Kirj. Kehvas. Rajaseutu 1932.

Rajaseudun kuvia 7.




Kun Kaulirannassa, läntisimmän rautatiemme pohjoisimmassa päässä istuutuu postiautoon, joka sieraimiaan hiukan päristeltyään alkaa poljes-kella pohjoista kohti, saa tilaisuuden luoda yleisen matkailijansilmäyksen läntisimpään rajaseutuun. Samaa kaunista jokivartta, vaurautta ja maa-lattuja taloja, siisteyttä asunnoissa ja h-keskeistä murretta suupuheissa kuin eteläisemmässäkin Tornionlaaksossa. Valtakuntain raja on vedetty jokea pitkin, ensin Tornion sitten Muonion. Ja samoin kuin etelämpänä-kin, halki suomalaisen asutuksen. Se on se suomalaisen heimon kohtalo niin lännessä kuin idässäkin. Rajaa näyttävän joen länsipuoleltakin ovat entiset havainnot tehtävissä: luonto kaunista, kulttuurituntu voimakas. Seinämaali on siellä kenties hieman kirkkaampaakin - ruotsalainen pu-namultahan on helakampaa kuin suomalainen. Ruotsalaiseen rajaseutu-toimintaan, sikäli kuin se koskee likeisintä Suomen rajan pintaa, tuntuu sitäpaitsi kuuluvan myös erinäiset seinänmaalauskysymykset.

Entäs tuo? Ruotsin Birik on tullitalonsa pääfasaadin, joen partaalla, aset-tanut - Suomeen päin. Suomen Matti on "kostanut" ja tehnyt samalla tavalla. Ja tämän päälle on hän, nimittäin tämä Suomen Matti, luultavasti hieman hymähtänyt omalla jokirannallaan. Lipputangot nousevat yhtä uljaina ja yhtä valkoisina joen molemmilla puolilla. Ja pohjoismaiset ristiliput niissä hulmuilevat saman tuulen liehuttamina, kumpikin kuitenkin omine väreineen. Olemme sopuisia naapureita: ihailemme ja rakastamme omiamme ja kunnioitamme naapurin värejä. Valtakuntain värisanan ensimäinen osa - sinivalkoinen, sinikeltainen - näkyy olevan yhteinen.

Turtolan ja Kolarin pitäjien rajamailla tekee rajajoki mutkan länteen, ja maantie oikaisee siinä suoraan ylimaihin päin. Tähän mutkaan on jäänyt tietön, muusta Suomesta eristetty osa, n.s. väylän varsi, joka on koko-naan Ruotsista riippuvainen. Eräs lääkäri on kertonut, kirjoittanut, että yksin kulkutauditkin, kuten tuhkarokot ja influenssat tulevat sinne Ruot-sista - ruotsalainen eksporttihan on tunnettu voimaperäisyydestään. Suomen Matilla ei tässä tapauksessa olekaan hymyilemisen eipä edes hymähtämisen syytä, sillä ymmärtäähän hän sen, että pitäisihän meidän toki omalla tuhkarokolla toimeentulla. Onkin huomattavissa pieni, mutta merkitsevä otsan rypistys: puhelinlanka on vedetty, kouluhommiin ryh-dytty ja tienteko pantu alulle.

Muonion kirkonkylästä

Sieppijärvellä, Kolarin pitäjässä, näkyy maantielle ensimäinen oikea tunturi: Yllästunturi näyttää kevätkesän kulkijalle lumipeitteiset huippun-sa. Jonkun aikaa eteenpäin ajettua kohottautuu näköpiiriin muitakin tun-tureita, jopa itsensä Pallastunturiryhmän huomattavasti lumiset laet. Olemme tulemassa Lappiin. Raja Lapin ja Lannanmaan välillä ei tietysti ole jyrkkä ja tarkka, mutta Muonio katsottanee "kaikissa piireissä" La-piksi. Kuitenkin katsellessa muoniolaisia suoviljelyksiä ja ohranoraita, perunapenkkejä ja hoidettuja kerhomaita, pyrkii eteläläisen mieleen hie-no epäilys, että ollaankohan tässä oikeassa Lapissa. Ja niin se onkin, että vasta kun on tultu Enontekiön jäkäläkankaille, ja harvaan kasvaneet puut pienenemistään pienenevät, vasta silloin on Lapintuntu täydellinen. Oikeastaan se muuttuu vieläkin täydellisemmäksi yhä pohjoisemmaksi edetessä tai "käsivarteen" siirryttäessä, sillä Lapissakin on eroavaisuuk-sia eri seutujen välillä, kuten on lannanmaassakin. Mutta palatkaamme hetkiseksi Muonion kirkonkylään.

