Jouni. / Liitto 1931.

Ruokatunti Magga Uulan heinänii-tyllä


- Syömään!

Miehet ripustivat viikateensa koivun oksille, naiset asettivat haravansa pystyyn läheisen koivunrunkoa vastaan, mutta Lukkarin Bigga otti hara-vansa mukaan, sillä siitä, oli pari piikkiä poissa.
- Kyllä kai se Skoiva Erkki siihen piikit pistää ruokatunnilla, arveli Lukka-rin Bigga rinnallaan naakivalle Taavit Annille.
- Mielelläänhän se sen palveluksen sinulle tekee, virkahti Anni hymyillen ja iski Biggalle silmää.

Mutta Bigga ei siihen enää tahtonut mitään vastata. Kyllähän ne ihmiset hänelle, Biggalle vihjailivat, että se tuo Skoiva Erkki naakii öisin hänen luonaan, mutta väärin he siinä luulevat. Jos Erkki joskus lieneekin hänen aittansa ovelle kesäyön hämyssä koputelikin, niin kyllä se ovi vain Erkille kiinni on pysynyt. Hän, Bigga, ei nyt vaan Skoiva Erkistä, täihoususta huoli!

Tytöt tulivat ladolle. Sinne oli jo Skoiva Erkkikin tullut ja hioi juuri veistän-sä hionkivellä. Mutta Magga Uula, jonka, ulkoniityllä, Pitkäsaaressa, nyt oltiin heinällä, haki eväslaukun ladoista ja asteli Petsijoen törmälle, jossa hänen tyttörensä Aili hääri kahvivehkeiden kanssa. Aili oli hakenut kah-vipannulla vettä Petsijoesta ja asetteli nyt puita pannun alle, joka kellui keitinpuun nenässä. Nuotion ääressä istuivat jo Magga Uulan pojat As-lak ja Vulle. lie olivat ladosta ottaneet ison rasian, jossa oli kalaa, oli loh-ta ja harria.

Pian tulivat nuotiolle myöskin Lukkarin Biggaga Taavit Anni, jotka olivat, tällä Magga Uulalla haravamiehiriä. Viimeisenä asteli Skoiva Erkki. Hän oli Magga Uulan vakituinen "heinäjätkä". Aina edellisenä syksynä, kun Magga Uula oli viimeisen tilin maksanut, oli hän Erkin valmiiksi tilannut seuraavaksi kesäksi heinätöihin. Ja jos joskus Magga Uulalla oli asia unohtunut, oli Erkki pitänyt asian muistissa, eikä ollut muille luvannut.

Tämä Skoiva Erkki oli nimittäin hyvä vikatemies ja hyvä heinätakkoja kantamaan, niin että halusta ne muutkin olisivat Erkin töihinsä ottaneet. Mutta Erkki katsoi ikäänkuin kuuluvan tähän Magga Uulan perheeseen, ja hyvän palkankin se Magga Uula maksoi; kaksi ruunua viikolta. Sem-moisia paikkoja ei moni poika täällä Petsijoella saanut, eikä moni isäntä sellaisia palkkoja kyennyt maksamaankaan. Mutta tämä Magga Uula kykeni, rikas kun oli.

Hyvin ne tänä kesänä tuo heinätyö näyttikin sujuvan, sillä poutaa oli ollut aivan viikkokaupalla. Mutta nyt, tänään oli ohut pilvikerros vetääntynyt yli leppoisan taivaan, ja hyttyset olivat ruvenneet tunkeilevaisiksi. Ne olivat tunkeutuneet paidan kaulustasta paidan allekin ja iskeneet kärsänsä kupparin tavoin selkänahkaan. Ja sekös kutitti ja kihelmöi, niin että. Skoiva Erkinkin täytyi oikein koivun runkoa vastaan kyhnyttää kuin van-ha koni takamustaan. Ja Lukkarin Bigga nauroi, mutta Skoiva Erkki mu-rahti:

- Eiköhän vain niitä hyttysiä liene paidassasikin. Älä naurakkaan! Bigga lisäsi:

- Jos niitä lieneekin, niin ei ainakaan siellä vakinaisia asukkaita ole.

- Mistä se Bigga tietää niin tarkoin, mitä siellä Erkin paidassa löytyy?kysäisi Magga Uula. Siihen ei kuulunut vastausta, naurun tirskuntaa vain. Ja niin käytiin aterioimaan. Skoiva Erkki leikkasi leveän palan suo-laharrista, taittoi melkoisen palan ruiskaakusta, jonka Bigga oli aamulla tekaissut ja takkavalkean loisteessa paistanut. Hyvältä se Biggan teke-mä kaakku maistuikin. Osaa se Bigga kaakkua tehdä. Hyvä vaimo siitä tulisi, mutta eipä se taida minusta huolia, ajatteli Skoiva Erkki ja ieikkasi nyt leveänlaisen palan lohen pintaa.

- Naa, ne ovat ne Pappilan palvelijatkin tulleet tuonne Isoonsaareen, koskapa siellä tänään kuului liipan kalke, sanoi Magga Uula.

- Kyllä siellä taasen huiskitaan. Ei sieltä, katsota taivaan kanteen, että sataako tänään vai onko pouta. Niitetään tämä viikko ja ensi viikolla lyödään latoon. Ja monen väristä heinää se tämä nykyinen pappi saapi täältä Isostasaaresta vedättää

Näin jutteli Skoiva Erkki ja jatkoi:

- Viime kesänä se iso lantalainen, joka papilla oli heinäjätkänä huiski vain pisimmät heinänpäät poikki. Kovin oli ihmeissään pappi, kun tuo Valle Hansi tuli tiedustelemaan, että saisiko hän tehdä itselleen heinää Isoonsaareen.

