Nuorten nuija 1915.

Ristiin rastiin Pohjois-Skandinavias-sa 2.


Tornionjokilaakson rautatiet.


Nuorten Nuijan tämän vuoden ensimäisessä numerossa kuvailin muuta-min piirtein Haaparantaa ja sieltä saamiani vaikutelmia. Haaparannasta käy matka pohjoiseen päin pitkin Tornionjoen läntistä rantaa. Minulle oli, sen jälkeen kuin toistakymmentä vuotta sitten Sodankylän, Kittilän, Ke-mijärven ja Rovaniemen kestikievarirattaiden sopimattomat selkänojat olivat terävillä syrjillään kuluttaneet pariin kolmeenkin kertaan puhki palt-tooni ja takkini selkämykset, jäänyt jonkunlainen vastenmielisyys Perä-Pohjolan kestikievarikyytejä kohtaan.

Eikä tämä vastenmielisyyteni tästäkään matkasta muuttunut. Mutta kun matkaa oli vain 27 km - niin ainakin selitettiin, sillä mitään virstantolppia, niinkuin meillä Suomessa, ei tien varrella ollut - maantie koko matkan ta-saista kuin pöytä, hyvässä kunnossa, ja hevonen juoksi hyvää vauhtia, niin jokseenkin pian oltiin kuitenkin perillä.

Vaikka vielä silloin kesäkuun puolivälissä v. 1914 - ei tiedettykään mi-tään Karungin kautta kulkevasta ”maailmanliikenteestä" ja Perä-Pohjo-lan satumaisen korkeista huippuhinnoista, joista viime vuoden loppupuo-li niin runsaissa määrin tiesi kertoa, niin kalliinlainen tuo kyyti jo silloin-kin, tavallisten olojen taksojen mukaan, oli - meillä Suomessa olisi sa-malla maksulla kulkenut saman matkan kestikievarikyydillä kolmeenkin kertaan - mutta yhtä kallis kuului Ruotsin puolella täällä pohjoisessa tak-sa yleensäkin olleen.

Senpä vuoksi myöskin oli tavallista, niinkuin myöhemmin Karungissa kuulin, että kun Karungista tahdottiin tulla Haaparantaan, tuo väli ajettiin Suomen puoleista rantaa, Suomen kestikievarikyydillä, jolloin kyyti, Suo-men paljon alhaisemman kestikievaritaksan mukaan, tuli huomattavasti halvemmaksi.

Matkan varrella tekemistäni huomioista olen jo kertonut tämän lehden viime vuoden 10:nnessä numerossa (Tuokiokuvia läntiseltä rajalta). Sa-moinkuin Haaparannassa, kiintyi Haaparannan-Karungin tien varsillakin huomioni muun ohella pitkähköihin, punaiseksi maalattuihin metallikil-piin, joita oli huoneiden seiniin kiinnitetty kaikkialle, yksinpä niittylatojen-kin seiniin, ja joihin oli valkoisella maalattu: Helmi cigaretter. Siis täällä-kin päin harjoittaa englantilais-amerikalais-juutalainen tupakkatrusti jo tarmokkaasti toimintaansa!

Kuva: FINSKT IDROTTSBLAD 1.1.1919.

Kuva: Tuulispää 1921.

Vielä suurempi oli hämmästykseni, kun pari kolme päivää myöhemmin lännempänä, Bodenissa, minne suomalainen asutus ei enää ulotu, ho-tellissa, missä asuin, tapasin huoneeni pöydällä täysinäisen tulitikkulaa-tikon, jonka päällyksestä luin: ”Cigaretten Helmi 25kpl. -: 25 p:iä. Itämai-nen Paperossitehdas O. Y. Helsinki". Ja levyjä: ”Köp Helmi Cigaretter Osta" näin sitten aina Malmössä ja Trelleborgissa asti.

Sen jälkeen, mitä maamme sanomalehdistössä viime aikoina on kirjoi-tettu tämän mahtavan tupakkatrustin maamme kotimaista tupakkateolli-suutta vastaan suunnittelemasta tuhosta, luulen Nuorten Nuijan arvoi-sain lukijain ilman pitempiä selittelyjä pääsevän oikeaan ajatukseen asiasta Ruotsiinkin nähden. Sitä kuvaavampaa maassa, jossa kuitenkin kotimaisen teollisuuden suosiminen jo ennen nykyistä tilannetta oli pal-jon voimakkaampaa kuin meillä Suomessa.

Kuten edellisestä jo on käynyt selville, ei Haaparanta vielä viime vuonna ollut yhdistettynä Ruotsin rautatieverkkoon, vaikkakin rautateiden raken-taminen Bodenista, josta seuraavassa matkakuvauksessa tulen lähem-min puhumaan, itäänpäin Pohjanlahden pohjoispuolitse jo ennen viime vuotta kyllä olikin edistynyt Tornionjoen läntiselle rannalle asti.

Morajärven ja Lapinjärven (Lappträsk) välinen, 46 km pitkä rataosa avat-tiin liikenteelle v. 1911. Samana vuonna päättivät Ruotsin valtiopäivät jatkaa rataa Karunkiin Tornionjoen länsirannalle asti, mikä rataosa val-mistui v. 1913.

Saman vuoden valtiopäivillä päätettiin samaa rataa jatkettavaksi myös Karungista pohjoiseen päin pitkin Tornionjoen jokivartta 47 km, Mataren-kiin asti. Tämäkin rataosa oli viime vuoden kesäkuussa jo niin valmis et-tä minäkin huvin vuoksi ja paikkakuntaan tutustuakseni - pistäydyin tila-päisessä järjestelyjunassa jo jonkun matkaa Karungista pohjoiseen päin.

Asutus Tornionjoen rannoilla, varsinkin Suomen puolella, jatkuu yhtä voi-makkaana kuin siihenkin asti. Uhkeasti rakennettuja yksityisiä taloja ja suurehkoja kyliä tapaa silmä tuon tuostakin. Maa Karungista pohjoiseen päin alkaa kuitenkin jo käydä epätasaisemmaksi ja yhä kauvempana pohjoisessa alkaa kohota yhä useampia sinisen autereen ympäröimiä vaaroja. - Karungin - Matarengin rata avattiin, mikäli sanomalehtitiedois-ta on näkynyt, yleiselle liikenteelle viime vuoden lopussa, jouluk. 15 pnä.

Radan varrelle on heti alusta alkaen rakennettu 10 asemaa ja pysäkkiä. Paljon tärkeämpää kuin radan jatkaminen Karungista pohjoiseen päin, olisi epäilemättä kuitenkin jo kauan sitten ollut Haaparannan kaupungin yhdistäminen Ruotsin rautatieverkkoon. Siitä olikin jo vuosia sitten ollut neuvotteluja ja keskusteluja sekä Ruotsin valtiopäivillä että muissa asiaa harrastavissa piireissä.

Niinpä oli aikoinaan kysymyksessä rautatien jatkaminen Morajärveltä Haaparantaan; mutta jatko suunnattiinkin lopuksi Lapinjärvelle. Sen jäl-keen aiottiin rata Lapinjärveltä jatkaa Haaparantaan, mutta jatko tulikin Ruotsin puoleiseen Karunkiin j.n.e. Ja Haaparanta sai yhä edelleen odottaa rautatietään.

Syynä siihen, miksi Haaparanta yhä edelleen Ruotsin rautatieverkosta syrjäytettiin, vaikka Haaparannan radan tärkeys kyllä kaikkialla tunnus-tettiin, olivat strateegiset näkökohdat, Norrbottenin itäisenmaarajan puolustus.