Kaarlo Vuomajärvi:

Särestön Äijjän muistelus.


Särestön Äijjä oli hämäläistyylinen, hyvin harvaksenspuhuva, ja se mitä sano seki tuli hyvin hithasti, mutta kaikki mitä tuli soli asijaa:

"Soli jotaki kaheksantoistasattaa - no olikhan se puolivälin kiepheillä ? Soli semmonen römppäsyksy - se sato ja tuuli koko syksyn. Soli joki tul-vassa, hyväkö vesi mahtu siihen, pakkas se toisinpaikoin yli törmienki. Vielä marraskuussaki tuli vettä niinko aisaa - meilläki piti kotona kellarit tyhjentää.

Pirtinaluskellarissaki oli kortteli vettä pohjalla, lohinelikot ja puolikot kel-luit veessä. Mutta sitte se marraskuun puolivälissä tuli pakkanen, oikeja kirvespohjapakkanen. Kaikki jääty kaljamalle, jokiki jääty niin yhessä yössä, että valkamalaiset kuljit hevosella heinässä poikkijoella.

Soli hyvä aijjaa kortesuovat kuusajokivarresta ko lunta ei ollu ko nimek-si, olikhan korkeinthan tuuma. Se skriivathin raamatunkanthen ylös se syksy - semmosta kukhan ees muistanu koskhan olhen.

No alkose siittä talveksi, pakkastaki piti kunnolla, mutta lunta ei tullu ko-vin paljova. Sittese teki kunnon tuiskun ko piti joulukirkhon lähteä, soli siihen aikhan pakko käyvvä kirkossa - ainaki kahesti vuojessa - ja se kirkossakäynnit ylös skriivathin papin musthan kirjhan.

No mie se kattoin ilimaa, - lumi meni vaakatasossa kohen koilista ja tuuli niin, että hyväko kartanolla pystyssä pysy ja hyväkö lakki pysy päässä, sitä piti toisinhans ihan pijätelläkki, mutta joulukirkhon oli pakko mennä.

Mie panin se Kurjenpojan aishoin, - soli valkkova parempi ajohärkä. Valkkoko oli maka semmonen säikky, muuten ihan hyvä, mutta meni ihan vauhkoksi jos vaikka riekko kiäpästä ilmhan pörähti.

No kattoin kuitenki varta vasiten sitä jokea, ko soli törmijä myöjen jäässä - jospa solis vesi laskenu ?? Niimpä otin tuuran ja tehin reijjän jäähän, kurkistin reijjästä jään alle. Sehän oli jää jääny komolle ko vesi oli laske-nu, ja uusi jää oli jäätyny alemmas.

Se se mie isonsin sitä reikää, ja hyppäsin sinne alas. No siellähän oli tillaa melkhein suorassa kävellä, ja valosaaki oli ko päivä kuumotti jään läpi. Eikä siellä tuullu eikä tuiskunnu.

Sese mie isonsin reikää ylemphän jäähän, että ajokas ja reki mahuit si-sälle. Eiko akka rekhen ja tuuraki matkhan ja kirkolle. Olise mukavaa ajjaa katon alla, ei tuullu eikä tuiskunnu.

Ja valoaki oli senverran , että ihan hyvin näki ja tietopaikoista tiesi mis-sä menthin. Niimpä sittekko tulimma kirkolle tunsinki , että tässä son Karinnokka, mie pysehytin härän ja akka piätteli sitä kiinni senaikako mie tehin kathon reijjän, että pääsimmä yläilmhoin. Yläilimoissa vihuri puhalsi ja tuisku hakkas naamaa, niin että ihan kipejää teki.

Kirkhon kuitenki ajoimma ja pappipiruki ihmetteli miten te sieltä saakka tämmösellä ilimalla? No pikkusen se maka reistas puhalluttaa, mutta roukoin allahan me, - senko ny tuiskukhon ja puhaltakhon. Hulluja mie papille sanonu miten, ja mitä kautta tulimma, piruako se sillä tievolla te-ki, että jään alisinpuolin kuljimma.

Ostimma sillä reissulla jauhoja, ja sokkeritoppiaki, tulitikukki olit vähissä ja tietenki kolmekvarttija sitä ittejäns....He.. he.. hheee. Ja taas jään ali-sinpuolin jääkomossa ajelimma kotija, eikä tuuli eikä tuisku meitä kiu-sannu."

Kyseessä on kai Reidarin isoisä. Kirvespohja pakkaseksi sanottiin en-nen tosikovaa pakkasta, silloinhan ei ollut mittareita, joten asteita ei kuk-han tarkalhen tienny, muttako puut paukahtelivat metsissä, ja pakkanen aiheutti paukahtelua nurkissa, silloin oli kirvespohjapakkanen. Lie se ol-lut jotaki yli 40 astetta.

Sanottinhan vanhassa laulussaki:

Nurkassa kovin paukahtaa.

Kiukaalle kissa kapsahtaa.

Isä kuiskas poika pakkasen.

Nurkkahan lyö kurikalla.