Jaakko Eränen. / Metsästys ja kalastus 1.8.1929.

RIISTATIETOJA POHJAN PERUKOILTA, INARISTA, UTSJOELTA JA PETSAMOSTA.


Toimitus on saanut julkaistavakseen seuraavan apteekkari Jaakko Erä-sen, Inarin Ivalosta, lähettämän tiedoituksen, joka koskee Inarin, Utsjoen ja Petsamon riistaoloja viime ja tänä vuonna.

»Huomautan ensiksi, että puhun nimenomaan Inarin, Utsjoen ja Petsa-mon oloista sekä että näiden paikkakuntien suuri pintaala tekee tyhjen-tävän tiedoituksen mahdottomaksi.


Hirviä on paljon Inarissa ja Petsamossa, vähän Utsjoella. Sitä metsäste-tään sekä Inarissa että Petsamossa paljon. Tietysti salaa. Tämän näkee siitä, että usean hevosmiehen rislanperässä roikkuu hirventalja. Kysyttä-essä he ilmoittavat poikkeuksetta ostaneensa taljan Venäjän puolelta tulleelta koltalta.

Kukaan ei ilmianna hirventappajaa, vaan suojaavat salakyttää, jos viran-omainen tai joku muu alkaa häntä tiedustella. Hirventappajaa on vaikea saada muuten ilmi, sillä metsässä on kovin paljon poronjälkiä, jotka sy-vässä lumessa erehdyttävästi ovat hirvenjälkien kaltaiset.

Lienee mahdollista, että täällä on 10 15-päisiä hirvilaumoja. Itse en ole tavannut kuin 2—3- ja kerran 5-päisen tokan. Havaintojeni mukaan ei hirvi ole lisääntymässä, pikemminkin päinvastoin. Syynä runsaan lihan-saaliin viekoittelema salametsästys sekä synnynnäisen pyyntiveren (= pyytöhenki, täällä) kiehtoma vastustamaton halu seikkailurikkaaseen ajoon.

Jäniksiä on Inarissa tätä nykyä paljon. Ne ovat huomattavasti pienempiä kuin etelässä. Niissä en ole tavannut rakkulamatoja. Niitä metsästetään etupäässä nahan takia. Niiden lihaa ei juuri, luullakseni sen rasvatto-muuden vuoksi erittäin haluta syötäväksi. Etupäässä pyydetään niitä an-soilla. Rusakkoa ei täällä tavata.

Metso on kuluneena kesänä erittäin hyvin kehittynyt, huolimatta epä-edullisesta keväästä ja kesästä. Olen tavannut t. k. alussa yhden poiku-een, jonka 4 poikaa jo jaksoivat nousta männyn alaoksille. Poikueiden lukumäärä on vähäinen.

Teertä ei täällä ole. Kuitenkin on Inarin kirkon lähettyviltä ammuttu, muis-taakseni vuonna 1918, 1 »käyräpyrstöinen musta mehto», siis teeri tai teeren ja metson välimuoto.

Riekkoja näkyy tähän mennessä kuten tavallisesti. Poikueessa 6-10 yk- silöä. 10 yksilöä tapasin Urupäällä 17/7. 6 yksilöä Oaddivein kankaalla 8/8. Muut poikueet siinä väliluvuilla.

Pyitä on, mutta en tänä vuonna ole niitä nähnyt.

Peltopyitä ei ole.

Sorsia: Vesilintuja yleensä on ja poikueet hyvin kehittyneet.


Sinisorsanpojat jo lentävät.

Haapana varmasti myös jo 15/8.

Telkkä ei vielä pääse lentoon, mutta sen paremmin sukeltaa.

Oravaa en ole nähnyt kesän aikana. Viime talvena sitä oli kovin vähän.


