojen kauneudesta ja Suomemme luonnon iha-nuudesta.

Tuon teille terveiset muutamilta rajaseutujen terveyssisarilta, jotka mat-koillani tapasin kesänä ja tänä syksynä. Jokainen näistä ahertaa omalla paikkakunnallaan eikä tiedä juuri mitään tovereistaan. Kirjeenvaihto ei taida olla kovinkaan vilkas kurssitovereitten kesken.

Ensin tulee "Suomussalmi, surun salmi, autioittensoitten maa". Se, joka on rajalla kulkenut tietää, miten suuret ovat korvet, miten laajat suot, mi-ten korkeat vaarat. Monessa paikassa on jo nykyään hienoja valtateitä, jolla "erämaan junat" tai "loistot", niinkuin postihallituksen autoja kutsu-taan, nopeasti ja mukavasti kuljettavat ihmisiä paikasta toiseen. Joskus terveyssisarkin voi käyttää niitä hyväkseen, tai voi ajaa pyörällä maan-teitä pitkin, mutta monasti matka kulkee korven kautta, pientä polkua pit-kin, aavan suon yli tai järven poikki.


Terveyssisar Saimi Saastamoinen on Suomussalmella. Keskellä kirkon-kylää, kansakoulun vinttikerroksessa on hänellä hauska huone, josta on kaunis näköala - Kiantojärvelle päin. Neuvonta-asemaa ei ole toistaisek-si, ainoastaan pikkulasten vaaka, niin että voi punnita lapsia milloin tah-too. Lapsia on paljon ja ahkerasti uusi terveyssisar jo ensimmäisellä viikolla teki kotikäyntejä. Pikkulasten hoitoon ei paikkakunnalla ole tähän asti kiinnitetty huomiota, joten työmaa on suuri.

Eräänä päivänä tuli muuan äiti monen penikulman takaa kantaen lastan-sa korissa sylissään, hakemaan apua pienokaisensa sairauteen ja omaan onnettomuuteensa. Ei kai vasta valmistunut terveyssisar uskonut joutuvansa huolehtimaan siitä, että tutti pysyy lapsen suussa. Eikä se tahtonut pysyä, vaikka oli hakaneulaketjulla kiinni. Mutta hän sai kohta kokea, että erämaan terveyssisarten on monta kertaa poikettava tilapäi-sesti säännöistä ja että monesta säännöstä ei voi vuosiin puhuakaan. Siinä vaaditaankin kypsyyttä, että tietää, vaistoaa, minkä verran miltäkin äidiltä ja kodilta eri tilanteissa voi vaatia vähän, ett`ei vaadi liikaa, mutta ei myöskään liian vähän.

Siinä kysytään myöskin paljon kärsivällisyyttä, että ei heti masennu pitä-mään työtä turhana. Meille sanottiin kursseilla Englannissa: "Kunkym-menen kertaa olette puhunut samasta asiasta, niin sitten ehkä jo muis-tavat kuulleensa siitä puhuttavan."

Neiti Saastamoisella on pitkät ja vaivaloiset matkat eri koulupiireihin, mutta miellellään hän liikkuu, kun kansa on niin kovin ystävällistä. Pitä-jällä ei ovia suljeta milloinkaan, ja kunnia sille kodille, johonka vieras tu-lee. Terveyssisar hommaa par'aikaa juhlia muutamiin kyliin ja sen jäl-keen ompeluseurat alkavat toimintansa.

Paanajärveläinen talo ja sen asukkaat.

Terveyssisar Tilda Luukkonen on edelleen Suomussalmen Ruhtinaan-salmen sairasmajalla, ja yhdessä lastenhoidonneuvojan, neiti Beda Nuu-tisen kanssa hän koettaa saada nousevaa polvea parempaan kuntoon. Oletteko kuulleet, että heidän ompeluseuraansa ottavat isätkin osaa ja he osaavatkin hyvin yliluotella lasten riepuja?

Taivalkoskella olen pysähtynyt muutaman kerran ohimennen. Kerrankin tulin sinne aikaisin sunnuntai-aamuna ja osaston herttaisen puheenjoh-tajan seuraamana lähdin terveyssisar Anni Purmosen luo aamukahville. Pitäjäläiset näkyvät hyvin huolehtivan hoitajattaristaan siitä päättäen, et-tä he ovat luovuttaneet oman pienen talon kiertävälle hoitajalle ja ter-veyssisarelle. Heillä on kummallakin huone ja keittiö. Nopeasti kunta myöskin täyttää terveyssisaren toivomukset. Kun ensimmäisellä käynnil-läni mainitsin, että kouluille tarvitaan vaakoja ja mittapuita ja että ter-veyssisar tarvitsee pikku lasten vaa'an. Kun muutaman viikon kuluttua uudestaan jouduin Taivalkoskelle, sain ilokseni todeta, että ne oli jo han-kittu. Neiti Purmosta suretti terveyspakinoiden pitämien ja samaa sanoi-vat muutkin terveyssisaret. Tahtoisin ensin neuvoa kaikkia ostamaan Palmen-Vilskmanin Terveysopin ja Salokanteleen, Terveyskirjan, koska niissä on valmiitakin terveyspakinoita. Miten hauskasti onkaan Salokan-teleen kirjassa puhuttu bakteereista, mainitakseni vain yhden esimerkin. Ehkä monesta on lohdullista tietää, että tämän syksyn terveyssisarkurs-silaiset saavat opetusharjoituksina valmistaa enimmäkseen terveyspa-kinoita ja jos niistä tulee hyviä, monistetaan ne. On hyvä, että terveys-sisaret ympäri Suomea ovat tiedustelleet pakinoita kansliasta. Tuloksena on nyt, että niitä ruvetaan hankkimaan. Jos toivomuksia ja ehdotuksia esitetään kansliaan, täytetään ne kyllä mikäli mahdollista.

