F.O.V. / Nuorten nuija 1915. no 9-10.
Ristiin rastiin Pohjois-Skandinavias-sa 3.
Karungista Bodeniin.
Osa Haaparannan kaupunkia.
Porojakin näkee siellä täällä radan läheisyydessä kankailla käyskentele-vän. Eivät tunnu junaa pelkäävän. Aikaisemmin, takavuosina, kuuluivat silloin tällöin, junan ohi kulkiessa, pyrkineen radallekin ja tulleen yliaje-tuiksi. Muuten antaa Karungin-Bodenin uutis-rautatie hyvän käsityksen siitä, miten rautatietyöt voidaan siististikin suorittaa ja miten hiekkaakin voidaan ottaa niin, että sellaiset rumat hiekkakuopat, joita meillä valtion-rautateiden varsilla tuon tuostakin näkee, täällä Satakunnassa ja Hä-meessä niinkuin muuallakin, jäävät olemattomiksi ja hiekanottopaikatkin näyttävät mallikelpoisuuden ja järjestelmällisyyden siinäkin työssä vallin-neen.
Myöhemmin useitakin samantapaisia porsaskauppailmoituksia, josta päättäen ne kevät-kesäisin lienevät niillä seuduin hyvinkin tavallisia. Mi-nusta tuollainen junassa kulkeva kauppias porsaineen tuntui melko omi-tuiselta, samoinkuin asemilla porsaiden tutkiminen, niiden hinnan tinki-minen j.n e. Siinä oli porsaiden kirkunaa ja vitinää, kun niitä takajaloista nosteltiin ja pää edellä pisteltiin ostajien säkkeihin sillä säkkeihin näkyi-vät ostajat ostamansa porsaat pistäneen siinä lukuisan katselijajoukon melua ja naurua, sillä suuresti näytti tämä kaupanteko asemille kokoon-tunutta yleisöä huvittavan; siinä juna- ja asema- miehistön touhua, kun eräällä asemalla pari porsasta pääsi karkuunkin ja ne otettiin kiinni oi-kein järjestetyllä ajojahdilla.
Karungin ja Bodenin välisistä rautatieasemista jäi erikoisesti mieleeni Morajärven (Morjärv) komea rautatieasema ja sen vieressä oleva, rau-tatiehenkilökuntaa varten rakennettu talo, joihin kuvat tähän liittyvät. Asema on jotensakin radan keskivaiheilla Kalix-joen länsipuolella ja jok-seenkin vieressä eteläpuolella on Kalixjoesta muodostunut, pitkä ja iha-na Kalumgejärvi (träsket). Kappaleen matkaa ennen asemalle tuloa kul-kee kaunis rautatiesilta mahtavan Kalix-joen ylitse. Siltaa pitävät ruotsin-maalaiset asemansa puolesta yhtenä maansa kauniimmista.
Joki on siltä kohtaa, mihin tämä rautatiesilta on rakennettu, saaren kaut-ta jakaantunut kahteen haaraan, joista länsipuolinen on noin 75 metriä ja itäpuolinen (päähaara) noin 200 metriä leveä. Jokseenkin rinnan rau-tatien kanssa Karungista Bodeniin kulkee Ruotsin uusin, suuri, sotilaalli-sia tarkotuksia varten rakennettu maantiekin, jonka tuon tuostakin rauta-tievaunun akkunasta näkee.
Se kuuluu lopullisesti valmistuneen vasta viime vuonna keväällä ja puol-estaan kuvaa hyvin niitä mielipiteitä, jotka Ruotsin vaikutusvaltaisissa piireissä ennen nykyisen suursodan alkua olivat vallalla Venäjää koh-taan, ja miten yleinen Ruotsissa silloin oli luulo Venäjän hyökkäysaikeis-ta Ruotsia kohtaan. Samaa todisti se kiireinen kiihko, millä niihin aikoihin edelleen jatkettiin ja laajennettiin Bodenin linnoitustöitä.
