SUOMEN LUOTEISIN IHMISASUMUS JA KILPISJÄRVI, SUOMEN KO-MEIN TUNTURIJÄRVI. Kirjoittanut ILMARI LAUKKANEN. / Suomen Ku-valehti 1920.

Siilatupa.


SIILASTUPA sijaitsee luoteis-Enontekiöllä, Kilpisjärven pohjoisrannalla, mahtavan Saanatunturin alla n. 8 km Ruotsin, Suomen ja Norjan raja-pyykistä, Kolttapohdasta. Sen on aluksi rakennuttanut Suomen valtio n. s. autiotavaksi, jonka tarkotuksena oli etenkin talvella suoda suojaa Jyy-keän (Lyngenin) markkinoilla kävijöille. Norjassa on sen lähin naapuri Pyhäouta n. 2,5 pk:n päässä pohjoisessa ja etelässä on n. 2 pk:n taipa-leen takana Ruotsin Mukkavuopio Könkämäenon varrella. Tie Ruotsin Karesunnosta Norjan Skibotteniin kulkee Könkämäenoa ylös Kilpisjär-velle ja Siilastuvalle ja sieltä 5-peninkulmaisena maapolkuna Lyngen-vuonolle.

Siilastupa sai maailmansodan alkupuolella elää itselleen historiaa, jota ei yleisesti Suomessa tunneta, syystä että sen merkitys aluksi oli -"py-hän" Venäjän sotasalaisuus ja että myöhemmin asia helposti unohtuu. Ennen Muurmannin radan valmistamista ryhdyttiin Englannista kuljetta-maan sota- raaka- y. m. tavaroita Venäjälle sekä Skibottenin että Val-keanmeren kautta. Matka Skibottenista Karunkiin, n. 450 km oli kuljetet-tava poroilla ja hevosilla. Työn suurenmoisuutta kuvaa se, että Boströ-niin välitysliikkeellä, joka Siilastuvalta Karunkiin tavarat kuljetti, kerrottiin olleen 1650 hevosta yhtaikaa työssä.

Siilastupa oli ensimäinen asema Suomen puolella ja sinne koetettiin ta-varat Skibottenista saada mahdollisimman nopeasti. Sieltä oli ne tietysti tarkotus talvikelin aikana viedä Karunkiin, mutta missä lienee ollut vika, kun kesäksi v. 1916 jäi Siilastuvalle valtavat pinot piikkilankaa, rikkityn-nyreitä, vaatepakkoja, erinäisiä metalleja, puhelinkoneita, patruunia, y. m.; yhteensä lähes 10 milj. kg. Näitä tavaroita jäi hoitamaan n.s. "Siilas-tuvan kapteeni" muutamien apurien kera.

Osuipa tieto näiden tavaroiden kohtalosta Haaparannalla majailevien suomalaisten jääkärien korviin ja pian oli nuorten toimintahaluisten mies-ten päässä kypsynyt päätös: tavarat on hävitettävä. Ruotsin kautta mat-kusti 4 jääkäriä Karesuantoon, ja sieltä parhaimmassa kevätrospuutas-sa, kesäkuun alkupäivinä, Könkämäenon varsia ylös Kilpisjärvelle ja sen jäätä pitkin Siilastuvalle, jossa he rauhan miehinä viettivät yönsä. Seu-raavana aamuna sytyttivät he arvokkaimman tavarapinon tuleen ja siinä paloi telefoonikoneet, lukkoneulat, patroonalaatikot ja sinellikangaspa-kat, y. m. Osan tavaroista pelasti jääkärien lähdettyä henkensä uhalla palavasta, paukkuvasta roviosta Siilastuvan kapteeni. Tämä oli Lapissa paljon puheenaihetta antanut "Siilastuvan räihäys", maailmansodan pie-ni kaiku kaukaisessa Pohjolassa.(*

Kilpisjärven pohjoispää ja Malla-tunturi. Taustalla Norjan tuntureita.

Siilastuvan "kapteeni" ja Lappalais-Eeva jälkimäisen kesähuvilalla. Kodan sisäs-sä näkyy Lapinkodan "ikui-nen tuli."

