Olli-Pekka. / Lapin Kansa 1935.

Ennustuksia.



Kyllä me taaskin rohkenemme olla sitä mieltä, että vanha konsti on pa-rempi kuin pussillinen uusia.

Tässä joku päivä sitten eräät heinäntekoon aikovat heinämiehet soittivat toimitukseen ja pyysivät, että sopisiko panna lehteen niitä meteorologi-sen, keskuslaitoksen säätietoja, joita joka päivä radiossa kuulutetaan, jotta tietäisi järjestellä heinätöitä.

Sopiihan se. Radiota on kuunneltu ja tiedot on julkaistu. Mutta tässä sitä nyt on saanut istua ja raapia korvallista. Poutaa ja hellettä on luvattu ih-misille, mutta tilanne on ollut täsmälleen päinvastainen kuin mitä ilmatie-teilijäin tiedonannoissa on kerrottu. Ja milloin on luvattu epävakaista säätä, onkin tullut mitä parhain pouta.

Mitähän mahtoi ajatella sekin Kittilän Sirkankylän isäntämies, jolle keski-viikkoiltana povasimme radiotietojen perusteella poutaa torstaiksi. Isäntä sanoi, että niittämään pitäisi lähteä, mutta taivas näyttää olevan pilves-sä. Olimme juuri saaneet radiotiedot ja vastasimme isännälle, että ei muuta kuin kukkia nurin. Pouta tulee ja hellettä kaupanpäällisiksi.

Kun sitten torstaiaamuna heräsimme,sataa ropisteli oikein roimasti. Me-nimme kuitenkin ensi töiksemme uimaan. Mitäs kun pouta ja helle oli ju-listettu, niin täytyyhän koettaa suhtautua tilanteeseen. Mutta kun sitten nousimme pyörän selkään ja ajelimme tänne kauppalaan, niin takinkau-lus oli nostettava ylös. Vettä tuli kuin saavista hiljakseen kaataen.

Sitä me vain harmittelimme tullessamme, että nyt se Sirkankylän isäntä on tietenkin komentanut väkensä aamuvarhaisella niitylle uskoen pou-taan ja helteeseen, mutta kukaties istuu ja murjottaa nyt ladon ovella, kun heinää on pitkät alat nurin ja vesi turmelee luokoa.

Joku väitti kuitenkin Rovaniemen seudun sadetta ukkossateeksi ja arve-li, että kukaties saattaa Sirkassa asti olla hyväkin pouta. Mutta entäs helle? Sitä ei ainakaan ollut torstaina Sirkassakaan. Ja pahoin pelkääm-me, että myöskin siellä satoi tai sitten oli taivas muuten paksussa pilves-sä. Kukapa silloin jaksaa uskoa poutaan.

Niin että keppsoet se meteorologinen keskuslaitos on meille ja muille tehnyt. Täytyy vielä yrittää julkaista niitä sääitietoja, mutta kyllä meistä alkaa tuntua siltä, että ne vanhankansan sääprofeetat, jotka kesän sää- suhteita ennustelivat mateen maksasta, osuvat enemmän oikeaan kuin nämä uuden ajan säätieteilijät.

Erkkilän talot Sirkankylässä v. 1920, taustalla Kätkätunturi. Kuva: Paula-harju Samuli. / Museovirasto.

Matkailijain ohella liikkuu pitkin maakuntaa myöskin tiedemiehiä, mikä mitäkin asiaa tutkien. Aukusti Erkkilältä Sirkankylässä, samalta isännäl-tä, jolle povasimme poutaa, kuulimme myös, että siellä oli joku päivä sitten lähtenyt läntisille rajaseuduille professori Kettunen, joka liikkuu maamme pohjoisosissa murretutkimuksia suorittaen. Prof. Kettunen oli oleskellut Sirkassa useita viikkoja. Paria vanhemman polven, isäntää, Aukusti Erkkilää ja Aatami Sirkkaa oli paljon puhutellut. Oikein koneisiin kertoi Erkkilän isäntäkin puhuneensa.

- Minkälaisia koneita ne olivat? kysyimme.


Se kone tuntui isäntää erityisemmin kiinnostaneen, jossa "savustettu pa-peri piirteli kirjaimia rullaan". Se oli kuulemme hienorakenteinen värkki. Mutta eri laitos oli sekin, joka antoi omat sanat takaisin. Tuttu ääni alkoi kajottaa vastaan, kun oli saanut puhutuksi ja professori hiukan näperteli sitä konetta. Viime mainittu kone on tavallinen sanelukone, joka lehtimie-hille on varsin läheinen ja, tuttu laitos. Sanoimme isämnälle, että meillä-kin täällä toimituksessa on sellainen ja isäntä lupasi käydä sitä katso-massa, kunhan pistäytyy Rovaniemellä.

Tuleeko sotaa vai eikö tule? Se kysymys askarruttaa nyt mieliä kaikkialla maailmassa, eniten tietenkin Euroopassa. Siihen kysymykseen on va-ikea vastata, vaikka kaikki näyttääkin olevan jokseenkin valmista. Ei muuta tarvita kuin että jossain käsin pamahtaa ensimmäinen laukaus ja silloin alkaa räiske. Tällä kertaa näyttää tietenkin Abessinian kulma kaik-kein synkimmältä.

Eräs Rovaniemen seudun isäntä arveli kuitenkin joku päivä sitten, että kuuksi taisi mennä koko sotahomma.

- Kuinka niin?

- No, kun vasikannahkojen hintojen nousu pysähtyi.

Isäntä kertoi, että vasikannahka on sotaan nähden paras ilmapuntari. Vielä muutama aika sitten maksettiin niistä 26-27 markkaa, mutta heti kun saapuivat ensimmäiset sotahuhut, niin hurahti hinta lähelle neljää-kymmentä markkaa, kunnes nousu taas pysähtyi. Nykyisin kuuluvat hinnat olevan siinä 35-34 markan korvilla.

Tähän tapaan jutteli se isäntämies. Ja totta on. että nahkojen hinnat ne alkavat ensimmäiseksi ylöskäsin kiikkuu, kun sota syttyy. Se homma käy kovasti kenkien päälle. Joskin myöskin, hengen päälle. Mutta hengen hintaa siinä touhussa ei joudeta lainkaan noteeraamaan. Siitä puhutaan sitten vasta jälkeenpäin, kun kunkin tappelevan puolen mieshukkaa las-ketaan.

Ja sitten kysytään, että minkä vuoksi kaikki tämä. Miksi eivät ihmiset saata elää rauhassa? Tehdään pontevia päätöksiä, ettei sodita enää milloinkaan, kunnes nousee uusi sukupolvi, joka ei tiedä mitään, edelli-sen kokemuksista eikä kärsimyksistä ja on valmis ottamaan tiukan pai-kan tullen taas yhteen.

Sellaista näyttää olevan maailman meno. Tuleekohan ihmiskunta kos-kaan sen viisaammaksi?