F.O.V. / Nuorten nuija 1915. no 9-10.

Ristiin rastiin Pohjois-Skandinavias-sa 3.


Karungista Bodeniin.


Olemme jättäneet taaksemme Haaparannan ja Tornionjoen rantamat. Tähän kirjoitukseen liittyvä kuva kuitenkin vielä johtakoon muistiin tämän ainoan suomalaisen kaupungin Ruotsin puolella, kaupungin, jonka ruot-salaistuttaminen on Ruotsissa yhä enemmän astunut kiinteään päiväjär-jestykseen.

Karungin asemalle on myös jäänyt suomea puhuva kyyditsijäni, joka ”ruottia" ei ollut viitsinyt opetellakaan, niinkuin Nuorten Nuijan arvoisat lukijat vielä ehkä tämän lehden viime vuoden 10:nnestä numerosta muistavat.

Rautatie Karungista aina Bodeniin asti kulkee melkeinpä koko matkan aivan asumattomien seutujen kautta, pitkin jänkiä ja kankaita. Milloin on radan molemmin puolin suomaata, jossa vain siellä täällä kasvaa vai-vaiskoivua ja pajua, milloin sivuutetaan kaunis, metsien sylissä uinuva järvi, jonka rannat, joilla ihmiskäsi ei ole raivaustyötään harjoittanut, ko-hoavat jokseenkin korkealle, milloin taas kauvempana siintävät korkei-den vaarain metsäiset rinteet tai alastomat kalliopinnat.

Osa Haaparannan kaupunkia.

Porojakin näkee siellä täällä radan läheisyydessä kankailla käyskentele-vän. Eivät tunnu junaa pelkäävän. Aikaisemmin, takavuosina, kuuluivat silloin tällöin, junan ohi kulkiessa, pyrkineen radallekin ja tulleen yliaje-tuiksi. Muuten antaa Karungin-Bodenin uutis-rautatie hyvän käsityksen siitä, miten rautatietyöt voidaan siististikin suorittaa ja miten hiekkaakin voidaan ottaa niin, että sellaiset rumat hiekkakuopat, joita meillä valtion-rautateiden varsilla tuon tuostakin näkee, täällä Satakunnassa ja Hä-meessä niinkuin muuallakin, jäävät olemattomiksi ja hiekanottopaikatkin näyttävät mallikelpoisuuden ja järjestelmällisyyden siinäkin työssä vallin-neen.

Että asutustakin kuitenkin jossakin niilläkin seuduilla on, sitä todisti m.m. junassa kulkeva porsaskauppias, jolla oli hallussaan kokonainen tavara-vaunu ja siinä useita laatikoita täynnä hyvinvoivannäköisiä porsaita. Ja näitä hän Karungin ja Bodenin välillä myi useita joka asemalla, joita to-sin kyllä oli hyvin harvassa. Nähtävästi oli kauppiaan kulku jo ennakolta tehty niiden seutujen asukkaille tavalla tai toisella tunnetuksi, sillä miten-käpä muuten he olisivat niin lukuisasti tällöin osanneet asemille kokoon-tua.

Myöhemmin useitakin samantapaisia porsaskauppailmoituksia, josta päättäen ne kevät-kesäisin lienevät niillä seuduin hyvinkin tavallisia. Mi-nusta tuollainen junassa kulkeva kauppias porsaineen tuntui melko omi-tuiselta, samoinkuin asemilla porsaiden tutkiminen, niiden hinnan tinki-minen j.n e. Siinä oli porsaiden kirkunaa ja vitinää, kun niitä takajaloista nosteltiin ja pää edellä pisteltiin ostajien säkkeihin sillä säkkeihin näkyi-vät ostajat ostamansa porsaat pistäneen siinä lukuisan katselijajoukon melua ja naurua, sillä suuresti näytti tämä kaupanteko asemille kokoon-tunutta yleisöä huvittavan; siinä juna- ja asema- miehistön touhua, kun eräällä asemalla pari porsasta pääsi karkuunkin ja ne otettiin kiinni oi-kein järjestetyllä ajojahdilla.

Karungin ja Bodenin välisistä rautatieasemista jäi erikoisesti mieleeni Morajärven (Morjärv) komea rautatieasema ja sen vieressä oleva, rau-tatiehenkilökuntaa varten rakennettu talo, joihin kuvat tähän liittyvät. Asema on jotensakin radan keskivaiheilla Kalix-joen länsipuolella ja jok-seenkin vieressä eteläpuolella on Kalixjoesta muodostunut, pitkä ja iha-na Kalumgejärvi (träsket). Kappaleen matkaa ennen asemalle tuloa kul-kee kaunis rautatiesilta mahtavan Kalix-joen ylitse. Siltaa pitävät ruotsin-maalaiset asemansa puolesta yhtenä maansa kauniimmista.

Joki on siltä kohtaa, mihin tämä rautatiesilta on rakennettu, saaren kaut-ta jakaantunut kahteen haaraan, joista länsipuolinen on noin 75 metriä ja itäpuolinen (päähaara) noin 200 metriä leveä. Jokseenkin rinnan rau-tatien kanssa Karungista Bodeniin kulkee Ruotsin uusin, suuri, sotilaalli-sia tarkotuksia varten rakennettu maantiekin, jonka tuon tuostakin rauta-tievaunun akkunasta näkee.