Terveyssisar majan rannassa.

Taivalkoskelta jatkoin matkaa koilliseen. Harvoin näkyi ihmisasuntoja, mutta hiljaisessa, suuressa erämaassa porot kauniine pikku vesoineen juoksivat jäkäläkankailla. Kauemmaksi, yhä kauemmaksi pohjoiseen ja itään "loisto" meitä vei ja mielellään nousikin jo illalla Kuusamossa au-tosta. Seuraavana aamuna jatkoin matkaa Paanajärvelle, sairasmaja päämääränä. Autossa oli muitakin matkustajia, vaikka ei turisteja, koska matkailukausi oli ohi. Yksi matkustajista oli erään syrjäkylän, Liikasen-vaaran postinkantaja. Kun ukko huomasi, että koulut ja terveyssisaret minua kiinnostivat, kertoi hän ylpeillen, että viime vuonna kaikki hänen kylänsä lapset saivat 10 puhtaudessa, koska heidän opettajattarensakin oli niin hyvä ja harrasti näitä asioita. Tuntui vähän omituiselta kuulla van-han ukon puhuvan lasten puhtausnumeroista siellä kaukana erämaassa, monen päivä-matkan päässä pääkaupungista. Siitä ei ole montakaan vuotta, kun ensimmäiset terveyssisaret aloittivat työnsä ja nyt jo siellä kaukana Pohjolan syrjäkylissäkin tunnustetaan työn arvoja tiedetään iloita työn tuloksista.

Matka Kuusamosta rajalle päin on kaunis. Sen panee merkille, vaikka kauneudesta on saanut nauttia niin paljon muissakin rajapitäjisssä. Kau-niita, korkeita vaaroja ja tuntureita näkyy läheltä ja kaukaa. Tummien, ihanien salojärvien ohi kulkee tie ja vihdoin tullaan Palovaaralle, mistä Paanajärvi ensimmäistä kertaa näkyy. Kartasta kaikki muistavat tuon pitkän ja kapean järven. Kerrotaan järven muodostuneen jääkauden ai-kana. Juhlallinen ja synkkä on tuo kaksi penikulmaa pitkä järvi vaarojen keskellä. Enimmäkseen vaarat aivan kuin nousevat järvestä, mutta siellä täällä ne vetäytyvät vähän taaksepäin, että talot pienine peltoineen mah-tuvat vaaran ja rannan välille. Isojakoa ei ole vielä tehty, joten kaikki metsät ja niityt ovat yhteisiä.


Paanajärven yläpäässä, pohjoispuolella sijaitsee sairasmaja, jossa "on turvassa kuin lintu pesässään", niinkuin terveyssisar itse kirjoittaa. Sai-rasmajan terveyssisar on toisessa asemassa kuin muut. Hän on majan emäntä, joka huolehtii taloudesta, hän on sairaiden hoitajatar majalla, kiertävä hoitajatar pitäjällä, kouluhoitajatar ja pienten lasten hoidon neu-voja. Kaikki nämä tehtävät tuottavat omat surunsa ja ilonsa, omat vai-keutensa ja onnistumisensa.

Birgit Kansanen on täällä terveyssisarena. Kuljin hänen kanssaan pitkin Paanajärven rantoja. Polut kulkivat talojen läpi. Pistäydyimme taloihin katsomaan sairaita ja pikku lapsia. Oi, nuo onnettomat pikkulapsi raukat: kalpeita, riisitautisia, tuberkulotisia. Miten vaikeata on parantaa oloja, kun köyhyys on suuri. Metsätöitä ei ole ollut paikkakunnalla moneen vuoteen, vaan lähtevät miehet Inariin ja muualle pohjoiseen tukkitöihin. Vaimot jäävät yksin kotiin suurine lapsilaumoineen. Miten terveyssisar täällä voi puhua säännöllisistä ruoka-ajoista, kun ei ole olemassa kelloja taloissa? Miten hän voi puhua ravinnosta, kun monellakaan ei ole muuta kuin kuorittua maitoa, leipää, suolaa ja suolakalaa. Perunoita on syksyl-lä, mutta sitten monelta ne loppuvat. Leipää saadaan, mikäli viljaa riittää, mutta on taloja, jossa kaikki vilja kuivui, ett´ei päästy edes alkuun. Ja,, miten terveyssisar voi sanoa, että lasten on oltava ulkona, kun ei ole vaatteita panna ylle. On mökkejä, joissa alastomat lapset pysyttelevät koko talven uunin päällä, ett'eivät palelisi.

