Samuli Paulaharju. / Kansan kuvalehti 1934.

Sammakon seurapirtissä.


On pieni kaunis erämaan järvi, Sammakko, ja sen rannalla pieni kylä, Sammakko, ja siinä asuvat sammakkolaiset. Se on kaukana Ruotsin-Lapsisa, Jällivaaran lähimailla. Hakanen, Palohuornainen ja Ullatti ovat metsien takana lähimpinä naapureina.

Sammakkolaiset ovat suomalaisia niinkuin naapurikylienkin asukkaat. Mutta Sammakon kansaa, samoin kuin muutamia muitakin Jällivaaran seutujen pienien erämaakylien asujia, etäisimmät naapurit ja muutkin tahtovat melkein lastata. He sanovat, että ne ovat sellaisia Jällivaaran suohkanan mettäkyläläisiä, puhuvat niin kummaa suomiakin, ettei oikia kristitty tahdo päälle päästä. Sanovatpa sitäkin, että sammakkolaiset us-kovat, että vain heidän kylänsä kautta mennään taivaaseen. Jopa vielä uskottelevat, että sammakkolaiset ovat niin synkkiä sanan seuraajia, etteivät anna itsestään napata kuvakaan, kun kerran sanassa sanotaan: "Älä tee itselles kuvaa eikä jonkun muotoa...."

Kuinkasta tämä asia lienee, mutta samalla sanalla ja samalla tavaralla sammakkolaiset taitavat pyrkiä taivaaseen kuin muutkin: pitävät seuroja ja todistavat toisilleen synnit anteeksi. Joka pyhäpäivänä Sammakko nousee ja kokoontuu, milloin mihinkin kylän pirttiin kuulemaan suuren vanhimman sanaa, päivän saarnaa Laestadiuksen postillasta. Joku puhuvainen vanhin sen lukee, ja sitten veisataan ja todistetaan.
Sattuipa muuanna koreana juhannuspäivänä, koska pienet kylän seurat Sammakossa parhaillaan olivat päällä, muuan vieras mustalammaskin armoitettujen joukkoon ja tilan puutteessa istua pätkähti akkojen viereen karsinapuoleen penkinnurkalle.

Kummana siinä katsellaan tulijaa, ja julkinen jumalansana livahtanee täl-lä kertaa monen kuulevan korvan ohitse tuottamatta sanankuuloa taikka korvanpistoa. Puhuvainen vanhin kyllä lukea paukuttaa totisella ja oi-kealla sananlukijan nuotilla:
- Yljän ystävä on Johannes, joka tuli valmistamaan Herralle tien: ja hän on niin voimallisesti huutanut korvessa, että kuuroin korvat viimein auke-nit, ja meidän toivomme on, että jokainen, joka huutaa parannusta kor-vessa, pitää iloitseman yljän äänestä,ja istuman hänen oikealla puolel-lansa taivaan häissä. ..

Toiset kuulijat kyllä näyttävät kuuntelevan kotikorpensa huutavan ääntä, ja muutamat jo sisäisestä riemusta hypähtävät ja ilonitkussa hyrähtele-vät kuullessaan taivaallisen yljän ihanista häistä, joihin on kutsuttu Sam-makonkin korpikylän asukkaat.

Ja sitten veisataan virsi. Vanha virsikirja on erämaan vanhan kansan paras laulukirja, sen sanat ja sävelet parhaiten sopivat luettuun sanaan.

Siihen päättyy sanan tutkisteleminen, ja sitten alkaa vieraan tutkistele-minen. Sanantaitaja vanhin panee senkin hyvään alkuun, ja taitonsa mu-kaan sitten toiset vanhimmat avustavat. Mutta karsinan puolen naiskan-sa vain katsoo ja kuuntelee, kuinka heidän outo vieruskumppaninsa sel-viää ankarasta asiasta.

Kohta kysymys ajaa toistaan:
- Mistäs tämä mies on poissa?
- Kunkas häntä käskethän?
- Kunkas sinne Oulhun on matkaa?
- Montako miilaa?
- Onkos Oulu isokin kaupunki?
- Onkos äijällä paljon ikää?
- Taijat olla kohta seittemänkymmentä?
- No, akka on?
- Hakasessako akka?
- Kunkas ei se tänne tullut?
- Lapsia on? Paljoki?
- Poikia vai tyttäriä?
- Joko net on naitu?

Mutta sitten äkkiä jo poukahtaa:
- Mitäs sie tykkäsit saarnasta?
- Olikos se oikiaa sanaa?
- Onkos tämä Oulun mies kristitty?
- Oletkos sie uskossa?
- Kukas sulle on tojistanut synnit anteeksi?». . Ja niin edelleen, ja niin edelleen.

