F.O.Viitanen. / 01.03.1916 Nuorten nuija no 3.

Ristiin rastiin Pohjois-Skandinavias-sa 5.


Pohjois-Ruotsin suomalainen asutus.


Myös Suomen sanomalehdissä on parin viime vuoden aikana kirjoitettu yhtä ja toista Pohjois-Ruotsin suomalaisista. Niinpä viime vuoden syys-kesällä ja syksyllä väiteltiin Helsingin jokapäiväisissä lehdissä Pohjois-Ruotsin suomalaisten kohtalosta melkoisen laajasti. Hbh:in kirjoitti nimi-merkki J:s R:s, joka 1880-luvulla sanoo Pohjois-Ruotsin suomalaisten keskuudessa oleskelleensa, niiden seutujen oloista muutamia havain-toja. Kouluissa silloin opetettiin, kertoo hän, suomeksi, miltei kaikki osa-sivat lukea, ja vanha piispakin opetteli suomea voidakseen puhua suo-malaisenväestön kanssa.

Kansakoulujen tarkastajana oli papiksi lukenut suomalaisen talonpojan poika, ja kaikki seudun virkamiehet, tuomarit, nimismiehet y.m. käyttivät väestön kieltä. Suomalainen väestö eli tyytyväisenä eikä ollut ensinkään niin takapajulla kuin moni näkyy luulevan. Ahaa, jopa vihdoin viimein sa-nottiin asiasta suora ja totuudenmukainen sana ruotsalaiseltakin taholta, ajattelee varmaan jokainen suomalainen kansallismielinen edellä selos-tetun asiallisen alkulauseen luettuaan.

Ja tämän jälkeen luulisi puheenalaisen Hbl:n kirjoittajan loogillisen johto-päätöksen käyvän siihen suuntaan, että nyt, kun on ruvettu suomalais-ten lapsia opettamaan yksinomaan ruotsiksi ja vain ruotsinkielisissä kouluissa, ja kun koulujen ohessa virkamiehet, papit y.m. tahtovat pakot-taa kansaa käyttämään yksinomaan ruotsia, olot ovat aivan tarpeetto-masti ohjatut väärälle tolalle.

Mutta eipäs! Niin ei kirjoittaja jatka, vaan tekee yht'äkkiä varsin eriskum-mallisen keikahduksen ja rupee innostuneesti selittämään, että nyt Poh-jois-Ruotsin suomalaiset ovat ruvenneet tarvitsemaan ruotsinkieltä ja et-tä tuon heidän tarpeensa tyydyttämiseksi sitä on heille ruvettu opetta-maan.

Miten olosuhteet siellä nyt sitten ovat hänen selittämäänsä suuntaan muuttuneet ja miten nämä muuttuneet olosuhteet ovat tämän uuden, kiihkoisan ruotsalaistuttamispolitiikan aiheuttaneet, sitä ei kirjoittaja kui-tenkaan vähimmälläkään tavalla osoita; eikä voikaan osoittaa, sillä asia todellisuudessa on niinkuin Hbl:n kirjoittajalle Hels. S:ssa huomautet-tiinkin, että mikään käytännöllinen tarve taikka suomalaisten oma halu ei ole aiheuttanut nykyistä innostusta muuttaa koulut ruotsinkielisiksi ja siirtää suomalaisia lapsia ruotsalaisseutuihin, vaan sen homman ovat aiheuttaneet kokonaan toiset, paikkakunnan väestölle aivan vieraat vai-kuttimet.


”Meillä täällä Suomessa ollaan hyvin herkkiä huutamaan ruotsalais-seu-tujen suomalaistuttamisesta, jos suomalainen on saanut hituisenkaan jalansijaa jollain ruotsalaisten tähän saakka hallitsemalla paikkakunnalla tahi heidän huostassaan olleessa yrityksessä", kirjoitti U. S:n Matti viime elokuussa Pohjois-Ruotsin suomalaisista pakistessaan.


