Samuli Paulaharju. / Neuvottelunuotio 1938.

Retkellä Enontekiön Lapissa.


Ruokapuoli.

Voita kyllä olisi hyvä ottaa mukaan. Ei ole aina varmaa, jos sitä yliperillä saa. Olisi hyvä sitä tiedustella etukäteen Valde Viikiltä. Os. Muonio, Pa-lojoensuu, Kilpisjärvi. Samoin monia muitakin asioita saattaa Valdelta kirjeellisesti etukäteen tiedustella.

Leipää saattaa ostaa Kaaressuvannosta, ruotsalaista kuivaa paketti-leipää, joka on keveää kantaa. Nilimaan kauppa on Kaaressuvannossa, ja on siellä muitakin kauppoja.

Säilykkeitä saa Kaaressuvannosta - Suomessa ei ole esim. hyvää liha-säilykettä cotned beef, mutta Kaaressuvannossa on. Se on purkeissa, ja se on kuivaa. Säilyy hyvin ja on mukava kuljettaa, ei ole painavaa.

Voi ottaa jos haluaa vaikka vähän kinkkuakin mukaan. Jo Suomesta.

Teetä voi ottaa jo Suomesta ja valita parasta.

Sokeria voi ottaa Suomen Kaaressuvannosta kauppias lisakki Kotavuo-piosta. Saa halvemmalla kuin Ruotsista. Suomen Lapissa ei ole tullia, sentähden myydään halvemmalla. Samoin kahvia saa lisakilta hyvin hal-valla. Kysykää ja tiedustelkaa etukäteen, mitä lisakin makasiinissa on saatavana. Os. lisakki Kotavuopio, Muonio, Palojoensuu, Kaaressuvan-to.

Keksiä saattaa myös ottaa mukaan, ja grahamkorppuja sekä muitakin säilykkeitä, vaikkapa kuivia sekahedelmiä. Kaaressuvannosta saa, ehkä Kotavuopion lisakiltakin. Sopii kysyä.

Ja perunajauhoja pitää ottaa sekaherelmäsoppaan. Tarvitaan yhtä kg sekahedelmiä kohti 100 gr perunajauhoja. Sekaherelmäsoppa on tun-turissa hyvää vaihteeksi.

Lapin tunturijarvet ovat hyvin kalaisia. On joka järvessä rasvaista siikaa ja harria. Jos on itsellä vehkeet, niin saa kohta keittokalaa tarpeeksi. Saattaa, pyytää vaikka niinkin, että hyvä uistin on pitkännuoran päässä. Ja sitten rannalla seisoen sinkauttaa uistimen niin kauas järveen kuin nuora ylettyy, ja sitten heti rupeaa vetämään - jo tarttuu kala. Vatkoo uistinta vain kuin lappalainen suopunkia. En ole minä näin tehnyt, mutta olen kyllä syönyt kalaa, jota matkatoverini Haldden läheltä, esim. Mieko-järvestä, näin on pyytänyt. Sopii koettaa.

Valde Viikillä lienee kyllä kalaa ja muutakin koko joukolle. Hyvä vain etu-käteen kysyä, että tietää hankkia.

Voi myös Valdelta kysyä, mihin olisi parasta mennä leirille tunturiin. Esim. Saanan taakse, vaikka aina Terhmisvaaraan asti, Terbmisjärvelle. Taikka vain Saanajärvelle. Taikka Siilasjärvelle. Kyllä Valde tietää. Terb-misvaaran laidassa on vanha komea lapinjumala - rauha hänelle! Pyhä paikka, lakki pois päästä! Kohta Suomen tunturien kaunein seita.

Tunturissa asustaa kesällä lappalaisia, Valkeapäitä, Juusoja, Kalttopäitä, Labboja, Vasaroita, Tornensiksiä jne. poroineen. Piennin pojillakin 700-800:n suuruinen elo. Menee, että tunturit notkuvat. Voi käydä heidän väärteinään, istua louvekodassa tulen ääressä ja juoda mustaa kahvia kuivan poronmaidon kanssa - jos antavat.

Vahvimmat miehet saattavat sonnustaa itsensä ja vyöttää kupeensa ja marssia suoraa päätä aina Halddelle asti - suoraan sinne tulee Siilastu-valta vain kolmeneljä penikulmaa. Poikki Norjan on silloin asteltava, Norja tekee mutkan Suomen puolelle. Vaikeaa tunturia, ylös alas, ylös alas, poikki purojen ja rotkojen. Mutta saattaa vähän kierrellä. Kyllä Val-de tietää. Lähteepä, jos sovitaan, hevosella saattamaan tunturiin, ja Val-den hevonen jaksaa selässään kantaa poikain tavaroita ainakin yhtä paljon kuin kaikki pojat yhteensä - ainakin sata kiloa. Sopii koettaa.