Miten terveyssisar jaksaa työskennellä täällä? Luonto on niin ihana, että se lumoaa. Ihmiset ovat ystävällisiä; silmät loistavat, kun "hoitaja" tulee vastaan. Hymyilevät nykyiselle terveyssisarelle, itkulla muistelevat edel-listen hyvyyttä ja lähettävät terveisiä.

Kaikki terveyssisaret näkyvät pitävän koulutyöstä, vaikka kouluille pääsy tuottaa muutamille suunnattomasti vaivaa. Kuusamossa ei ole toistai-seksi kuin yksi vaaka, joku mitätön "kellovaaka", jonka paino on kymme-nen kiloa. Neiti Kansanen tahtoi kuitenkin punnita lapset ja niin hän kä-veli metsäpolkua kolme penikulmaa kantaen vaakaa selkärepussa. Seu-raavana päivänä hän sai taas lähteä tohtoria vastaan, joka tuli tarkastuk-selle samalle koululle. Majan terveyssisarella on viisi koulua, joista yksi ainoa on lähellä, vain 8 km:n päässä. Useimmilla kouluilla on nuoria opettajia, jotka ovat innostuneita terveydenhuoltotyöhön. He ovat jo ru-venneet itse pitämään puhtaustarkastuksia ja puhuvat lapsille terveystot-tumuksista. Toiset koettavat opetella pikku lasten hoitoakin, niin että tun-tevat sen aakkoset ja voivat antaa oikeita neuvoja äideille. Ensiapukaap-peja laitetaan kouluihin ja juomalaitteita on tilattu.

Miten paljon olisikaan kerrottavaa sekä työstä että terveyssisarista. Toi-von, että rajan terveyssisaret joskus itse lähettävät kirjeitä terveyssisar-lehteen.Tämä toivomus on lausuttu ei vain rajaseudun terveyssisarille, vaan kaikille. Ennen kuin lopetan kirjeeni tahdon tuoda terveyssisar Iris Törmältä terveiset. Hän on "Paavolan valopilkku". Posket punoittavat kuten ennenkin ja hän taistelee täynnä innostusta taantumusta vastaan. Kuultuaan, että Helsingistä tulisi tarkastaja häntä katsomaan, istuutui hän tuolille miettimään, mitä pahaa hän oli tehnyt, kun tarkastaja lähe-tetään, mutta hän ei mitenkään keksinyt syytä. Asia onkin siten, että kun kanslian kanssa pysyy yhteydessä ja kyselee asioita, joita ei tiedä, voi kanslia joskus antaa enemmänkin apua kuin mitä pyytäjä odottaa esim. tarkastuksen muodossa.

Terveyssisar Aili Kempiltäkin terveiset. Kävin Kemissä häntä katsomas-sa. Innostuneena ja iloisena hän tekee työtä. Ensimmäinen syysluku-kausi tuntuu hänestä, niinkuin monesta muustakin vaikealta, kun ei vielä osaa soveltaa kursseilla opittua omaan työhönsä. Kemissä näytti kaikilla olevan hyvää tahtoa ja silloin terveyssisarenkin on hyvä olla. Työmaata siellä on tarpeeksi. Näkyy selvästi hygieniasta tai oikeastaan sen puut-teesta, että kouluhoitajatar toimi on uusi.

Terveyssisar Irma Hirvelä oli, niinkuin monet tietävät, kaksi kuukautta Paanajärvellä ja sieltähän muutti Kokkolaan. Hänellä on pieni, rauhall-inen alue; ainoastaan kaksi tai kolme koulua. Hän viihtyy hyvin ja oli jo ylpeä Kokkolan kauneudesta niinkuin vanha paikkakuntalainen ainakin.

Viimeksi vielä terveiset Oulusta, jossa ei ole muuta kuin yksi kurssin käynyt terveyssisar, Ann Löthman. Mutta sitäpaitsi siellä toimivat koulu-hoitajatar, lastenhoidonneuvoja ja tuberkuloosihoitajatar. Hyvässä so-vussa ja yhteistyössä tapaavat he usein toisiaan ja pitävät pieniä koko-uksia.

Niinkuin pieneltä näyttävät moottorit nostavat suuren Zeppelinin lentoon, niin vie mielestäni jokainen terveyssisar voimakkaan moottorin tavoin lastensuojelua eteenpäin. Oli hauska nähdä matkalla niin monta työnilon innoittamaa terveyssisarta. Edesvastuu on suuri, varsinkin niillä paikka-kunnilla, joilla ei aikaisemmin ole tehty terveyshuoltotyötä, sillä tätä työ-tä joko kiitetään tai tuomitaan ensimmäisen terveyssisaren työn perus-teella.

Kiitos teille rajan terveyssisaret viimeisestä ja hyvästä huolenpidostan-ne!