Käsi sydämmellä - minä olen käynyt Alaskassa, Klondykessä. Ja jos jos-kus, lukija, haluat nähdä jotain erinomaista, niin matkusta talvimarkkinoi-den ajaksi Rovaniemelle. Silloin saapuu sinne koko Lappi. Kinttupolut ovat silloin täynnä mustia vääräsäärisiä lappalaisia, jotka ylimaista aja-vat poroillaan lähimmälle sivistyksen asuinsijalle. Sodankylä, Kittilä, Inari ja Petsamokin lähettävät alkuasukkaitaan markkinoille kaupantekoa har-joittamaan.



Korpimaista, tunturien juurilta vaeltaa kansaa etelää kohden. Keli on hy-vä, pakkanen narskuttaa lunta ahkion alla ja matkat, jotka pääsiäismark-kinoiden aikana usein jo muodostuvat vaivaloisiksi, käyvät nyt kuin leik-kiä lyöden. Karhun, poron ja muiden elävien taljat ovat odottaneet jo pit-kän ajan päästäkseen etelän väen ihailtavaksi.



Porontaljoja varsinkin lähetetään kuormittain markkinoille. Talvimarkki-noista muodostuu niin ollen varsinaiset turkismarkkinat, joihin ostajia saapuu kaukaa ulkomailta. Ja mikseipä saapuisi, kun kerran tietävät hy-vin voivansa ostaa halvalla suomalaisella rahalla harvinaisiakin turkiksia. Niinpä vilisevät kaiken kansan lapset lukuisina Rovaniemen kukoistavan kylän kujilla, vilisevät ja työntävät nokkansa joka paikkaan.

Talvinen katunäkymä Rovaniemeltä v. 1913. Kuva: Paulaharju, Samuli. / Museovirasto.

Lapset ajavat mieleltään porolla.

Kuja, joka halkaisee Rovaniemen keskeltä kahtia, on markkinoiden ai-kana niin täynnä väkeä, ettei siitä hevosella ajaen tahdo millään päästä lävitse. Kerrotaan vielä, että joskus onnistuneilla markkinoilla täytyy, joa haluaa markkinakojujen luokse päästä ostoksille, tunkea tiensä turkkien lävitse kyynärpäitä avukseen käyttämällä. Valtava ja huumaava on ään-ten pauhu näinä talvipäivinä. Rovaniemi on, niin kerrotaan, aina vilkas-liikenteinen, mutta näinä päivinä on siitä muodostunut mehiläispesä, jos-sa tuhannet kuhnurit astuvat toistensa varpaille.



Voimme tehdä pienen kävelymatkan kujalla, tyrkkiä tietämme eteenpäin kojujen edessä. Jos tungos käy liian suureksi, voimme ehkä päästä pu-jahtamaan kojujen väliin, silläkin ehdolla, että pystykarvainen piski mei-dät sieltä karkoittaa.



Tuossa myödään pieksuja, suksia, poronkoipinahasta tehtyjä saappaita. Tuolla seisoo käyränenäinen juutalainen, suoraan Heikinkadulta impor-teerattu ja myö päällysvaatteita. Puukkojen kysyntä tuntuu olevan kova, sillä jokaisesta kojusta riippuu puukkorykelmiä kuin banaaniterttuja ba-naanipensaista. Vieressä paistaa rypistynyt eukko kamiinan päällä ohu-kaisia. Eivät ne enään oikeastaan ohukaisiakaan ole, ne ovat säädyttö-män paksuja, vaikeasti sulavia ja suurempia kuin kuu metsän reunassa.

"Tämä teatteri taataan kovimmallakin pakkasella asuinhuoneen lämpöiseksi"

Siitä loikkaamme seuraavaan kulmaan, missä karuselli piipittää ja to-teamme ensikerran elämässämme sen ihmeen, että karusellin vaunussa istuu tummaverinen lappalainen peskeineen ja neljäntuulen hattuineen. Ukko pyörii innostuneena ympäri, eikä yhtään tiedä, että hän on maail-man kahdeksas ihme. Lapin kasvavat kakarat ovat valloittaneet karusel-lin olinpaikakseen. Heitä istuu joka paikassa, ylhäällä, alhaalla, sivulla ja kaikki he huutavat yhtä kimeällä äänellä ihastuksesta. Moottorilla käypä karusellin posetiivirähjä on jostain syystä halennut ja yskii kamalasti. Mutta hauskaa on!



