Ristiin rastiin Pohjois-Skandinavias-sa 1.
Ruotsin rajalle.

Näköala Torniosta Raatihuoneen tornista. Kuva: Finlandia 1.1.1919.

Tornion venäläinen kirkko.- Kuva otettu kuutamossa, valottaen 5 minuuttia.
Kemissä erosin tuttavastani venäläisestä sanomalehtimiehestä, joka jat-koi matkaansa Rovaniemelle kesäöiden laskematonta aurinkoa ihaile-maan. Aavasaksahan on jo alkanut jäädä pois muodista, sillä Rovanie-mellä Ounasvaaralla näkyy aurinko kautta vuorokauden useampina öinä kuin Aavasaksalla, ja Ounasvaaralle, rautatien Rovaniemelle valmistut-tua, on myös nykyisin paljon helpompi ja mukavampi pääsy kuin Aava-saksalle. Mielellään hän olisi nähnyt minunkin jatkavan matkaani Rova-niemen kautta, sillä olipa hänen suomen ja ruotsinkielen sanavaraston-sa hyvin vähäinen voidakseen paikallisen väestön kanssa montakaan sanaa puhua.

Tornion asematalo. Asema ja koko laaja ratapiha sijaitsevat äärettömillä kustannuksilla täytetyssä notkossa. Asema on eristettynä kaupungista ja päästään sinne lautan avulla yli Tornionjoen. Kuva ja kuvateksti: SK 18. 10.1919.

Ruokatavarakauppa Torniossa Kauppakadun varrella.
Suomea kuulee kaikkialla. Asukkaat ovat ystävällisiä ja puheliaita. Asun-non saa hyvän ja halvalla; ainakin minulle niin kävi. Mitä tähän nähden myöhemmin on muutoksia tapahtunut, Tornion viime syksynä meille kai-kille tunnettujen tapausten johdosta tultua suureksi kauttakulkupaikaksi, se ei enää kuulu tämän kirjoituksen puitteisiin. Matkailijakodin päiväkir-jaa selaillessani pisti erikoisesti silmään, että eipä ole Torniokaan jäänyt rauhaan niiltä monilukuisilta ja monenkarvaisilta kiertäviltä teatteriseu-rueilta, joita maahamme viime vuosina on ilmestynyt kuin sieniä sateen jälkeen, mutta joiden esittämä ”taide", valitettavasti, säännöllisesti on kaikkea muuta kuin taidetta.

Tornion kirkko ja kellotapuli.

Osa Tornion kirkkoa sisältä.
On aamupäivä, tuossa kello 10 seuduissa. Aion juuri lähteä matkailija-kodista ulos Torniota eri puolilta lähemmin katselemaan. Silloin alkaa oven takaa käytävästä kuulua keskustelua, joka saa minut siirtämään kaupungille lähtöni vähän tuonnemmaksi ja tilaamaan kahvia huonee-seeni. Käytävässä joku miesääni tiukasti tutkii matkailijakodin palvelijat-tarelta, kumpiko Torniossa ilmestyvistä lehdistä on ”suomettarelainen" ja kumpiko nuorsuomalainen. Keskustelun aihe on minusta siksi mielen-kiintoinen, että enpä malta olla kiinnittämättä siihen huomiotani.

”Valtakunnan portti” Tornion ja Haaparannan välillä. Passittomia senaattorejakaan ei siitä äskettäin päästetty läpi. / 12.07.1913 Helsingin Kaiku no 28.
Sillan Tornion puoleisessa päässä, jos mielit tätä tietä Ruotsiin päästä, tarkastetaan passisi ja kaikkien rajan yli menevien nimet merkitään kir-jaan. Tavarat tarkastetaan vasta Ruotsin puolella. Joutuessani, Torniota katsellessani, tuon edellämainitsemani tullisillan kohdalle, päätin huvin vuoksi pistäytyä käymään Haaparannankin puolelle, vaikken vielä lopul-lisesti aikonutkaan Torniota jättää. Passi oli taskussa.

Tornion piskuinen, mutta aikoinaan maailman ehkä huomattavin tulliasema. / 26.10.1918 Suomen Kuvalehti no 43.
Haaparannassa.

Haaparanta 1908. Kuva: M. L. Carstens. Museovirasto.
Sen sijaan että Tornio jo ensi havaintojeni perusteella tuntui yleensä hy-vinkin suomalaiselta, tuntui Haaparanta aluksi jo melko tavalla ruotsa-laistuneelta. Heti matkailijakotikin, johon asetuin asumaan, tuntui ruotsa-laiselta. Kysyin huonetta suomeksi. Minut ymmärrettiin. Mutta vastauk-set kysymyksiini olivat niin niukkasanaisia, joskin kohteliaita, että joka tapauksessa arvelin matkailijakodin väen vain vaivoin puhuvan suomea. Että olin erehtynyt, sen kuitenkin pian huomasin.

Haaparannan uusi asematalo- Edustalla näkyvälle ratavallille saapuvat Suomen junat. Sen alitse kulkee käytävä asemataloon. Toiselle puolelle saapuvat Ruotsin junat. Kuva ja kuvateksti: SK. 18.10.1919.

Haaparanta 1908. Kuva: M. L. Carstens. Museovirasto.

Evakkokarjaa matkalla Torniosta Haaparantaanb19.9.1944. Kuva: Sot. virk. M.Volanen. SA-kuvat.
Voi jo tulla surullisiinkin mietteisiin katoavasta suomen kielestä näillä ai-koinaan aivan supisuomalaisilla seuduilla. Mutta asianlaita ei kuiten-kaan, ei ainakaan vielä, niin onnettomasti ole, ei nuorimman polvenkaan keskuudessa, vaikka heille ei enää suodakaan minkäänlaista suomalais-ta opetusta kodin ulkopuolella. (kts. kirjoitusta ”Tuokiokuvia läntiseltä rajalta", Nuorten Nuija n:o 10, 1914.)
Joka tapauksessa on kuitenkin Ruotsinpuoleisen Tornionjokilaakson ruotsalaistumisen vaara nykyisin sangen suuri. Ja Ruotsin hallituksen ja kansanvalistuslaitosten puolelta tehdään nykyisin kaikki, mitä siellä vain voidaan, näiden seutujen ruotsalaistuttamiseksi. (Vrt. kirjoitusta ”Pohjois-Ruotsin suomalainen asutus", Nuorten Nuija n:o 11, v. 1914.)