Bodenin seutujen linnoittamista oli ehdotettu jo v. 1824, mutta vasta v. 1900 siihen toden teolla ryhdyttiin Linnoitustöitä on sen jälkeen tässä linnoitusalueeksi kuin luodussa vuoristoseudussa jatkettu yhtä mittaa. Ja juuri niihin aikoihin kuin olin Bodenissa, luin Tukholman lehdistä, että muutamia upseereja oli lähetetty Pariisiin tutkimaan uusimpia valonheit-täjäjärjestelmiä, joita aiottiin ottaa Bodenin linnoituksissa käytäntöön.Myöhemmin, Tukholmassa ollessani, taas Ruotsin valtiopäivät myönsi-vät m.m. noin miljoonan kruunua Bodenin uusien kasarmirakennusten rakentamista varten.
Bodenia, joka on jonkun matkaa Luulajan (Lule) joen itäpuolella, on jo kauvan nimitetty Norrlannin lukoksi, ja monesta syystä se hyvin tämän nimen ansaitseekin. Paitsi sitä, että Boden hallitsee sekä Norjaan Jää-meren rannalle päin että Tornion jokilaaksoon johtavaa rautatietä, yhtyy niillä seuduin myös monta pitkää, aukeiden tasankojen kautta kulkevaa maantietä ja juuri näiden monien teiden yhtymäkohdissa kohoovat Bo-denin vuoret. Boden onkin nykyisin Ruotsin ehdottomasti vahvin ja suu-rin linnoitusalue. Ja sen linnoitettujen Deger-, Mjösjö- ja Å-vuorten ka-nuunat hallitsevat lisäksi pemkulmittain Pohjanlahteen laskevan Luulaja-joen jokilaaksoa.
Osa Bodenia. Taustalla kirkko ja linnoitettu Degervuori
Bodenista
Kirunaan.Boden on myös paljon käytetty turistipaikka, vaikkapa linnoitetuille vuo-rille eivät siviilihenkilöt enää viime vuosina ole päässeetkään ilman ku-ninkaalta hankittua erikoista lupaa. Mutta Luulajan joen majesteetilliset kosket aivan Bodenin lähellä ja monet muut suurenmoiset nähtävyydet niillä seuduin vetävät puoleensa. Bodenissa onkin sen vuoksi paljon hy-viä ja halpoja hotelleja ja majataloja. Myös pankkikonttoreja, lääkärejä ja kirjakauppoja siellä on useita. Teollisuuslaitoksista ovat huomattavimmat puusepäntehtaat, saha, suuri sähkömylly, tiilitehdas, höyrypanimo j.n.e.
Todennäköistä myös on, että Boden ennen pitkää saa kaupunginoikeu-det. Vaikka Pohjois-Ruotsin suomalainen asutus ei ulotukaan Bodeniin asti, on sinnekin kuitenkin aikain kuluessa muuttanut useita suomalaisia, jääden sitten seudun vakinaisiksi asukkaiksi. Niinpä on Bodenissa suo-malaisnimisiä jalkine- ja vaatetusliikkeen harjoittajia muutamia (esim. Kangas ja Leppänen), samoin muutamia kauppiaita. Osotekyltissä on kyllä vain ruotsia, mutta suomea miehet vielä puhuvat yhtä hyvin kuin ruotsiakin. Onpa siellä muutamia talonomistajiakin suomalaisnimisiä. Aikoinaan ovat he tai heidän esi isänsä siirtyneet sinne Tornion jokilaak-sosta tai Suomen puolelta; ovat nykyisin hyvinvoipaa, varakasta väkeä.
Bodenista Kirunaan.
Rantamaisema Bodenista.
Morjärven rautatieasema.
Sen verran tässä kuitenkin tulkoon mainituksi, että kun esim. Gellivaa-ran nykyisin malmirikkaimmalle vuorelle Malmivaaralle vielä 25 vuotta sitten ei vienyt edes minkäänmoista ajotietä ja siellä silloin oli vain kaksi asumusta, niin sinne nyt johtaa m.m. kaksi rautatietä, joilla päivät pääs-tään yhtenään kulkee rautamalmilla lastattuja, pitkän pitkiä junia.
Ja sähköveturit kulkevat tämän mahtavan vuoren monissa tunneleissa kuin satujen salaperäiset ilmiöt. Matka jatkuu yhä pohjoisempaan. Nous-taan jo metsärajan yläpuolelle. Ja missä harvaa, vaivaiskasvuista koivu-metsää siellä täällä näkeekin, ei siinä vielä paljon lehden alkua huomaa. Lumipeittoiset vaarat alkavat tulla yhä tavallisemmiksi ja lunta näkee jo siellä täällä aivan radan sivussakin.