Majakka ja Perävaunu ovat nyt vaelluksellaan joutuneet tänne napapiiril-le. Samannäköisiä he ovat täälläkin. He saavat tepastella teatterissa, jo-ka "kovallakin pakkasilmalla taataan asuinhuoneen lämpöiseksi" Tätä huomattavaa etua täällä napamailla kirkuvat silmiin useat kankaalle maalatut ilmoitukset. Sisällä teatterissa keinuvat haitarin säveleet ja ul-kona seisoo turkkiin puettu mies, joka huudoillaan kiihoittaa Lapin kan-saa sisään.Väkeä on jo sisällä niin paljon, että seinät kuin haitarin pal-keet pullistuvat ulos kansan hengityksestä. Kankaasta tehty seinä pai-nautuu jälleen sisään ja niin hengittää tämä suuri teltta tasaisessa tah-dissa rakosista tunkeutuvassa kellertävässä höyryssä.



Karusellista on vain sammakon hyppy V.P.K:n talolle, missä tanssitaan. Tanssi aloitetaan klo 9 aamulla. Kahden tunnin kuluttua ajetaan väki pellolle ja huoneisto tuuletetaan. Takaisin päästään ainoastaan maksa-malla. Ne jotka yleisessä rytäkässä ovat joutuneet talvipakkaseen ilman päällysvaatteitaan, palaavat varmasti takaisin. Näin jatkuu tämä ilo ja hilu talolla kahden tunnin vuoroilla klo 12:ta asti illalla. V. P. K. elää sitten vuoden näillä markkinatuloillaan. Jos sisään talolle yrität tanssimaan, saat nähdä sen ihmeen, että siellä lappalainenkin tanssii peskissään shimmyä. Minä olen sen nähnyt ja hämmästykseni oli suuri.



Mitä kauemmaksi ilta kuluu, sitä pienemmäksi muodostuu tanssijoille vapaa alue salin keskellä. Väkeä on jo niin paljon, että keskellä olevalla aukealla ei enään tanssitä, siellä kävellään, tai oikeammin sanoen, as-tutaan toisten varpaille ja pyöritään ympäri kuin maito separaattorissa. Joskus tuntuu tanssijasta siltä kuin ei hänen enään tarvitsisi mitään teh-dä. Kyllä kansa nostaa jalat lattiasta ja kulettaa eteenpäin, taaksepäin ja sivuille. Jos polvillesi loksahdat, olet mennyttä miestä. Kansa peittää si-nut ja pääset vasta tuurinvaihdoksessa takaisin luonnolliseen asentoosi.



Työväentalolla tanssitaan myöskin. Tanssitaan koko viikko, vaikka mark-kinoita kestää vain kolme päivää. Työväentalon merkillisyyksiin kuuluvat "karnevaalit"- Maanantaina ovat "karnevaalit", tiistaina "juhlakarne-vaalit", keskiviikkona "loistokarnevaalit", torstaina "ekstrakarnevaa-lit" j.n.e. Karnevaali vain pitää olla, että lyötäisiin V.P. K. pyörryksiin. Turha toivo, sillä väkeä riittää kumpaankin paikkaan.

Liekaan kytketyt ajoporot Rovaniemellä v. 1923. Kuva: Pälsi, Sakari. / Museovirasto.

Paras nähtävyys on kuitenkin »Uusi Ruokala». Kun minä sinne ensiker-ran sisälle astuin, havaitsin tulleeni Dawson Cityn »hotelliin». Helsinki-läinen jazz-trio soitti, mutta kukaan ei saanut tanssia. Ruokalan keski-osassa oli suuri sali. Sen yhdellä seinällä oli uuni ja uunin ääressä pieni pöytä. Tuolilla pöydän vieressä istui vähäinen, suunnilleen noin 13 vuo-den ikäinen tyttö, joka oli kassanhoitajana!




Kaikki pöydät olivat nyt täynnä, ja sitä kirjavuutta! Mustalaisia, juutalai-sia, englantilaisia, saksalaisia, ruotsalaisia, lappalaisia ja kylän alku-asukkaita istui siellä sekaisin. Aivan kosmopoliittinen seurue, jonka suis-ta lähti mitä kummallisempia kurahduksia.



