Uusi Suometar no 146. 29.06.1885

Sodankylän Polar-retkikunta




Suomalaisesta tutkimusretkestä Sodankylään ja Kultalaan vuosina 1882 - 1883 ja 1883-1884 ynnä kuvaelmia Lapista, matkueen jäsenten kirjoit-tamat.

Kansainvälisessä ilmatieteilijäin kokouksessa Romassa v. 1879 esiin toi tunnettu itävaltalainen luutnantti Beyprecht - sen itävaltalais-unkarilaisen polaari-matkueen johtaja, joka v. 1872 talveutui pohjoiseen jäämereen, saaden siellä viettää kaksi vuotta ajojäideu seassa - sen ehdotuksen et-tä maan fyysillisten eli luontoisten suhteitten tutkimista varten polaari- eli maannapaseuduissa eri kansat näihin seutuihin perustaisivat väliaikaisia havaintoasemia.


Kokous hyväksyi yksimielisesti tämän ehdotuksen ja kun 1881 vuoden alussa jo kahdeksan valtiota oli päättänyt ottaa osaa tähän tieteelliseen yritykseen, elokuulla samana vuonna Pietarissa pidetyssä polaariko-kouksessa yhteinen ohjelma, jonka mukaan havainnot kaikissa noissa perustettavissa asemissa olisivat toimitettavat. Havainnot olivat tehtävät elokuun 1 p:stä 1882 syyskuun 1 p:ään 1883.

Tämän johdosta teki fysikan professori Helsingin yliopistossa S.Lemst-röm, saatuansa siihen Suomen tiedeseuran puoltosanan, 1882 vuoden alussa Keis. Majestetille alamaisen ehdotuksen, että Suomenmaakin ottaisi osaa tähän tieteelliseen yhteistyöhön, koska siitä varmaankin lähtisi tieteelle ja mahdollisesti vielä käytöllisellekin elämälle suurta hyö-tyä samalla kuin se kohottaisi maamme kunniaa muissa sivistyneissä kansoissa.

Sitä varten olisi täydellinen polaari-asema magnetisia ja ilmatieteellisiä havaintoja varten perustettava Sodankylään Lapissa sekä ilmatieteelli-nen sivuasema Kittilään, jotka molemmat paikat ovat n. k. revontulivyö-hykkeessä eli paikoissa, joissa vuosittain on suurin luku revontuli-ilmiöi-tä. Sen ohessa olisi Helsingin ilmatieteellinen pääasema uudestaan jär-jestettävä ja täyteen kuntoon pantava.

Kustannukset kaikkien näitten ehdotusten toimeenpanemisesta oli pro-fessori Lemström laskenut yhteensä 77,500 markaksi (62,300 polaari-asemaa ja 15,200 Helsingin keskus-asemaa varten), jotka varat hän pyysi yleisistä valtiovaroista annettavaksi Suomen Tiedeseuralle, tämän määräyksen mukaan puheenalaiseen tarkoitukseen käytettäväksi.

Samaan aikaan kokoontuivat Suomen Valtiosäädyt ja ottivat niinikään, erään ritaristossa ja aatelissa siitä tehdyn anomusesityksen johdosta, tä-män asian puheeksi. Mihinkään yksimieliseen päätökseen ei tosin tultu - ilmaantui näet eri mieliä siitä laveudesta, jossa ehdotetut havainnot olisivat tehtävät mutta kaikki säädyt kannattivat kuitenkin asiaa ja lausui-vat suotavaksi, että hallitus ryhtyisi sellaisiin toimiin, kuin maan kunnia ja tieteellinen etu vaatii, noudattamalla sentään tarpeellista säästäväisyyt-tä.

Kuultuansa asiasta vielä Suomen Tiedeseuraa myönsi hallitus suomalai-sen polaari-aseman perustamista varten Sodankylään (ilman sivuase-maa Kittilään, jota ei katsottu välttämättömän tarpeelliseksi) sekä Helsin-gin ilmatieteellisen pääaseman kuutoon panemiseksi yhteensä 63,000 markkaa. Kun yrityksen taloudellinen puoli täten oli turvattu, ryhdyttiin heti valmisteleviin puuhiin sen toimeen panemista varten.

Jo huhtikuun alussa 1882 ruvettiin täällä tehtyjen piirustusten mukaan Sodankylän kirkonkylään rakentamaan havainto-huoneita, jotka valmis-tuivat heinäkuun lopulla. Tutkimuksiin tarpeellisia koneita (joitten hinta teki noin 25,000 markkaa) tilattiin ulkomaalta ja havainnontekijöiksi otet-tiin herrat assistentti E. Biese (aseman johtajaksi), insinöri K. Granit, yli-oppilaat S. Dahlström ja A.Petrelius sekä maisteri N. Sundman.