Kettu menee suurien erämaiden turvin ankarasta pyynnistä huolimatta vuosi vuodelta melkoisen hyvin »läpi». Omasta mielestäni sanoisin sen olevan vähenemässä, mutta pyytömiehet sanovat sen loppuvan. Kuiten-kin saa talvisin ostaa sen nahkoja suuret määrät.

Viime talvena Matti Aikio Inarin Partakosta tappoi »mustan ketun», jonka nahasta hän sai 3000: —, mutta välikäsi kuuluu saaneen siitä Petsamon Osuuskaupalta 7500:—.

Kärppä hävisi viime talveksi täältä. On melkein yhden käden sormilla luettavissa viime vuotiset kärpännahat.

Saukkoja tapettiin viime talvena minunkin tietoni mukaan noin 30.

Vesikkoa ei ole.

Hilleriä ei ole.

Lumikko vähenee. Näin viime vuonna vain 3—4 nahkaa.

Ilvestä ei ole.

Näätä vähenee. Viime talvena tapettiin ainakin 4.

Ahma on vähenemässä. Viime talvena tapettiin minun tieteni 8.

Syksyn ensimäinen saalis.

Susia ei ole näkynyt. V. 1924 keväällä näin viimeisen. Senaikeen ei liene tapettu Inarissa yhtään sutta.


Karhuja on runsaasti. Alkuperäisten ampuma-aseiden ja myöskin pitkien vaivalloisten matkojen vuoksi niitä kaadetaan suhteellisen vähän. To-dennäköisesti viime talvena 25.

Naalia saatiin viime talvena 5.

Piisamimyyrän, 2 paria, istutti tänne vuonna 1926 kauppias Heimo Leh-tola. Niitä ei ole pyydetty, mutta tänä vuonna kysyessäni Lehtola sanoi niiden olleen hyvin suuresti lisäytymässä. 1 meni Lehtolan rysään ke-väällä ja kuoli.

Olivat kuitenkin muuttaneet istutuspaikasta läheiseen toiseen järveen. Pesiä Lehtola sanoo näkyvän useita. On toivottava, että ne lisääntyvät, sillä varmaan niiden turkki täällä kehittyy vallan harvinaisen kauniiksi, kuten ketullakin. Lehtolalla on myös kettutarha, jossa on 2 paria hopea-kettuja. Tänä vuonna ne penikoivat, mutta nähtävästi söivät poikansa.

Maakotka tappaa tänä kesänä Kaamassaaressa vasoja. vasanraatoa on löytynyt. Kotka on »iso ja musta», kuten Karhu-Pekka eli Pekka Morottaja sanoi äsken.

Piekanahaukka on yleinen. Samoin varis ja harakka sekä kuukkeli eli kuusanka, jonka sanotaan syövän pikkulintujen munat. Kanahaukka eli koppelohaukka, kuten täällä sanotaan, on harvinaisempi.

Korppi on vallan yleinen.

Kissa on »ulkomaanelävä» täällä Lapissa.

Sopuleja oli Petsamossa v. 1928 syksyllä melkoisesti, vaikkeivät ne vielä suuhun tupanneet juuri. Inarissa ei niitä nyt ole näkynyt.

Johtaja Grönlundin pojat tapattivat koirallansa »vesirotan». En ole sitä nähnyt, mutta se lähetettiin täytettäväksi. Kertoivat olevan »kuin suuren mustan kissan». Se oli uimalla koettanut mennä yli pienen lammin, mut-ta koira sai kiinni.

Metson ja riekon ampuminen autosta on yleinen. Jopa postiautonkuljet-tajatkin harjottavat tätä tapaa, joka tekee lopun etenkin metsosta. Se on lailla kiellettävä. Kevätsoitimelta ampuminen on yleinen. Olen kalastus-reisuilla ollessani kuullut oltavan koirankin kanssa soitimella.

Täysi haukku ja kotvan kuluttua paukaus. Eikä sitä pidetä edes rikol-lisena.


Inarin Ivalossa 11. 8. 29.