Jokaisen pöydän päässä, jos pöytä oli osaltaan seinässä kiinni, oli sei-nään naulattu ruokaliina. Oikea ruokaliina, johon sitkeästä pihvistä mah-dollisesti räiskähtäneet rasvaläikät imeytyivät kuin imupaperiin. Katso-kaas, tapetit ovat kalliita.



Jazz-trio soittaa, jalat lyövät tanssin tahtia. Englantilainen puhuu juuta-laiselle ja kaksi nurkassa istuvaa katunaikkosta iskevät silmää ylämaa-laisille. Nämä etelän kukat ovat baarityttöinä, että kuva Klondykestä olisi aivan täydellinen. Erääseen pöytään nojaa käsivarttaan kaunis tyttönen. On luultavasti jostain raukoilta rajoilta, sillä hänen päällään on poronna-hasta tehty peski ja päässä kaunis punainen nilkka. Oikein nätti tyttö. Lapin ruusu, kai?



Ulkona on pakkanen. Se kiihtyy mistään. Sisällä palavat uuneissa halot. Kodikas paikka, tämä "Uusi Ruokala".

Suomen tivolin henkilökuntaan kuuluvat nainen ja kaksi miestä korjaamassa myrskyn Kemin markkinoilla rikkomaa telttaa Rovaniemen VPK talolla 1925-1927. Kuvan nainen käyttelee poljettavaa ompelukonetta miesten pidellessä telttakangasta. Kuva: Keravan museo. / finna.fi

Köyhä ei ole kukaan. Rahaa virtaa ja kauppa käy. Majataloissa ja hotel-leissa saa maksaa huoneesta 500 markasta aina 1500 markkaan saak-ka. Eräs matkustaja- koti otti yhdestä huoneesta kolmen markkinapäivän aikana yhteensä 5000 markkaa! Joten ei siellä Rovaniemellä napilla pe-lata. Kaikki on verrattain kallista.



Ylämaalaiset saavat kuitenkin tuotteistaan seteleitä niin paljon, että kan-nattaa joskus hihkaista ilostakin. Palaavathan he takaisin erämaahan moniksi kuukausiksi. Täällä on juna, ovat elävät kuvat, karuselli ja monet lystit. Mikseivät nämä jäkälämaiden lapset nauttisi, kun kerran tilaisuutta suodaan?



Entisinä aikoina oli rahaa vieläkin enemmän liikkeellä. Lapin jätkät tulivat silloin työmailtaan talven säästöt taskuissaan ja silloin vaihtoi raha omis-tajaa. Yhdessä illassa hävitettiin tuhansia, juotiin ja pelattiin. Eräs ylä-maalainen isäntä möi metsänsä ja osti kaikilla rahoillaan kalosseja, sa-teenvarjoja ja korkkimattoja! Korkkimatot hän naulasi seinille. Tapetit piti-vät siinä talossa varmasti pakkasen ulkona. Ja ovathan kalossit hienot emännän jaloissa sekä sateenvarjot emännän käsissä. Hänpä saattoi kantaa vaikka kahta nyt yhtäaikaa. Niitä kun oli niin paljon.



Värikästä on elämä Rovaniemellä talvimarkkinoiden aikana. Jos on kir-kas päivä, voi mennä Kemijoen varrelle auringonlaskua ihailemaan. Ou-nasvaara on niin lähellä, että pelkää sen juhlallisen kuvun kaatuvan Ro-vaniemen päälle. Sen liepeillä on taivas auringonlaskun aikana niin tum-man sininen, että sitä joskus voisi luulla mustaksi. Tämän huikaisevan sinen alla ovat pilvet punaisia, sinisenpunaisia ja kun vielä keltainen juo-va työntäytyy esiin tämän kauneuden keskeltä voi huoleti levittää käten-sä ja sanoa: Maailman kaunein auringonlasku Minä en ainakaan ole missään nähnyt kauniimpaa ja jos joku kuvittelee, että ihanampaa on olemassa, niin pyydän: tarkista havaintosi ja vertaa sitten uudestaan.



Yöllä säihkyvät revontulet niinkuin ne vain Lapissa voivat räiskähdellä. Ounasvaaran takana on taikojen Lappi, kaunis Lappi, jonne sielu haluaa takaisin, kun sen vaan kerran on nähnyt.