Matkan varrella oli joka taloon poikettava kaffistelemaan. Kaikkialla rei-lun ystävällinen ja välitön vastaanotto. Eräässä talossa lausuttiin meistä 5 naisesta: "reilua väkeä, kun eivät vaatteitakaan näy pelkäävän, koska eivät ole hepenissä tulleet." Siikavuopion emäntä, joka tyttärilleen hoiti taloa, lausui:
- On hauskaa, kun täällä kerrankin saa puhua naisten kanssa. Miehiä täällä kyllä kulkee. Lähettäkää tänne toisiakin.
Ja me lupasimme.
Paikka paikoin tällä matkalla jokivarsi on suantoa, aina matkan päästä pistäen esiin syvänä koskena, joka hulmuten kiidätti veneen. Laine su-kelsi esiin, työntyi veneen laitaa kohti - taittui. Väliin ryöppynä syöksyen veneen pohjalla istuvan syliin tai kokonaan yli, riippuen kosken haltijan antamasta suunnasta.
Kansan elämä on kovaa täällä erämaassa. Siilastuvalla oli kalarikkaat vedet. Jokivarrella emme nyt tulvan takia saaneet ainoassakaan talossa kalaa. Leipää, kahvia runsaasti ja puuroa jonkun verran - mutt`ei ruis- eikä kaurapuuroa. Ihmekö sitten, jos sairaus yllättää! Sääskiä, hyttysiä, hytheitä enemmän kuin tarpeeksi!
Vähitellen mahtavat, lumipeitteiset tunturit jäävät taaksemme, vaihtuen matalampiin, yhtä kauniita silti tunturisinineen. Olemme saapuneet lit-toon, ensimmäiseen Suomen puoleiseen taloon matkan varrella 6 pnk:n päässä Siilastuvalta. Täällä ovat kesäiset, viheriöivät niityt, täällä on sa-dottain pääskysten pesiä talon räystäitten suojassa. Tuttu suomalainen vinttikaivo tervehtää ensinnä vierasta. Mäen töyräällä punaiseksi maa-lattu aitan tyllerö, kotikoivujen suojassa vallattoman puron partaalla on tenhoava.
Kävimme Lapinkylässä, Saarijärven rannalla, ystävällisten paimentolap-palaisten luona heidän elämäänsä tutustumassa.
Siltakin jäi taaksemme. Olemme saaneet uudet koskenlaskijat. "Luon-nonlaki sen edesvastuun määrää, niinkuin papilla on seurakuntansa, niin meillä on veneen ohjaus", sanoi miehistä toinen vakavana. Taloista, jo-ihin poikettiin olisi jokaisesta paljon kertomista. Erikoisesti jäivät mie-leemme Naimakan siisli talo ja Kentän erinomaiset turvepehkurakennuk-set.
-Olisihan se kesä täällä hauska, mutta nuo hyttyset ja hytheet, sanottiin joka paikassa.
Matka koskelta koskelle kulki väliin Ruotsin jyrkkäreunaista hietikkoa, väliin matalaa lehtimetsäistä Suomenpuolta. Matkalla oli mm. kokonai-nen peninkulman pituinen koski. Siinä oli jo nauttimista!
Markkina-niinisellä paikalla poikettiin katsomaan vanhaa Enontekiön kir-kon paikkaa ja hautausmaata, jossa oli vanha uhripuu vielä nähtävänä.
Karesuonnossa (Ruotsin puolta) käytiin kuningatar Viktorian Lappalais-kodissa ja sairastuvassa vanhoja lappalaisia varten. Täällä oli myös ko-tamalliin rakennettu lappalaiskoulu.
Matkasimme taas pari peninkulmaa jalan. - Viimeinen venematka oli edessämme. Matkan kauneimmaksi muistoksi se jäikin. Vene kiiti kovien koskien pauhinassa. Suomen puoli oli korkeata havupuita kasvavaa ja taivas samalla puolen ihmeellinen. Puolen yön aika! Taivas etäällä kirk-kaan sininen, lähempänä valkeita pilviratsuja, joitten sivustalla valkoisen korostuksena pellavankeltaisia pilven suortuvia. Alinna tummat tunturit tasaisine lakeineen. Aurinko kultasi kaiken. Tuon kauneuden edessä kostui silmä, tahtoipa tahi ei. Olimme saapuneet Palojoen suuhun. Mat-kan kolmas vaihe autolla Enontekiöihin ja sieltä etelään aikoi.