Saa siinä puhaltaa vastauksia sekä oikealle että vasemmalle senkuin ennättää, miltei enemmän kuin ennen parhaassa rippiskoulussa. Mutta sati vain rehellisellä mielellä antaa vilpittömän vastauksen jokaiseen tut-kailuun, tulee tässä toimeen yhtä kunniallisesti kuin entisessä rippiluvus-sa. Aratkin uskonasiat selviävät molemmin puoliseksi tyytyväisyydeksi. Ja täytyy siinä hyville sammakkolaisille sanoa, että kyllä varmasti Sam-makostakin tullaan autuaiksi, sati vain täydestä sydämestä noudatetaan, mitä suulla tunnustetaan. Sitä toki sanoo sananvanhinkin ja vielä teroit-taa:
- Jos sie kylvät ohran, niin nousee ohranoras. .. Mutta jos sie panet oh-jakhen, niin ohjake siitä nousee. .Ja täällä kylvethän oikia siemen juma-lansanalla Raamatun jälkhin, ja siitä nousee hyvä oras. .. Mutta Soppero on jo tuhoisesa meiningisä. Siellä on lihallinen vapahus, ja siellä kylvet-hän kuolheen uskon liivaa ja ohjakkeita. .

Mutta toinen vanhin antaa ulos:
- Siellä Oulusa sanothan myös olevan paljon kristityitä ja puhuvaisia miehiä ja pappeja. On niitä käynyt täälläkin Jällivaarassa, ja oikiaa us-koa net tunnustaa, oikein net saarnaa, samaa jumalansanaa kun met-kin...Raamatun ja Lutheeruksen jälkhin, niinkun on täsä provastin pos-tillasakin. .. Ja sitä samaa puhasta jumalansanaa saarnas Joonas Pur-nukin. .. Mutta Kuusihuornaisen Nilssi kuuluu muistelhen, jotta kun hän ratiosa kuunteli saarnaa Oulun kirkosta, niin se oli vain sellaista paavin jolinaa, ja koko meininki väärää paavin rakennusta. ..

Sammakon vanhin eukko Maria- Kristiina.

Sammakkolaisia juhannusiltaansa viettämässä

Sammakon vanhin, 93-vuotias Petsi-ukko.

Voihan Oulusta joskus paavin jolinaa kuuluakin, varsinkin kun vanha puhuvainen, Kuusihuornaisen Nilssi, on kuulemassa, eihän sitä saata ruveta vastaan seisomaan. Eikä ennätäkään, kunjoku seuraväestä taas sanoo:

- Ja siellä on paljon armonvarkhaita. ..Oulusa.

- Saattaapa hyvin olla niitäkin. Misäs ei niitä olisi... Huonompaakin tava-raa yritethän ryöstää ja varastaa, säti vain saahan.

Tämän toki myöntää sammakkolainenkin ja lisää:

- Armonvarkhaita on aina ja joka seurakunnasa..ja kuolheen uskon lii-vaa. ..Mutta totisia kristityitä on vain vähän.

Mutta sitten äkkiä taas puhuvainen vanhin havahtuu ja kysäisee:

- Mutta mitäs varten sie oikein reisaat? Onkos sulla mitä myyvä, vai mitä sie täältä haet?

Seuraa lyhyet nopeat selitykset ja esittelyt, ja koko seurapirtti peräsei-nästä karsinapuoleen ja ovensuuhun saakka kuuntelee korvat herkkinä. Eikä asia äskeisistä jumalansanan kuulijoista kovinkaan tuntune paavin jolinalta, koska puhuvainen vanhin kohta osoittaa muuatta vanhaa vaa-ria sivuseinän penkillä ja sanoo:

- Tuosa se on tämän Sammakon vanhin äijä. Kysele siltä! Kyllä se äijä muistelee.

Ja Sammakon vanhin äijä, satakymmenettään kapuava, puolisokea Pet-si-vaari, istuu ikkunan edessä penkillä tajuamatta paljoakaan tämän maailman jolinoista ja jollotuksista. Toiset ukot huutelevat hänen kor-vaansa:

- Muistathan sie vielä? Muistelethan sie vierhaalle vanhoja muisteluksia.

Kylänvanhin nyökyttelee vain päätään ja sanoo:

- Joo joo!

Satakymmenettään käyvä on jo satakymmenellään. Mutta nuoremmat kyllä muistelevat, minkä mitäkin. Muistaapa kirjanoppinut Nils-Petter Sammakon koko historian ja sukujuuret aina Ylikainhuusta saapuneesta esiäijästä nykypolveen ja omaanininäänsä asti. Ja siitä saadaan kuulla sammakkolaisten olevan sekä suomen- että ruotsin- ja lapinpahnaa, vieläpä Jämtlannista tuotua aatelissukuakin.


Näinpä sitten itse seurapirtissä kahvia juotaessa on kohta "maailmalli-set" asiat saarnattavina. Ja kaukaisen korpikylän asukkaat, taivaan tien taivaltajat, ovat ystävällistä ja avuliasta väkeä. Jokainen koettaa muistel-la jotakin.

Ja sitten lopuksi otetaan kuva seurakansasta, kaksikin kuvaa,jopa vielä eri porträttikylän vanhimmasta vaarista. Eikä kukaan sano, että se olisi synnillistä. Sammakko on yhtä hyvä kylä kuiin muutkin.