- Johan siellä on heinä tehty ja korjattukin, oli pappi kysyvästi Hansille sanonut.

- Kyllä on, mutta minä paikkailisin pahimmat paikat, Hansi oli sanonut.

Pappi oli luvannut ja Hansi oli saanut itselleen kaksi vertaa, niin paljon heiniä kuin se iso lantalainen papille. Se olikin ruma mies, se lantalai-nen, rokonarpinen ja monta puukonhaavaa kaulassa ja käsissä. Sen näki, että se oli monet tappelut käynyt. Erkki ryyppäsi piimää tuopista ja jatkoi:

- Mutta väkevä se tontta kuuluu ollen. Viikatteen varsi oli ollut pari syltää pitkä, ja Levasaaren sepän oli pitänyt tehdä sylen mittaisen viikatteen. Sitten kun se poika oli huiskinut: metrisiä askeleita oli astunut ja lyönyt niin, että, "suitsu" oli käynyt! Eipä siinä muita viikatemiehiä tarvittukaan ja viikossa oli koko saaren heinä luokona, johon temppuun sentään ta-vallisia niittomiehiäkin tarvitaan kolme. Mutta sen mukainen oli tuloskin; puolikymmentä pikku häkkiä heiniä oli pappi saanut täältä Isostasaa-resta.
- Otahan, Erkki, poron kuuta!

Ja Erkki leikkasi leveän kimpaleen kevätahavassa kypsyneestä poron-raavasta, pisti sen halttipuuhun ja ryhtyi nuotioissa paistamaan.
- Naa, Ruijasta no kuuluvat nämäkiin miehet palailleen "fiskusta", kun pappi ne kopeutti heinäjätkäksi, virkkoi Magga Uula.

- Kyllähän ne tälle papille saavat tehdä jätkät mitä itse tykkäävät, eihän tuo käy edes katsomassakaan kuinka ne heinätyöt edistyvät. Ei tehty Koikkalais-papille sillä tavalla. Sillä olikin isäntä sellainen, että täytyi sen lannanpojankin totella! Se oli se Koikkalais-pappi isoääninen saarna-mieskin. Se kun päästeli saarnatuolista, niin tärisivät palkitkin ja luuli an-karan ukonilman käyvän kirkossa. Kerran oli Koikkalais-papipi mennyt Ruijaan Vessaaren kaupunkiin. Oli ryypyn ottanut - se paha vika sillä pa-pilla oli, ja sitten oli karjunut Vessaaren kaduilla niin, että kaupungin asukkaat olivat luulleet itse tunturin staalon laskeutuneen alas suolaista merenilmaa haistelemaan. Mutta, se kuuluisa "fiskari" Jörgen oli tarttu-nut Koikkalais-papin niskaan ja taluttanut papin poliisiputkaan. Kun Koik-kalais-pappi oli ensimmäisestä säikähdyksestä tointunut, oli hän hajoit-tanut lautaisen poliisiputkan maantasalle ja kävellyt kortteeriinsa nukku-maan. Putkan särkeminen tuli Koikkalais-papille maksamaan sata kruu-nusen

- Jo se valehtelee tuo Erkki, tokaisi Lukkarin Bigga välillä.

- Mene ja kysy "Fiskari" Jörgeniltä Vesisaaressa, hän se minulle kertoi, kun oli tässä pari kevättä sitten fiskussa hänen paaskissaan.

- Naa, siinä oli palppi, joka piti järjestystä. Itse hän oli aina täällä Isosaa-ressakin heinätöissä mukanaja - kova olikin, tontta, heinätakkoja kanta-maan. Viisi henkilöä sai aina olla olalle nostamassa ja häkillinen heiniä siinä, kerralla aina ladolle kulki, vaikka olisi ollut kuinka pitkä kantomat-ka. Mutta kyllä se pappi söikin eri tavalla. Ison kaarallisen puuroakin pisti maaruunsa ja ryyppäsi leilillisen piimää päälle!

- Ohoh, sehän oli vielä kovempi syömään kuin sinä, Erkki, pisti Taavit Anna väliin.

Lasten naperruksia ne nämä minun syöntini on Koikkalais-papin syönnin rinnalla. Jos olisit nähnyt sen syövän, niin sinä olisit tullut ravituksi jo pel-källä katselemisella.

- Ailin keittämä kahvi oli jo tällä välin tullut juoduksi. Bigga toi haravansa ladolta ja sanoi:

- Erkki, pistäpä tuohon pari piikkiä!

- Kyllä, jos vaan vaimokseni tulet, pisti Erkki leikillään ja ryhtyi sopivaa piikkipuuta katselemaan.

Mutta Bigga sieppasi haravansa ja piikkipuun Erkin kädestä ja sanoi topakasti;

- Semmoista hintaa, ei parista vaivaloista haravanpiikistä kannata mak-saa. Minä laitan ne itse. Menehän jo töihin!

Magga Uula olikin jo poikineen mennyt luo'olle, sillä luoko piti nökkösille saada. Skoiva Erkkikin haki haravan ladolta ja painoi hänkin nökköstä-mään. Sinne menivät myöskin Aili ja Taavit Anni, mutta Lukkarin Bigga jäi asettelemaan piikkiä, haravaansa.

Pääskyset liitelivät matalalla, joka ennusti sadetta ja hyttyset lauloivat suruvoittoisesti, mutta Isossasaaressa kuului silloin tällöin viikatteen iloinen kalske.