Se kuuluu lopullisesti valmistuneen vasta viime vuonna keväällä ja puol-estaan kuvaa hyvin niitä mielipiteitä, jotka Ruotsin vaikutusvaltaisissa piireissä ennen nykyisen suursodan alkua olivat vallalla Venäjää koh-taan, ja miten yleinen Ruotsissa silloin oli luulo Venäjän hyökkäysaikeis-ta Ruotsia kohtaan. Samaa todisti se kiireinen kiihko, millä niihin aikoihin edelleen jatkettiin ja laajennettiin Bodenin linnoitustöitä.

Bodenin seutujen linnoittamista oli ehdotettu jo v. 1824, mutta vasta v. 1900 siihen toden teolla ryhdyttiin Linnoitustöitä on sen jälkeen tässä linnoitusalueeksi kuin luodussa vuoristoseudussa jatkettu yhtä mittaa. Ja juuri niihin aikoihin kuin olin Bodenissa, luin Tukholman lehdistä, että muutamia upseereja oli lähetetty Pariisiin tutkimaan uusimpia valonheit-täjäjärjestelmiä, joita aiottiin ottaa Bodenin linnoituksissa käytäntöön.Myöhemmin, Tukholmassa ollessani, taas Ruotsin valtiopäivät myönsi-vät m.m. noin miljoonan kruunua Bodenin uusien kasarmirakennusten rakentamista varten.

Bodenia, joka on jonkun matkaa Luulajan (Lule) joen itäpuolella, on jo kauvan nimitetty Norrlannin lukoksi, ja monesta syystä se hyvin tämän nimen ansaitseekin. Paitsi sitä, että Boden hallitsee sekä Norjaan Jää-meren rannalle päin että Tornion jokilaaksoon johtavaa rautatietä, yhtyy niillä seuduin myös monta pitkää, aukeiden tasankojen kautta kulkevaa maantietä ja juuri näiden monien teiden yhtymäkohdissa kohoovat Bo-denin vuoret. Boden onkin nykyisin Ruotsin ehdottomasti vahvin ja suu-rin linnoitusalue. Ja sen linnoitettujen Deger-, Mjösjö- ja Å-vuorten ka-nuunat hallitsevat lisäksi pemkulmittain Pohjanlahteen laskevan Luulaja-joen jokilaaksoa.

Osa Bodenia. Taustalla kirkko ja linnoitettu Degervuori

Bodenista

Kirunaan.Boden on myös paljon käytetty turistipaikka, vaikkapa linnoitetuille vuo-rille eivät siviilihenkilöt enää viime vuosina ole päässeetkään ilman ku-ninkaalta hankittua erikoista lupaa. Mutta Luulajan joen majesteetilliset kosket aivan Bodenin lähellä ja monet muut suurenmoiset nähtävyydet niillä seuduin vetävät puoleensa. Bodenissa onkin sen vuoksi paljon hy-viä ja halpoja hotelleja ja majataloja. Myös pankkikonttoreja, lääkärejä ja kirjakauppoja siellä on useita. Teollisuuslaitoksista ovat huomattavimmat puusepäntehtaat, saha, suuri sähkömylly, tiilitehdas, höyrypanimo j.n.e.

Todennäköistä myös on, että Boden ennen pitkää saa kaupunginoikeu-det. Vaikka Pohjois-Ruotsin suomalainen asutus ei ulotukaan Bodeniin asti, on sinnekin kuitenkin aikain kuluessa muuttanut useita suomalaisia, jääden sitten seudun vakinaisiksi asukkaiksi. Niinpä on Bodenissa suo-malaisnimisiä jalkine- ja vaatetusliikkeen harjoittajia muutamia (esim. Kangas ja Leppänen), samoin muutamia kauppiaita. Osotekyltissä on kyllä vain ruotsia, mutta suomea miehet vielä puhuvat yhtä hyvin kuin ruotsiakin. Onpa siellä muutamia talonomistajiakin suomalaisnimisiä. Aikoinaan ovat he tai heidän esi isänsä siirtyneet sinne Tornion jokilaak-sosta tai Suomen puolelta; ovat nykyisin hyvinvoipaa, varakasta väkeä.

Bodenista Kirunaan.


Bodenista kulkee rautatie pohjoiseen päin vielä asumattomampia seu-tuja kuin olivat rautatien varrella olevat seudut Karungin ja Bodenin välil-lä. Samalla tasalla Suomen puolella ovat seudut toki monin verroin ti-heämmin asuttuja ja vielä monin paikoin jokseenkin hyvin viljeltyjä. Sen myöntävät ruotsalaiset itsekin ja tärkeäksi päivänkysymykseksi onkin vii-me aikoina Ruotsissa noussut Norrbottenin läänin asuttaminen ja sen viljellyksi saattaminen.