Saavuttaaksensa kokemusta vastaisten havaintojen tekemiseen kävivät nämät ensin niin sanoaksemme opissa Pavlovskin mainiossa ilmatie-teellisessä pääasemassa lähellä Pietaria. Kun kaikki valmistus-työt oli-vat suoritetut, lähti matkue, jota myöskin professori Lemström itse seura-si, Helsingistä heinäk. 21 p:nä 1882 ja saapui Sodankylään seuraavan elokuun 5 p:nä.

Sitten kuin kaikki koneet olivat paikoilleen asetetut ja muut tarpeelliset laitokset kuntoon saatu, ryhdyttiin havaintojen tekemiseen ennen hyväk-sytyn ohjelman mukaan ja jatkettiin tätä työtä niinkuin määrä oli, syys-kuun 1 p:ään 1883.

Sillä välin oli prof. Lemström, järjestettyänsä työt polaari-asemalla ja teh-tyänsä kokeita revontulien synnyn selville saamiseksi, lähtenyt Sodanky-lästä tammikuun 15 p:nä 1883. Kun nämät kokeet olivat onnistuneet niin, että niitä jatkamalla toivottiin saatavan tuo ihmeellinen luonnon il-miö, jonka perille tutkijat jo vuosisatoja olivat koettaneet päästä, täysin selitetyksi, kääntyi prof. Lemström uudestaan hallituksen puoleen ano-muksella että suomalainen polaari-asema saisi olla valtion kannatuksel-la toimessaan vielä vuoden eteenpäin eli elokuun 1 päivään asti v. 1884. Tähän anomukseen oli liitetty muutamain ulkomaalaisten tiedemiesten lausunnot, joissa prof. Lemströmin anomusta puolustettiin.

Hallitus myöntyikin siihen ja määräsi 47,000 markkaa revontulikokeitten ja muitten ilmatieteellisten ja magnetisten havaintojen jatkamista varten. Paitsi entisellä Sodankylän asemalla oli myöskin Kultalassa Ivalojoen varrella, joka on 15 peninkulmaa Sodankylästä pohjoiseen päin, muuta-mia kuukausia sydäntalvella kokeita ja havaintoja tehtävä.

Uusia koneita hankittiin lisään ja syysk. 2 p:nä 1883 lähti prof. Lemst-röm, jota seurasi havainnontekijöiksi (hrain Dahlströmin ja Sundman'in sijaan, jotka oliwat luopuneet toimestaan) yliopilaat N. B. Roos ja A. Heinrichs, uudestaan matkalle Sodankylään, jonne tultiin saman kuun 12 pvä.

Täällä jatkettiin nyt työtä entiseen tapaan. Joulukuun 18 p:nä lähti eri matkue, johon kuului prof. Lemström sekä kaksi havainnontekijää, Kulta-laan. Sieltä he huhtikuun alussa 1884 palasivat Sodankylään ja täältä parin päivän perästä, itsekukin kotipuoleensa. Muut havainnontekijät - joitten joukossa väliaikaisina apulaisina olivat olleet myöskin herrat J. Euren ja J. Biese jäivät Sodankylään aina syyskuun alkupuolelle asti, jolloin hekin lähtivät sieltä pois.

Tästä tällä tavoin suoritetusta, Suomen valtion kustantamasta, tieteelli-sestä tutkimusretkestä ja sen moninaisista vaiheista antaa se äskettäin ilmestynyt kirja, jonka nimi nähdään tämän kirjoituksen etunenässä, täy-dellisen ja, saatamme sen heti mainita, sangen huvittavan kertomuksen. Luettelemme tässä lyhyesti sen sisällyksen.

Revontulet Bosskopin yllä 21.1.1839. / Sophus Tromholt. / Bergenin Yli-opisto.