Siinä menisi teltat ja kaikki muut painavat värkit.

Perinteenkerääjät lähdössä Ruotsin Kaaresuvannosta v. 1932. Vas. Samuli Paulaharju, keskellä Jenny Paulaharju ja oikealla Sulo Haltsonen. Kuva: Paulaharju, Samuli. / Museovirasto.

Mutta Haldden juurella, vielä vähemmin itse Halddella, ei ole polttopuu-ta. Pajua vähän vain ja vaivaisenvarpua (Betula nana). Semmoista kort-telin parin pituista. Sitä saat repiä maasta ja sillä ruokasi keittää. Ja ruu-turassia saat repiä tunturista, kuivaa kukanvarpua, jolla voit ainakin teesi keittää. Lappalainen keittää sillä ruokansakin.

Hyvä olisi, sati Halddelle mennään, olla mukana vaikkapa pieni spriikeit-tiö. Se kuluttaa vähän bensiiniä, viisi litraa kestää jo useita viikkoja. Sillä saa teltankin samalla lämpöiseksi. Jos Haldde pitää kylmää ja kaaloa säätä. Niinkuin se helposti pitää vaikka keskellä heinäkuuta, sati se sen pään ottaa. On se nähty.

Pitshusjaurin rannalla olisi sopiva leiripaikka. Siihen kun teltan pystyttäi-si, jo olisi mukava kesänvietto. Aivan alastomat tunturit ympärillä, lumi-kattoinen Haldde aivan vieressä. Ja Pitshusjauri katoaisi Haldden su-muisiin hoitoihin - pohjan usmiin. Sopii mennä katsomaan. Ja Haldde, suuri Haldde peittyy keskellä päivää läpinäkymättömiin murkuihin. Voi-taas heittää vaikka valkoisen lumiryöpyn.

Mutta sitten taas saattaa olla mitä ihanin päiväpaiste. Haldde loistaa kuin taivaanportti, ja Pitshusjäyri kimmeltää. Ja vesi on kirkasta, että pohja paistaa. Samalla tavalla saattaa sieltä palata takaisin kuin mentiin-kin, mutta saattaa tehdä sopimuksen postin kanssa. Ruotsinposti kul-kee, ainakin ennen kulki, kerran viikossa Siilastuvalle asti, taikka kerran parissa viikossa aina Jyykeänvuonolle, Markkinaan ja palasi samaa tietä takaisin. Hänen veneessään ainakin muutamat pääsisivät vähällä mak-sulla Palojoensuuhun. Taikka Kaaressuvantoon. Taikka Maunuun.

Voi myös palata Norjan ja Narviikin kautta. Taikka mennä. Junalla Narvii-kiin, sieltä laivalla Tromssaan, ja sieltä paikallislaivalla, vuonolaivalla Jyykeänvuonon, Lyngenfjordin Markkinaan, Skibotniin. Siitä hevosella tai jalkaisin Pyhäänoutaan, Heigskog, kolme penik. ja siitä jalkaisin pari penik. polkua, hyvää polkua pitkin Siilastuvalle. Matkalippu Helsingistä Kaulirantaan maksaa 3. luokka 157:—, siihen makuulippu 30:— Auto-kyyti Kaulirannasta Palojoensuuhun ehkä 70:—.

Venekyyti jo edellä selostettu.

Ruotsin puolella autokyyti linja-autoissan. 75 p. km. Pounun auto, yksi-tyisauto, kalliimpi, mutta kun menee useampia, niin maksetaan tasan. Matkassa pitää olla matkakortti Skandinavian maita varten - niin ei ajeta pois Ruotsin eikä Norjan puolelta.

Kyllä tunturiin miestä mahtuu - parikymmentä, parisataakin, vaikka enemmänkin. Kun vain miehillä on sellaiset vehkeet, että kestävät ulko-na sekä yöllä että päivällä, sekä on syötävää omassa repussa ainakin suureksi osaksi. Tietysti on parempi, kun on pienempi joukko.

Matkan varrella voi taloista saada viiliä. Jatunissa oli ennen ainakin hy-vää viiliä. Ja Valde Viikillä oli ennen omaa savustamaa hyvää siikaa.

Suolapussikin on hyvä ottaa mukaan - kala vaatii suolaa, ainakin silloin, kun se vatkataan keittokattilaan. Lapissa kyllä tullaan toimeen vähällä suolalla, nim. lappalainen tulee.

