Kaarlo Julkunen. Valok. P. Vääriskoski. / Suomen Kuvalehti.

Seitajärvi ja Lokka.


Ne ovat kaira-Lapin kaksi naapurus-kylää, välillä vain nelisen penikul-maa korpea ja pounikkoista aapaa sekä kyömyilevää Siyliövaaraa.

Seitajärven kylä on saman nimisen järven rannalla. Vedestä kohoaa kor-kea paasi, ihmispäätä muistuttava. Muinoin lappalaiset palvoivat sitä seitana. Lähellä puikkelehtii myös matalanivainen ja pajuäyriäinen Ara-joki, parinkymmenen virsta päässä Värriön väylään laskeva. Se ei ole häävi vesitie tulvallakaan, saati sitten kuivaan aikaan. Mutta muitakaan teitä ei maailmalle johda, paitsi nyt kinttupolut ja talvella ahkion jokos.

Siinä Seitajärven vietolla töyräällä on kolme kookasta, vanhantyylistä maalitaloa. Ja seinustoilla lipiseen suuria haapoja. Niin. Oli ja lipisi vielä joku viikko sitten, mutta ei enää. Eräänä aamuyönä tuli piippolakkipar-tio, tuli ja poltti talot, tappoi naisia ja lapsia, haavoitti toisia ja ryösti eräitä mukaansa. Tuupertui miestäkin. Jokunen kuitenkin pelastui, niinpä äiti navetan luukun kautta kolmen lapsen kanssa sekä kahden syrjätorpan asukkaan. Muu kylä meni. Mutta jäipä jäljelle pihatot ja vielä ihmistäkin siemeneksi.

Vuotson kohdalla eroaa Petsamon valtauomasta viisipenikulmainen si-vutie. Sompion perälle vievä ja Lokkaan päättyvä. Siellä Luiron latvan länsirannalla on toistakymmentaloinen kylä. Laajaa siljoa ympäröivät apeantuntuiset näkymöt. Alakuloinen lätäkköaapa levittäytyy alasuunnal-la ja vasemmalla nouseskelee laiskasti Lokanvaara, ujuttaen loivilta ryn-täiltään musta-luppoista kuusta. Muilla tahoilla taas on harvapuista kor-pialhoa.

Ennallaan ovat edelleenkin Lokan maisemat muutoin, paitsi että kyläsil-jolla näkee nyt vain tuhkakasoja ja nokisia uuninmuureja. Eipä liioin muuta. Viikko Seitajärven vierailustaan atimoivat(* vainolaissotilaat myös Lokassa. Käymätiellään murhasivat yhdeksänkolmatta asukasta, niistä, niistä toistakymmentä polttivat eläviltään. Siinä meni yhdeksän lasta, loput naisia, joukossa sentään joku vaarikin.

Se on itäisen naapurin tyyliä; pitää polttaa, sekä surmata avuttomia. Hy-vinhän tuo entuudestaan Suomessa tunnetaan.

Sururahvas täyttää kirkkomaan.

"Maasta olet sinä tullut..."

Lokan marttyyrit on peitetty nukku-maan Kitisen rannalle.

Neuvostoliiton partisaanien tappamia lapsia Seitajärvellä.

Partisaanien murhaamien Lokan kylän asukkaiden hautajaiset Sodan-kylän hautausmaalla elokuussa 1944. Kuva: SA-kuva

On keskiviikko kuluneen heinäkuun 26. Sodankylän valtatiellä vaeltaa kansaa. Kosteat liput lehahtelevat puolitangossa. Taannoin satoi. Nyt pil-kistää paiste pilvien raosta. On keskipäivän tunnit.

Valkeatorninen kivikirkko vartioi sankarihautoja. Tapulin kellot kumajavat, ja sururahvas täyttää aidatun alueen, joka on monisataisen soturivainaj-ajoukon nukkumamaata. Ylempänä pengermäisellä tasanteella ovat kahdentoista äsken kaatuneen vastaluodut hiekkakammiot. Alempana taas, aivan Kitisenjoen partaalla, on tuoreita kumpareita, joiden alle ovat lokkalaiset marttyyrit majoitetut. Vainajat vartovat maaksimuuttumisen ja ylösnousemuksen pyhiä päästösanoja.

Torvet toitottavat, virsi viriää ja voimistuu. Piispan paimenääni julistaa:

-Aika on sodassa ja aika rauhassa. Niinpä jumala tulee karistaman pois. kukistamaan vihollisemme asemahdin sekä julkean jumalankielteisyy-den

Kajahtaa Porilaisten marssi ja kunnianlaukaukset. Seuraa ruumiinsiu-naus, laulu ja seppeleet puheineen. "Yksi on varma: Lapsia, naisia ja vanhuksia surmaamalla ei tätä kansaa kukisteta."

Siunauksen aikana heleäpaisteinen taivas pisaroi. Ajoittain puhaltelee ahava kyyneliä poskilta pois kuivaten ja murheen ääniä mukanaan vie-den. Taas kumahtelevat tapulin kellot. Suruväki poistuu verkalleen. Vain lähiomaiset jäävät tuijottamaan kukitettujen hautojen äärelle.

Alkaa jälleen sataa.

Kaksi päivää myöhemmin siunataan Savukoskella Seitajärven veriaa-mun uhrit. Täällä ei ole kirkkoa eikä kellojen soittoa. Mutta länsituuli hu-misee kalmiston petäjissä ja poutaista holvistoa hehkuttaa aurinko, joka katselee alas taivaan puolimyötäleistä. Kaunis on Lappi tänä heinäkuun iltapäivänä. Kemijoki välkehtii ja autereessa häilyvät näköpiiriin korkea-aaltoiset rantamat. Kaikkialla saartuva metsämeri on kuin avara rauhan tyyssija. Ja niin se lapsilleen taannoisvuosina olikin. Nyt sieltä vaanii ki-dutus, salasurma ja murhapoltto.

(Seitajärven iskussa kuolivat mm. Jalmari Aleksanteri Arajärvi s.14. tam-mikuuta 1889 Sodankylässä, k. 7. heinäkuuta 1944 (55 ikäisenä), hänen vaimonsa Aina Alfrid Simontytär Ahola os.Ulkuniemessä 9. elokuuta 1892. k. 7. heinäkuuta 1944 (51 ikäisenä). Aina Alfrid oli isoisäni Juho Arvid/A riel Ulkuniemi Aholan sisar. Teksti: Martti Ahola.)
)

Erämaan sankarihaudalla toitahtavat torvet, virsi hymisee ja piispa todis-taa jumalallisesta oikeudesta. Sitten laukaukset repäisevät ilmaa ja siu-naava multa putoaa hautakummulle. Rajapitäjän kansa kumartuu, ja kielekkeinen siniristilippu tekee kunniaa.

Kohtalon kirjassa on päätetty taas eräs lause Suomen kansan kärsimys-historiasta.

Ja seurakunnan oma kirkkoherra lukee seppeleen nauhasta Ilmestyskir-jan sanat:

-Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen valtias, siirrät tuomiosi?

Seitajärven kylään hyökänneen partisaaniosaston Poljarnikin johtajia. Toinen oikealta on Poljarnikin komentaja Daniil Podopljokin. Kuva: Karja-lan tasavallan kansallisarkisto.