”Mitähän mahdettanee nyt pitää toimenpiteistä Tornionjoen toisella puo-len?" — Pian tartuttiin asiaan kiinni toisessakin Helsingin ruotsinkielises-sä lehdessä, D. Pr:ssä, jossa riennettiin selittämään, että tässä ei ole kysymystäkään mistään ruotsalaistuttamisesta, vaan ainoastaan ruotsin-kielen opettamisesta sikäläisille suomalaisille.


U.S:n Matti kirjoitti D. Pr:lle sattuvan ja asiallisen vastauksen saman elk. 21 p:nä, huomauttaen lopuksi asiasta, josta viime vuonna Nuorten Nui-jassakin sivumennen mainitsin. ”Se kansa, jonka keskuudesta Ruotsin suomalaiset ovat lähtöisin, Suomen kansa, ei todellakaan ole rajanta-kaisia heimolaisiaan muistanut. Kielensä ja tapansa ovat he kotoa vie-neet mukanaan ja vieraissa oloissa sukupolvia säilyttäneet, mutta me täällä kotona emme ole heitä sittemmin muistaneet. Emme ole heille auttavaa kättämme ojentaneet tukeaksemme heitä ja valveuttaaksemme heitä.


Jos he sortuvat, niin olemme mekin siihen syypäät, koska emme ole ajoissa tehneet työtä heidän kansallistuntonsa kohottamiseksi ja juurrut-tamiseksi. Tähänastisia laiminlyöntejämme emme enään voi korjata, mutta ei meidän silti tarvitseisi edelleen velvollisuuksiamme laiminlyödä. Meidän olisi asetuttava heidän kanssaan yhteyteen ja saatava heidät huomaamaan, että rajan tällä puolen asuvat heimolaiset ovat todella heidän lämpimiä veriheimolaisiaan, ei ainoastaan sanoissa, vaan myös-kin töissä. Suomalaisuuden Liitolle olisi siinä kiitollinen työala."


Sitä oudompaa huomiota herättävät eräät lauseet seuraavan tiistain, elok. 24 p:n, U. S:n muuten erikoisen hyvässä ja arvokkaassa pääkirjo-tuksessa. Asia saa sitä mielenkiintoisemman luonteen, kun tietää että U. S:n mainitun pääkirjoituksen kirjoittaja on sama henkilö, jonka lentokirja-nen ”Kansallishenki ja sen vaatimukset" viime aikoina on herättänyt erikoista huomiota.


Puheenalainen kohta U. S:n kirjoituksessa kuuluu: ”Mahdoton on eh-käistä kehityksen luonnollista kulkua. Meidän suomalaisten on tyydyttä-vä siihen tietoisuuteen, että niillä suomalaisen kansakunnan jäsenillä, jotka ovat eksyneet Ruotsin valtakunnan rajojen sisälle, ei ole muuta neuvoa kuin alistaa omat ryhmäetunsa sen kansan etujen alaisiksi, jon-ka keskuudessa he elävät, koska he ovat liian heikot luodakseen omin-takeisia sivistystuotteita, joiden perusteella he voisivat vaatia erikoisen kansan oikeuksia isänmaassaan. Meidän kansallistunnollemme on tuon suomalaisen väestön ruotsalaistuminen raskasta ja katkeraa, mutta me emme katso olevan itsellämme oikeutta vaatia enempää, kuin että ruot-salaistuttamistyö ei tapahdu henkilökohtaisen sorron muodossa."


Kun edellä olevat sanat asetetaan siihen yhteyteen, mistä kirjoituksessa puhutaan ja mikä hyvästi käy jo ilmi heti edelläolevien lauseiden jatkos-ta. (”Mutta samoin kuin me katsomme olevamme pakotetut suhtautu-maan tässä puheena oleviin heimomme jäseniin vieraalla maalla, sa-manlaista suhtautumista katsomme me voivamme odottaa myöskin oman maamme ruotsinkielisen kansanaineksen puolelta, sitäkin enem-män, kun tämän kansanaineksen sivistynein osa on synnyltään ja juuril-taan yleensä suomalaista ja nykyisessä olemuksessaan omasta hei-mostaan vierautuneita"), voi kirjoittajan kannan kyllä ymmärtää ja itse asiassa se on hyvinkin selvä ja sitä voi hyvästi puolustaa, mutta sitten-kään, ainakaan omasta puolestani, en sitä voi hyväksyä.


