E. I.-L. / Uusi Suomi 1930.

Reutu-Hannu, Vuotson isäntä, kuol-lut.




Vielä ei ole kulunut vuottakaan siitä, jolloin tämän kirjoittaja laati tähän samaiseen lehteen muistosanat maanviljelijä Kaaleb Savukoskesta. Sil-loin oli mieli ankea: mitä olisikaan Savukosken kunta ja sen kuntalaisten elämä ilman kaikkivoipaa ja kaikki tietävää "Savu-Herraa"? Hänen elä-mästä poistumisensa merkitsi samalla Savukosken pitäjän kuolemista, Lappi jäi vaille erästä harvinaista persoonallisuutta, jonka ympärilleen luomaa väritystä ilman hänen kotipitäjänsä ei voinut olla. Tällä kerralla tarttuu kynään milteipä vielä ankeammalla mielellä, sillä Lappi on menet-tänyt henkilön, jonka minä on tuhansien ja taas tuhansien niin koti- kuin ulkomaistenkin matkailijoiden muistoon painunut yhtenä Lapin originel-limpänä henkilönä ja samalla tavalla kuin maanviljelijä Savukoski-vaina-ja edusti kuntaansa yksilönä, edusti nyt manan majoille siirtynyt taval-laan koko Lappia.

Niin, viikko sitten, viime sunnuntaiiltana kuoli Sodankylän Vuotsossa ma-jatalonpitäjä Hannu Puolakanaho, eli paremmin nimellä "Reutu-Hannu" tunnettu, hieman yli 60-vuoliaana.

Vainaja oli tosiasiallisesti "utami" Lapissa, hän näet oli kotoisin Kajaanin takaisilta nälkämailta, mutta vuosikymmenet Lapissa oleskelleena oli hän omaksunut paikkakunnan tavat ja olot niin omakseen, että tuskin häntä eteläläiseksi Vuotson lappalaisista eroitti. Mutta Hannun olemus matkailijamajan pitäjänä ei yksin tehnyt häntä tunnetuksi; hänen otteen-sa olivat tavallista omaperäisemmät ja jokainen Lapissa viimeisenä vuo-sikymmenenä käynyt muistaa lähtemättömästi "Reutu-Hannun", huumo-rilla kyllästetyn ukkelin, jonka edesottamuksista puhuu epäilemättä miltei koko matkustanut maailma. Oletteko koskaan tavanneet kahta lapinkävi-jää, joiden muistot eivät tangeeraisi Hannua?

Kukapa tietäisi niitten juttujen lukumäärän, jotka tavalla tai toisella kitey-tyvät Vuotson majatalon isännän kontolle. Useille on tuttu hänen "luteen-tapponsa", jolloin hän näistä kiusallisista kotieläimistä päästäkseen poltti koko talonsa, moni tietää hänen ensimäisen Petsamonlennon aikana heiluttaneen lakanaa talonsa katolla huutaen, että "tulkee, tulkee kah-veelle!" ja kun lentäjät moottorin surinan vuoksi eivät kutsua kuulleet vaan posottivat ohi, niin Hannu huusi: "Kun ette tuu, niin elkääkä. Vaikka on meillä suurempiakin herroja käynyt!"

Ja todellakin, Hannun majassa on moni kuuluisuus vieraillut. Kansa on kai paljon lisäillyt juttuja Hannun suuhun, mutta missään tapauksessa ei "savua ilman tulta" ja suorastaan klassilliseksi on tullut m.m. kertomus Torpan-Paavon ja Hannun yhteisestä karhunammuntamatkasta. Valitet-tavasti ei painettu sana myönnä jutulle sitä oikeutta, että sen voisi ker-toa, mutta sensijaan saakoon sijansa muuan toinen, yhtä suuresti Reu-tu-Hannun luonnetta kuvaava juttu, jonka todenperäisyydestä ei allekir-joittanut sentään mene takuuseen.

Vuotson-Hannun väki v. 1927. Vas. Hannu Puolakanaho eli Reutu-Han-nu, oik. "Reutu-Hannun" vävy Eino Jurvakainen, keskellä emännät sekä 3. polvea edustaa Kerttu Jurvakainen (7v.) myöh. Pehkonen. Kuva: Suo-minen. / Museovirasto. / Kuvateksti: Hilkka M. Magga.

Hannu oli suuri patriootti ja sotapalveluksen ihailija, johon oli omansa vaikuttamaan sekin, että hänen taloonsa oli sijoitettu Lapin rajavartioston Vuotson kenttävartio. Luonnollisesti oli "Lapinkeisari", rajavartioston komentaja, everstiluutnantti Oiva Villamo Hannulle "puolijumala" ja tottelikin Hannu hänen käskyjään mahdollisimman notkeasti. Sattuupa sitten kerran - niin väitetään - pitäjän entinen kirkkoherra P. virkamatkoillaan poikkeamaan Vuotsoon ja asettumaan yöksi Hannun luo - valtion majatalo ei silloin vielä ollut valmiina. Villamo sattui myöskin samaan aikaan olemaan virkamatkalla ja soitti hän rajavartioston keskukseen pyytäen Hannua puhelimeen. Villamo ilmoitti Hannulle aikovansa myöskin jäädä yöksi Vuotsoon ja koska Hannulla oli ainoastaan yksi vierashuone, sai kunnon kirkkoherra vastaanottaa kovasanaisen lähtökäskyn, koska -Hannun sanojen mukaan - "suurempia herroja tulee, tulee Villamo".

Oli miten oli, mutta jokaisen lapinkävijän mielen täyttää hienoinen kai-paus, sanan tultua Hannu Puolakanahon kuolemasta. Allekirjoittanut - vain muutaman kerran häntä henkilökohtaisesti tavanneena - ei voi muuta kuin yhtyä yleisesikuntamme päällikön, joka aikaisemmin on mo-net vuodet Lapissa viettänyt, sanoihin, että "ilman Hannua on vaikea ajatella Lappia". Ja jos joku on ollut osa Lappia, on se ollut juuri Sodan-kylän Vuotson majataloa pitäjä Hannu Puolakanaho.

Tästä lähtien useimmat Petsamoon matkustavat jättävät poikkeamatta Vuotsoon, ohi mennään Purnunmutkan lappalaiskylästäkin ja kaikki ai-noastaan siksi, että vaikka uudehko Vuotson majatalo, Hannun, ei valti-on, vielä monet vuosikymmenet seisookin paikoillaan, ei siellä enää isännöi "Reutu-Hannu". Sellaisen aukon hän jätti lähtiessään.