On sanottu, että kaikki kirkonkylät ovat samanlaisia. Niihin kuuluu kirkko, pappilat ja lukkarin puustelli, kansakoulu ja kansallispankki. Tämä tietysti on leikkipuhetta. Kuuluuhan siihen toki vielä osuuskauppa sekä bensii-nin ja mobiloilin myyntipaikka. Pohjois-suomalaiseen kirkonkylään kuu-luu sitäpaitsi aluelääkäri sekä aivan ehdottomasti valtion metsänhoitaja. Kaikki nämä ja yhtä ja toista muutakin tapaa myös Muonion kirkonky-lässä. Temppeli seisoo komealla, mutta puuttomalla kunnallaan. Siitä on näköalaa yli kirkonkylän, joka on sijoittautunut monen kilometrin alalle, järveksi ja putaaksi (sivuväyläksi) levittäytyneen Muoniojoen rantaa pitkin.

Muonionkoskelta. Äijänkorva.

Maisema Ylimuoniosta

Ollaan kesäkuun puolimaissa, hiukan etempänä. Siemenet ovat maas-sa, lehti hiirenkorvalla. Lunta näkyy kaikkien tunturien rinteiltä, etelän-puoleisiltakin. Jokireitillä on parhaallaan suuret tulvat, latoja lukematon määrä vedessä.

Muoniossa kasvatetaan ohraa, perunoita ja rehua, ja suoviljelystä har-rastetaan. Poronhoito on tärkeä rinnakkaiselinkeino. Erinäiset kirjalliset lähteet kertovat, että pitäjässä on tätä nykyä n. 1,700 poroa. Eräs paik-kakunnan asiantuntija, synnynnäinen muoniolainen muuten, arvioi ny-kyisen poromäärän 4000:ksi ja poromiestenluvun 200:ksi. Lappalaisia ei Muoniossa ole. Näet muutama suomalaistunut lappalainen ei juuri kan-nata mainitsemista. Asutus Muoniossa on noin 300 vuotta vanhaa. Al-kuperäiset lappalaisasukkaat ovat täälläkin väistyneet etelästä päin saapuneiden suomalaisten tieltä. Pitäjässä on asukkaita n. yksi henkilö kilometriä kohti.

Muonion kirkonkylän kohdalla on lossi yli Muonionjoen. Sen omistaa uit-toyhditys, eikä se ole yleisessä käytännössä. Ruotsin puoleinen asutus tällä seudulla on vähäinen. Paikkakuntalaiset tietävät kertoa, että rajan-pinnan suomalaiset tällä seudulla ovat "valtakunnanmielisiä", uskollisia kuninkaallisen majesteetin alamaisia. Mutta kommunistejakin kuuluu rajanpinnan asukkaissa olevan; nämä puuhaavat, kuten aate ja tapa vaatii, omissa föreningeissään väellä ja voimalla. Naapurimaan hallitus niin Muoniossa kerrotaan - on muuten "hygli" hallitus. M.m. se antaa valtakunnan lipun ilmaiseksi, kun vaan ensin pystyttää lipputangon ta-lonsa tanhuville. Nimittäin rajanpinnan asukkaille.

Etelästä tulija jatkettuaan matkaa pohjoisemmaksi ja tutustuttuaan Enontekiön luontoon, on taipuvainen pitämään Muoniota eräänlaisena välivyöhykkeenä Lapin ja Lannan välillä. Ei voi kieltää Muoniolta omaa mielenkiintoaan. Nyt kun uusi maantie on valmistunut itään päin, Kit-tilään, tulee Muonio entistä enemmän huomatuksi. Se neuvo on kuiten-kin lantalaiselle annettava, ettei hän käänny takaisin Muoniosta, vaan painuu edelleen perä-Lappiin s. o. pohjoiseen naapuriin. Siellä, Enonte-kiössä, Norjan rajalla, on lapintuntu täydellinen ja lapin mahdollisuudet rajattomat.

Mutta kentiespä niistä sananen joskus toiste.