Kari Autto:

SAAMELAISET SAKSALAISTEN ELÄINTARHOISSA.



Ounastunturin seudun saamelaisia, yhdessä seutukunnan muiden saa-melaisten kanssa, joita kerättiin Enontekiön ja Kautokeinon alueelta, vie-tiin iso joukko kaikkine tavaroineen ja poroinensa 1925 ja 1930 Saksaan näytille, nämä näyttelypaikat sijaitsivat sikäläisisten eläintarhojen alueil-la.

Esittelyn tarkoitus oli näyttää saksalaisille kuinka huonoja muut rodut ovat heidän rodun rinnalla. Se sopi Suomelle hyvin. Ilmapiiri oli sellainen Suomen ja Saksan lisäksi muissakin naapurimaissa. Elli Autto oli mo-lemmilla kerroilla mukana. Ensimmäisellä kerralla hänellä oli mukana 12-vuotias Arvi-poika ja alle vuoden ikänen Anni-tytär komsiossa. Kom-sio on saamelaisten nahkapäällysteinen ja puinen lastenkätkyt jossa lapsi kulki tuohon aikaan vielä tunturissakin mukana kesällä poron kan-tamana ja talvella poron pulkassa tai reessä.

Elli Autton muistetaan kertoneen toisella kerralla, vuonna 1930, olleen ilman lapsia tällä matkalla mutta Ottar-lehden 4/2007 mukaan hänellä olisi ollut Anni-tytär mukana. Elli Autton mies oli Juho Autto. Matkanjoh-taja ja järjestäjä, saksalainen Franz Dubbick (1887-1986) sanoi ettei Juho ole lappalainen, eikä hän siksi huoli Juhoa mukaan. Saksalainen oli asiantuntija alallaan, tietäähän sen!

Saksan-näytösmatkalla 1925. otetussa kuvassa vasemmalla Hilma ja äitinsä Ellen Elvira ("Helli") Kitti (o.s. Kemi) sylissään kompsiossa tyttärensä Ellen joka kuoli 5-vuotiaana pudottuaan pihalla olleeseen kiehuvaan vesipataan. Ja Elli Autto (o.s. Kemi) sylissään tyttärensä Anni, Ellen ja Elli olivat serkuksia Ruotsin Lannanvaaran Viikusjärveltä ("viikoslaisia"). Kuva: Franz Dubbick.

Saksaan 29.3. - 21.4.1925. Vas. Aini Magga, Inker Anni Magga, Hans Kitti ja Hannes Kitti, Arvi Autto ja Nikodemus Nutti, Jooseppi Magga ja Heikki Magga, Piera Magga, Lars Leevi Vieltojärvi, Tuomas Magga, Elli Autto, Helli Kitti sylissään Hilma Kitti (oikealta nimeltään Ellen Elviira Kitti) (sittemmin Bogdanoff.)

Juho oli suomalainen vaikka vähän saamelaisverta hänessä voi ollakin isiensä vaimojen kautta. Juho ei olisi lähtenyt vaikka olisi pyydetty, häntä ei olisi millään konstilla saatu Saksaan! Elli Autton lisäksi Nils Nutti, Pie-ra Magga ja Helli Kitti, ynnä monet muut, olivat myös näillä ”ulkomaan-matkoilla”, jonne lähdettiin hyvän palkkion toivossa. Palkkio Saksasta on lähetetty kuulemma nimismiehelle Kittilään? Jukka Parkkisen kirjan mu-kaan se olisi lähetetty Enontekiön nimismiehelle joka olis luonnollista? Kukaan ei ole raportoinut, että näille ”sirkustähdille” oltaisiin mitään palk-kiota tilitetty näiltä ”esiintymismatkoilta”, joka kyllä tuntuisi kummalliselta ettei olis tilitetty? Tuskinpa Elli Auttokaan olisi toiselle reissulle lähtenyt jos ei olis rahoja saanut edellisestä reissusta?

Ihmeellistä on kuitenkin se kun tilityksistä ei ole kerrottu eikä tiedetä kuinka paljon nimismies on pidättänyt veroja ja välityspalkkioita? Kah-deksan ja puoli kuukautta kesti yksi reissu. Saksassa näille saamelaisille ei annettu rahaa vaan heistä itsestään otetuista valokuvista painettuja postikortteja. Näitä postikortteja he saivat myydä heitä katsomaan tulleil-le ihmisille josta saivat pientä taskurahaa. Siksi onkin reissuista valoku-via dokumentteina näiden ihmisten jälkeläisille jäännyt, mitä sattui sääs-tymään kun saksalaiset polttivat koko Lapin sodan loppuvaiheissa, jo-hon ajauduttiin sodan voittajan, Neuvostoliiton pakottamana.