Matka jatkuu. Ja yhä karummaksi muuttuu seutu. Kitukasvuinen, matala, harva koivumetsä käy yhä yleisemmäksi radan varsilla. Mäntymetsää näkee vain siellä täällä kasvavan. Jopa monin paikoin on aivan puuton-takin jänkää. Lumipeittoisia vaarojakin alkaa näkyä siellä täällä. Ja vaik-ka on jo kesäkuun loppupuoli alussa, on lehti koivussa vasta hiirenkor-valla.

Niin saavumme Gellivaaraan, seudulle, joka nyt jo on kaupungintapai-nen, suuri, tiheään asuttu yhteiskunta, mutta Joka vielä pari-, kolmekym-mentä vuotta sitten oli muusta maailmasta eristettyä erämaata ja jossa ne harvat ihmiset, joita siellä mahdollisesti tapasi, harvoin ymmärsivät sanaakaan ruotsia", kuten Ruotsin Matkailijayhdistyksen eräässä matka-oppaassa itsetietoisesti sanotaan. Veisi liian pitkälle ryhtyä tässä lähem-min selostamaan Gellivaaran nykyisiä, aivan suurenmoisia teollisuus- ja kaivoslaitoksia sekä niitä erikoisia seikkoja, mitkä tämän vuoriseudun viime aikoina ovat tehneet niin tunnetuksi. Sitäpaitsi lienevät Gellivaaran suurenmoiset rautamalmikaivokset Nuorten Nuijan arvoisille lukijoille jo ennestään ainakin jonkun verran tunnetut.

Rantamaisema Bodenista.

Morjärven rautatieasema.

Sen verran tässä kuitenkin tulkoon mainituksi, että kun esim. Gellivaa-ran nykyisin malmirikkaimmalle vuorelle Malmivaaralle vielä 25 vuotta sitten ei vienyt edes minkäänmoista ajotietä ja siellä silloin oli vain kaksi asumusta, niin sinne nyt johtaa m.m. kaksi rautatietä, joilla päivät pääs-tään yhtenään kulkee rautamalmilla lastattuja, pitkän pitkiä junia.

Ja sähköveturit kulkevat tämän mahtavan vuoren monissa tunneleissa kuin satujen salaperäiset ilmiöt. Matka jatkuu yhä pohjoisempaan. Nous-taan jo metsärajan yläpuolelle. Ja missä harvaa, vaivaiskasvuista koivu-metsää siellä täällä näkeekin, ei siinä vielä paljon lehden alkua huomaa. Lumipeittoiset vaarat alkavat tulla yhä tavallisemmiksi ja lunta näkee jo siellä täällä aivan radan sivussakin.


Saavumme Kirunaan, jonka kehitys on laatuaan aivan todella ”ameri-kalainen", varsinkin kun ottaa seudun huomattavan pohjoisuuden huo-mioon. Vuoden 1885 tienoissa Kirunassa oli vain yksi ainoa varsinainen rakennus ja muutamia maakotia. Nyt, noin kolmenkymmenen vuoden kuluttua, siellä on jo noin 12,000-13,000 asukasta, rautatie, kirkko, sairaala, kouluja, hotelleja, telefooni, sähkölennätin, pankkeja, lääkärejä, apteekki, sähköraitiotiet j.n.e.

Ja Kirunavaaran-Luossavaaran malmikaivokset lienevät nykyään alal-laan maailman suurimpia. Malmi sieltä, samoinkuin Gellivaarastakin, vie-dään rautateitse etupäässä Luulajaan Pohjanlahden rannalle tai Narvi-kiin Norjan puolelle, niissä laivoihin lastattavaksi.

Näköalat ovat täällä, samoinkuin Gellivaarassakin, suurenmoisia. Aurin-ko alkaa jo Gellivaarassa näkyä kautta koko vuorokauden kesäkuun al-kupuolella ja Kirunavaaran mahtavilla harjanteilla sitä saadaan katkea-matta katsella jo noin parisen kuukautta. Kirunassa on vuosittain myös-kin Ruotsin suurimmat lappalaismarkkinat poroineen, lappalaisineen ja Lapin tuotteineen.

Asutus Kirunassa, samoinkuin Gellivaarassakin, on suureksi osaksi suo-malaista. Gellivaarassa ei kuitenkaan enää uusia suomalaisia kaivostöi-hin oteta. Vanhat saavat olla, mutta jos töistä syystä tai toisesta eroavat, vaikeata heillekin on uudelleen siellä töihin pääsy. Kirunavaaran ja Luossavaaran kaivoksiin, missä työ on raskaampaa, vielä toistaiseksi otetaan töihin uusiakin suomalaisia.

Vaikeaksi alkaa Gellivaaran kaivoksilla käydä töihin pääsy jo Ruotsin omillekin suomea puhuville alamaisille, jos vain tämä seikka heidän kieli-murteestaan käy tavalla tai toisella ilmi tai he muuten osottavat taipu-muksia ”suomalaisuuteen". Siksipä on näillä seuduin hyvin huomatta-vissa sama ilmiö, mistä aikaisemmin olen huomauttanut Haaparantaan nähden: ulkokuori on niilläkin seuduilla, missä suomalaisuus kuitenkin itse asiassa on hyvinkin voimakas, jo melko tavalla ruotsalaistunut.