Sillä minusta on asia niin kuin U. S:n Matti jo edellä mainitsemassani Helsingin kirjeessään kirjeessään huomauttaa D. Pr:lle, ”että Ruotsin suomalaiset ovat kyllä tehneet työn, joka oikeuttaa heidät jatkamaan elämäänsä omana heimokuntanaan. He ovat aikaisemmin avanneet vil-jelykselle Ruotsin sydänmaat, Vermlannin laajat metsäseudut ja sittem-min vielä pohjoisemmat Tornionjoenjokilaakson seudut.


Tämä työ on sekin kultturityötä, jolle on tunnustus annettava. Heistä ei voida sanoa, etteivät he sille maalle, missä elävät, ole mitään antaneet." - Sattuvasti sopivat Pohjois-Ruotsin suomalaisiin Erkki Kivijärven säkeet:

”Tuhat kärsii se tuskaa orjuuden, sitä painaa raskas ies. Mutta keskeltä puutteen ja kurjuuden moni noussut on sieltä mies, mies suora ja suo-pea katseeltaan, kuni miehet Suomenmaan, tosin tuskinpa sankari toi-missaan, mutta sankari sielultaan ..."


Erikoisella innostuksella luin Helsingin lehdistä selostuksen Suomalai-suuden Liiton keskustoimikunnan viime jouluk. 20 p:n kokouksesta. Siinä nim. luettiin: ”Keskusteltaessa, mitä liitto ehkä voisi tehdä niiden suomalaisten sivistyspyrintöjen hyväksi, jotka ovat huomattavan vieraan vaikutuksen alaisina, kiinnitettiin huomiota etenkin kirjallisuuteen, jota olisi koetettava saada käytettäväksi etenkin kiertävien kirjakokoelmien, n.s. kiertokirjastojen muodossa. Missä määrin liitto tässä kohden voi vai-kuttaa, jäi riippuvaksi siitä, voiko liitto saada kokoon tähänkin toimintaan tarpeelliset varat. Sekä tähän että liiton muihin kaikkein kipeimpiin tarko-tuksiin päätettiin ryhtyä hankkimaan varoja erikoisilla toimenpiteillä, joi-den valmistelu ja järjestely jätettiin etenkin liiton esimiesten, rahaston-hoitajain ja sihteerin asiaksi."


Jos olen käsittänyt tämän selostuksen oikein, on siis Suomalaisuuden Liitto vihdoinkin kääntänyt huomiotansa myös Pohjois-Ruotsin suomalai-siin (ainakin saattaa sen edelläolevan selostuksen perusteella olettaa) ja päättänyt jotakin heidänkin hyväkseen toimia. Ja tämä työ tulee ole-maan hedelmällistä työtä, sen luulen voivani vakuuttaa. Ennen kaikkea on Pohjois-Ruotsin suomalaisille saatava luettavaksi suomalaisia kirjoja ja suomalaisia sanomalehtiä. On suorastaan liikuttavaa nähdä, millä rak-kaudella näissä suomalaisseuduissa säilytetään vanhoja suomalaisia virsikirjoja ja aapisia kuin joitakin vanhoja kotijumalia ainakin.


Kunpa sinne saataisiin uusiakin suomalaisia kirjoja, niin yhtä tervetulleita nekin olisivat. Mutta kovin vaikeaa on niiden saanti viimeksi kuluneina vuosina ollut. - Torniossa olisi saatava lisäksi ilmestymään, hyvintoimitet-tu ja Pohjois-Ruotsinkin asioita tarkoin seuraava suomalainen, kansalli-sesti valpas sanomalehti, jota esim. Suomalaisuuden Liitto avustaisi si-ten, että, ainakin aluksi, lehteä voitaisiin antaa Pohjois-Ruotsin suoma-laisille hyvin halvalla.