Saksan reissuilla on kuumuus ja lämpö ollut paha haitta näille saamelai-sille, heillä ei ollut tähän ilmastoon sopivia asusteita eivätkä he olleet tot-tuneet näin lämpimiin ilmoihin. Marianpäivä on maaliskuussa ja se on ollut saamelaisilla juhlapäivä. Marianpäivän juhla-asusteet Koutokeinos-sa ja Hetassa maaliskuun lopun lumituiskuissa ja pakkasissa ovat pai-kallaan, mutta kun ne samat asusteet laitetaan ylle Saksan helteissä niin heillä oli tukalaa, varsinkin kun he olivat näihin lämpötiloihin täysin tottu-mattomia.

Kun vielä keskitalven pakkasvarusteisiin kuuluvia peskiä ja säpikkäitä myöten piti pitää kesähelteessä niin aina pahempi. Peski on poron nah-kasta tehty karvaturkki ja säpikkäät poron nahkasta tehdyt housut. Kun katsoo Ottar-lehden kansikuvaa niin näkee selvästi kuinka kuvan lapsi kärsii siinä kuumuudesta. Saamelaisten pahin kiusaus Saksassa oli heil-le liika lämpö! Se porukka oli varmasti niissä varusteissa hullunkurinen näky siellä minne ne varusteet eivät kuuluneet, yhtä hullunkurisia kuin mitä saksalaiset olivat heidän varusteissaan paleltumassa vähän myö-hemmin sota-aikana Lapissa.

Ottar-lehden numerossa 4/2007 Odd Mathis Hetta, eläkkeellä oleva kansantieteen maisteri, syntyjään kautokeinolainen saamelainen, kirjot-taa ”Samer på utställning i Tyskland 1930 - Saamelaisnäyttely Saksassa 1930” luvussa melkoisen tarkan ja arvokkaan kertomuksen tästä kum-masta reissusta. Sen mukaan näyttelyssä mukana olleille saamelaisille maksettiin 100 kr/kk (maatyöläisen päiväpalkka oli 3 kr miehille ja 2 kr naisille). Kotiin palattuansa he saivat palkan 8 ½ kuukaudesta 850 kr.

Vuoden 1930 reissulle Franz Duppick keräsi 31 saamelaista Norjasta, Ruotsista ja Suomesta. Näillä oli saamelaiskylä useammissa Saksan kaupungeissa keväästä syksyyn. Poroilla kokoonnuttiin eri suunnista Palojoensuuhun jossa heitä oli sitten yhteensä 31 henkilöä, 52 työ- ja ajoporoa, 2 vaadinta (naaras emäporo), 10 koiraa, 11 kodan tarpeet, ym kalustoa kenkäheiniä myöten.

Saksassa v.1930. Franz Dubbick pitelee mikrofonia ja keskellä Armas Niemelä valmistautuu joihkaamaan. Vas. Nutti Niku ja Einari Leppäjärvi.

Siitä kaikki lastattiin hevoskyythin elukoita myöten ja Kaulirannalle asti mentiin hevospelissä. Siitä tavaravaunuissa Helsinkiin josta laivalla me-ren yli ja sielä taas junakyytillä perille asti. Retki kesti 8½ kuukautta ja kotona oltiin marras-joulukuun vaihteessa.

Michaela Weissmannin väitöskirjassa ”Samen in Bildern, Saksan Frei-burgin yliopistossa 2011, on näistä näyttelymatkoistakin kirjoitettu, aina-kin runsaasti kuvia.

1952 Saksassa kävi sitten oikeasti viihteellinen porukka, joka ei ollut te-kemisissä edellisten reissujen kanssa kuin idean verran. Tässä reissus-sa saattoi olla aineksia ruokkia tulevia kiistoja siitä, miten on soveliasta käyttää saamelaisten asusteita ja missä tilanteissa samalla kun saame-laisia itseään halveksuttiin. 50-luvulla ei olisi ollutkaan enää Ounastun-turin saamelaisia. Elli Autto ja Piera Maggakin olivat jo liian iäkkitä tällai-seen.



Saksassa v.1952. Vasemmalta: 1.Joonas Kelottijärvi,2. Vilma Kitti, 3.Anja Niemelä,4. Eelis Kelottijärvi,5. Hilja Kelottijärvi,6.Väinö Kitti,7. Inga Niemelä 8. Armas Kelottijärvi, 9. Selma Kelottijärvi,9. Leila Kitti,10. Erkki Kitti, 11. Eeva Eira, 12. Olli Taipale,13. Esko Kitti, 15. Alissa Eira 16. Risto Seppänen.