Siilastuvalle ratsuhevosella kalan syöntiin tulleita norja-laisia naisia. Lyngenvuo-nosta saa nimittäin vain. - lohta.

Siilastupa, taustalla Saanatunturi.

Siilastuvan sotatavaravarastoja. Vasemmalla tavarain vedättäjät oleva rakennus on parakki, jossa talvella yönsä viettivät. Oikealla vartion autiotupa.

Pian loppui Siilastuvan suuruudenaika. Tosin sieltä vapaussodan aikana vielä saatiin tervetullutta kangasta valkoisen armeijan miehille ja olipa näistä Venäjän ajan tavarajätteistä paljonkin suukopua päivälehtien palstoilla, mutta vähitellen vaimeni melu ja Siilastupa jäi rauhaan. Ei kuitenkaan aivan entiseen autiuteensa, sillä siitä tuli kruunun tai tasavallan metsävahdin "residenssi" ja oli tämän virkamiehen velvollisuus etupäässä pitää huolta siitä, että Mallatunturi ja sen ympäristö sai olla koskemattomana rauhoitettuna alueena, josta ei saanut risuakaan taittaa. Mallan alue rajoittuu Norjan rajaan, Kilpisjärveen ja Siilasjärveen. Sille alueelle ei ollut kellään lupa edes mennä paitsi metsänvartijan seurassa. Täten oli Lapin harvinainen ja tavallaan runsas kasvullisuus vielä säilytetty tutkijain varalle luonnontilassa. Kuinka lienee käynyt - muistelen vaan lukeneeni jostain lehdestä tai kuulleeni joltakin Lapin kävijältä, että Malla on melkein puuttomaksi raiskattu viime vuosina.

Ylläolevasta voisi saada sen ylen käsityksen, että Mallan rinteillä ja Kil-pisjärven seutuvilla yleensä kasvaisi esim. tukkipuita. Ei, havupuut ovat erinäisien peninkulmien takana Suomestapäin tultaessa - rakennuspuut Siilastuvalle on tuotu n. 12 pk. päästä Palojoen suusta. Vain "kaskakka", kataja edustaa täällä havupuuta, mutta "koijju", koivu kasvaa etenkin tunturien etelärinteillä n. 200 metrin korkeudella Kilpisjärvestä, jonka korkeus merenpinnasta on 476 m. Koijju ja skieni - vaivaiskoivu sekä paju ynnä suojaisilla etelärinteillä, järven rannoilla maallikolle tuntematon, mutta botanistimaisterille varmaan päähänmenevä paljous ruohojen, horsmien, sanajalkojen, y. m. kasvienlajeja.

Kilpisjärvi on lähes 2 pnk. pitkä Suomen ja Ruotsin rajajärvi. Näin sen ensikerran 600 metrin korkeudelta, Saanan laelta. Ihana tunturi- melkein alppijärvi, jonka rinnalla kalpenee Päijänteen, Kukkian Pielisjärven, Ou-lunjärven, vieläpä Kemijärvenkin kauneus.

Kilpisjärven vesi on tavattoman kirkasta. Se tulee tuntureilta, joissa ra-pautuminen ei ole ehtinyt muodostaa hienonhienoja savimaisia epäor-gaanisia tuotteita ja joissa orgaanisia aineksia on miimaaliset määrät. Monen sylen syvyydessä näkee pohjan ja kalamiehen pyydyksen täytyy olla äärimmäisen hieno, jos mieli saada Kilpisjärven rasvainen siika, tammakko tai harjus siihen narratuksi.

Tavallisina vuosina lähtevät Kilpisjärven jäät heinäkuun alkupuolella, v. 1916 3 p:nä, mutta v. 1915 13 p:nä. Se jäätyy vasta marraskuussa. Mut-ta uiminen sen puhtaassa vedessä kuumana elokuun päivänä ei ole niinkään houkuttelevaa. Sen veden lämpö ei v. 1916 kohonnut yli + 15° C. Saunamatkalla siellä sentään sopi pistäytyä.