Pentti Stoor.


Sähköteknikko.



Enontekiölle rakennettiin sähkölinja Ruotsista kesällä 1955, mutta vasta syksyllä saivat ruotsalaiset siirtolinjan yhdistettyä Suomeen. Jo edellise-nä kesänä raivattiin tulevalle suurjännitelinjalle aukko. Jokaisen talouden piti aukaista linjaa kilometrin verran. Olen jo aikaisemmin kertonut mei-dän talon osalle tulleesta raivaustyöstä, jonka me alaikäiset pojankolti-aiset - Jolangin Timo ja minä suoritimme.

Olisimme voineet jättää sen valtavan aihkin pystyynkin, mutta talon olisi pitänyt maksaa erillinen korvaus kaatajalle. Runko ja paksuimmat oksat olisi siitä huolimatta pitänyt katkoa metrisiksi haloiksi.


Isääni oli pyydetty pitämään kirkon asehuoneessa itsenäisyyspäivän- puhe sankarivainajille.

Marraskuussa 1955 valittiin ensimmäinen sähköteknikko kuntaan johta-maan sähköistystöitä. Tuore koulutettu viranhaltija oli silloiselle poliitti-sen johdolle mieluisampi vaihtoehto juhlapuheen esittäjäksi. Aluksi tämä kieltäytyi kunniasta vedoten siihen, ettei hänellä ole tummaa pukua, kos-ka hänen tavaransa eivät ole vielä saapuneet paikkakunnalle. Mutta se-kin veruke kumoutui, kun Vuontisjärven Armas suostui lainaamaan tälle pukuaan. Enää ei näyttänyt sopivalta kieltäytyä. Puhe, vaikka oli ollut ”erikoinen”, meni raittitietojen mukaan kuulemma kommelluksitta. Itse en ollut sitä itse kuulemassa, koska olin jo oppikoulussa Muoniossa.

Jouluksi sähkövalot saatiin meillekin sisälle. Valaisimetkin sai tilata säh-kölaitoksen kautta ja itse johtaja kävi asentamassa olohuoneen kolmi-lamppuisen valaisimen, jossa lamput olivat erikorkuisella roikkuvien kuu-pien sisällä. Ongelma oli siinä, että kaikki lamput syttyivät molemmista kytkimistä yhtä aikaa. Teknikko ei millään saanut valoja syttymään niin, että yksi lamppu olisi syttynyt yhdestä ja kaksi toisesta kytkimestä. Hän moitti sokeripalaa, joka kuulemma ei ollut sopiva valaisimelle. Mutta hän lupasi ottaa asiasta selvää.

Joulun alla Jolangin Timo tuli loman viettoon Enontekiölle. Hän oli syk-syn aikana käynyt parin kuukauden sähköasentajan kurssin Rovanie-mellä. Timo tuumasi, että kyseessähän yksinkertainen kruunukytkentä ja pani valot toimimaan oikein. Vähäksi aikaa.

Meidän sekarotuinen koira Noppe oli karannut pihalta Palojärvisten po-rotokkaan ja purrut muutamia poroja kintereistä. Harmistuneena isä ku-ritti kotiin palanutta koiraa piisin edessä uusien lamppujen alla, jolloin alimman lampun kuupa hajosi. Joulu vietettiin 2/3 valoilla.

Asennustöistä vastasivat alan ammattilaiset Kumpulaisen Esko ja Son-kamuotkan Sulo. He löysivät jopa meidän ja naapurien radioita häirin-neen vian. Yhteen meidän eteisen jakorasioista oli tiivistynyt vettä, mikä aiheutti radioissa rätinää. Taitavasti Sulo paikansi vian ensin meille ja lopulta mittarin viereiseen rasiaan. Veden poistamisen jälkeen radiot toimivat virheettömästi.

Asentajat kyllä heti huomasivat, että teknikon opinnot eivät olleet men-neet jakeluun, mutta eivät ilmoittaneet asiasta kenellekään. Leveästi esiintyvä johtaja antoi asentajille tuottoisia urakoita ja sai näin jatkaa pitkälle kevääseen ennen kuin kunnan isät alkoivat selvitellä todistusten aitoutta. Kävi ilmi, että mies oli kyllästynyt Sodankylän savotalla raskai-siin metsätöihin ja päättänyt tekaista teknikon paperit, jotta pääsee hel-pompiin sisätehtäviin.

No tulihan väärennöksestä pieni tuomio, mutta se ei estänyt miestä vielä myöhemmin itse tehdyillä papereilla hoitamasta opettajan virkaa Kolaris-sa. Yritteliäs kaveri ja omalla tavalla päteväkin. Omien sanojensa mu-kaan epäilyltä helposti välttyy, kun ei ahnehdi todistuksiin liian hyviä ar-vosanoja.