Johdannossa prof. Lemström puhuu kansainvälisestä yhteistyöstä tie-tomme laajentamiseksi maan fysillisistä suhteista ja kansainvälisestä polaaritutkimus-yrityksestä. Ne valtiot, jotka ottivat osaa tähän tutkimus-yritykseen, olivat paitsi Suomea seuraavat:

Yhdysvallat, 2 asemaa: Point Barrow ja Lady Franklin bay; Saksa, 2 as.: Cumberland-salmi ja New Georgia (etelänavan seuduilla); Venäjä, 2 as.: Novaja Semlja ja Lena-virran suu; Tanska, 1as.: Godthaab Grönlannis-sa; Itävalta, 1 as.: Jan Mayen, pohj. jäämeressä; Ruotsi, 1 as.: Huippu-vuoret; Norja, 1 as.: Bossekop, pohj. Norjassa; Hollanti, 1 as.: Jenisein-virran suu; Englanti, 1 as.: Fort Ray, Canadassa, ja Ranska, 1 as.: Kap Horn, etel. Amerikassa.

Sodankylä v. 1882. Kuva: Sophus Tromholt.

Ensimmäisessä luvussa, jonka niin-ikään prof. Lemström on kirjoittanut, kerrotaan suomalaisen polaarimatkueen synnystä ja siihen on otettu täy-dellisinä K. senatiin asiasta annetut hakemukset sekä Tiedeseuran ja ylempänä mainittujen ulkomaisten tiedemiesten lausunnot kuin myöskin lyhyt esittely Valtiosäätyjen keskusteluista asiasta. Sen lisäksi kerrotaan matkasta Sodankylään sekä koneitten asettamisesta ja järjestämisestä havaintohuoneisin.

Kommattivaara, revontulikoe 18.11.1883. Prof. Selim Lemström yritti tehdä keinotekoisia revontulia kokein napa-alueilla. Kokeet kuuluivat kansainväliseen tutkimusohjelmaan (Kansainvälinen polaarivuosi (engl. International Polar Year, IPY). Yksi kokeista tehtiin vuonna 1883 Kommattivaarassa Sodankylässä. Kuva: Museovirasto. / finna.fi

Toinen luku.

Matkueen toimista ja sen tärkeimmistä tuloksista, hra E. Biesen kirjoit-tama, sisältää seuraavat alaosastot: Havainto-ohjelma, Suomalainen havainto-asema, Työn suorittaminen, Havainto- vuosi 1883-84, Kultalan asema.


Kolmannen, hra Petreliuksen kirjoittaman luvun päällekirjoituksena on: Suomalaisen Polaarimatkueen olo ja seurustelu väestön kanssa 1832 - 1883. Tässä erittäin huvittavassa luvussa esitellään seuraavat kertoel-mat: Tulo Sodankylään ja ensimmäiset huomiot, Asuntomme ja vartioi-miset, Päivä- ja viikkojärjestys, Posti,

Yrityksiä seurusteluun, Iltama Annebergillä, Pari käyntiä tunturilla, Pari käyntiä Siurumaalla, Porohoito asiasta, Hauskoja vieraita, Jouluajasta, Kansantajuisista esitelmistä (joita havainnontekijät pitivät), Käynti Kitti-lässä, Eräs ylioppilas-osakunnan Vuosijuhla Lapissa, Vieraita, Kevät-ajasta ja Kesästä.

Revontulikoe Sodankylän Kommattivaaralla 12.11.1883. /Kuva: Museovirasto. / finna.fi

Neljännessä luvussa hra Heinrifs varsin miellyttävällä tavalla kertoo elä-mästä Sodankylässä 1883 - 84 vuoden ajalla; viidennessä hra Granit kuvailee käyntiä Kultalassa joulunpyhinä v. 1882, ja kuudennessa hra Roos muutamia muistoja ja huomioita olosta Kultalassa; seitsemännes-sä luvussa hra Dahlström puhuu metsästyksestä Lapissa.


Kahdeksannessa luvussa annetaan lyhyt selitys niihin hienoihin valopai-nokuviin, jotka kaunistavat teosta ja jotka ovat: Suomalainen polaariase-ma Sodankylässä, Sodankylän vanha kirkko, Pyhäloman rotko Pyhätun-turilla, Lautakota Sodankylän Lapista, Ivalojoki Kultalan yläpuolella. Kul-lanhuuhto-asema Ivalossa, Palsitunturi Ivalojoen varrella, Sotajoen suu ja Vaatekota Sodankylän Lapista; näitten lisäksi on värikuva, jossa näh-dään virtailukoneella saatu revontulisäde Pietarin tunturilla.

Viimeinen luku sisältää prof. Lemström'in tekemän selityksen tutkimus-retken taloudellisista seikoista sekä loppusanat.