Hyvä on vielä matkassa hyvä sauva. Sellainen olkapään tasalle ulottuva, vaikkapa vain metsäkoijusta otettu, pää vähänkäyrä kämmenen kohdalta. Ja alapäästä "kengitetty", esim. suksisauvan "huikilla" ja piikillä. Saattaa varata ne matkaan. Se on varsin tarpeellinen tunturia ylös kiivettäessä ja alas myös sekä jokien ylitse portaita mentäessä. Inarin Juutuan rantametsästä sellaisia kerran löytyi - mutta taitavat olla kovin kaukana. Ehkä löytyisi sopivanpaksuinen suora koiju Muonionjoen varreltakin. Tunturikoijut ovat käyriä, eivät kelpaa.

Matka käy riippusiltaa pitkin tunturi-kosken yli. Kuva: SK 1934.

Retkeilijöitä Kilpisjärvellä 1961. Kuva: Matti Poutvaara. Museovi-rasto.

Vähän lisiä.

Tuulikangashousut voi olla polvihousut, polvien kohdat väljähköt, että jalka pääsee vapaasti taipumaan. Soljella lahkeensuu kiinnitettävä pol-ven alle. Voi myös käyttää housuja, joiden lahkeet säären kohdalta ovat kapeammat, "pussihousuja". Mutta ei kenenkään nimessä katusankarien kauheita kolppihousuja. Ei tunturi sellaisia hulluuksia hyväksy. Polvihou-suja käytettäessä tarvitaan säärystimet, lujat villaiset tm. säärisuojat. Paljaiden polvien ja säärien käyttämisestä sääsket kyllä pian tekevät lo-pun - kuppaavat verille

Puukko, tuppipuukko, kauhavalainen t. Sorsakoski t. härmäläinen. Viime aikoina muotiin tullut, jossakin pohjoisessa tukkilaispiirissä alkunsa saa-nut, kalanmallinen, nastoilla koristeltu tuppihoito, ei ole sopiva suomalai-selle tunturinkävijälle. Se on ruma. Tikarinmallinen yksiteräinen puukko, joka tuppeensa on nahkaraksilla sonnutettu, ei ole miehen vehe. On ai-van epäkäytännöllinen. Pienet sakset saattaa myös pistää reppuun.

Pitshusjaurin etelärannalla en ole käynyt. Mutta pohjoisrannalla ainakin on varsin sopiva tasainen paikka, johon voisi leiriytyä. On siinä "poltto-puuta" - paijukkoa, vaivaisenvarpua, taisi olla katajankäkkyrääkin, mata-laa kaikki. Ei kirvestä tarvita sellaista metsää hakattaessa, käsin niitä maasta revitään. Täältä saattaa hyvin nousta Haltiotunturin laelle, ken haluaa. Hyvät nousut nuorelle miehelle. Mutta ei pidä lähteä tunturia ei-kä tunturiahaltiaa uhmaamaan, kun se on peittänyt itsensä pilvenpatsaa-seen. Silloin on pian saatuna .. .eksyy sinne harmaaseen murkuun. Kirk-kaana pilvettömänä päivänä on paras mennä. Silloin saa korkeimmalta huipulta, joka on hiukan Norjan puolella rajaa, nähdä aina Jäämerelle asti. Lännessä Jyykeänvuonon tuntureineen, pohjoisessa Raisinvuono kaukana metsien ja tunturien takana.

Mutta Haltian huipulla ovat heinäkuussakin järvipahaiset jäässä.

Nappeja, hakaneuloja ym muita pikku kapistoksia myös repun taskuihin. Sekä nuoran pätkiä, nahkaremmejä. Jos sattuu jotakin matkalla ratkea-maan. Housunpaikkaakin, voi revetä tunturissa.

Kirjallisuutta: Taskualmanakka.

Jos sattuu olemaan tilaisuutta, voi etukäteen tutustua Enontekiön tuntu-riseutuihin sekä Muonionjokeen ja Könkämäenoon teoksesta Suomen-maa, IX, 2. Oulunlääni. Siv. 245-270. Siinä m.m. kuvia tunturiseuduista sekä luettelo Enontekiötä koskevasta kirjallisuudesta.

Tarvitaan tunturimatkallakin mukana pieni pala saippuaakin sekä pyyhin-liina. Jos joskus niinkun haluaisi pestä kasvonsa. Ja alusvaatteensa. On Pitshusjaurissa sen verran vettä - kirkasta onkin, kuin kristallia. Mutta uimaan tuskin tekee mieli - vesi on kylmää. Ja sääsket syövät.


Oulu 28. 9. 38