Niinkuin tästä luettelosta näkyy, on puheena olevan kirjan sisällys san-gen vaihteleva ja monipuolinen. Ja kun se enimmiten on varsin vilkkaas-ti ja sujuvasti, paikoittain oikein runollisestikin esitelty, niin lukee mielel-lään noita kuvaelmia Lapin suurenmoisesta luonnosta, sen synkistä metsistä, sen jylhistä tuntureista, sen loimuamista revontulista, sen iha-nasta kevät-yöstä, niinkuin myöskin elosta ja olosta siellä:

Kuinka nuoret tieteilijämme oppivat pulkalla ajamaan, jolloin ensi alussa usein saivat ”huilat” pulkan kupeella peskinsä liepeillä", jommoista me-noa sanottiin ”nahkapulkalla" ajamiseksi; kuinka he kävivät ”mesikäm-menen" pyynnissä ja räjähytettyänsä sitä vastaan kuuden pyssyn lau-kaukset joivat hurrahuudoilla sen peijaisia; kuinka paikkakunnan asuk-kaat tulivat heidän kummallisia koneitansa katselemaan, joista ”puheko-ne" (telefoni) oli ihmeellisin ja jonka langassa luultiin olevan reikä, sillä mitenkähän muka ääni muuten saattaisi perille tulla;

Kuinka rikkaissa Annebergin ja Siurumaan taloissa pantiin toimeen iloi-set tanssijaiset, joissa kolme viulu ja hanuritaiteilijaa kajahutteli musiikkia semmoista, jonka tarkoitusta oli mahdoton käsittää, ennenkuin johtaja hyväntahtoisesti kehoitti herroja ”valssaamaan”; kuinka he matkoillaan lepäsivät taivasalla loimottelevan nuotion ääressä, jonka ”Kaapelan Matti”, retkikunnan ”kaikki kaikessa", taitavasti oli valmistanut ja jolla ”Pokka Olli", oivallinen kokki, keitti ruokaa, jonka syötyä tuulen vieno humina honkien latvoissa pian tuuditti heidät lepoon;

Kuinka he laskivat Kemijoen mahtavia, vaarallisia koskia, perämiehinä Neiti-Aapo, jonka mustille kutrille kosken aallot jo viidenkolmatta vuoden matkoilla olivat heitelleet hopeista kuohuansa, mutta jonka vakavat kas-vonjuonteet ja kirkas, terävä katse todistavat, että mela vielä oli vankas-sa kädessä", ja hänen yhtä taitava poikansa;

Kuinka lappalaiset kävivät havainto-asemalla, kysellen heiltä: ”no, onko rauha maassa", ja ”no, ootko sie nähnyt keisaria', sekä ”no, kuinka se meiän piispa jaksaa?" Näitä tämmöisiä ja paljon muita hupaisia asioita, joista tila ei salli mainita, saamme puheenalaisesta kirjasta lukea. Myös-kin kansan luonteesta ja olosuhteista noilla ”raukoilla Lapin rajoilla", an-netaan kaikenlaisia tietoja.


Ihmiset siellä ovat, niin vakuutetaan, reippaita, puheliaita ja iloisia; ”yö-aurinko on kultaansa vuodattanut heidän mieliinsä". Kaikki osasivat lu-kea; useimmat täysikasvuisista nuorukaisista sen lisäksi kirjoittaa, vähän lukua laskea, laulaa j. n. e. Tämä on poismuuttaneen provasti Nyman'in ansio, joka oli pitänyt alkeiskoulua seudun lapsille.

Virkamiehet Lapissa eivät paha kyllä, muutamia poikkeuksia lukuun otta-matta, ole saavuttaneet kansan luottamusta. Mitä heistä siellä ajatel-laan, osoittaa selvästi seuraava kysymys, jonka matkuelaiset usein sai-vat kuulla, ystävällisesti seurustellessaan asujainten kansa: ”Eikö siellä Helsingissä olekaan ylpeitä herroja?"

Joen töyräällä sijaitsevassa Annebergissa asuivat retkikuntalaisista her-rat Granit, Dahlström, Blom ja Sundman, joita varten talosta oli vuokrattu sali ja kaksi huonetta. Toista huoneista saattoi tarvittaessa käyttää valokuvauslaboratoriona, sillä valotetut negatiivit oli kehitettävä mahdollisimman pian kuvauksen jälkeen. Annebergista oli noin kahdeksan minuutin pituinen soutumatka havaintoasemalle, ja yhteyttä voitiin pitää puhelimitsekin. Anneberg toimi myös kyläläisille tarkoitettujen ja suuren suosion saavuttaneiden esitelmätilaisuuksien pitopaikkana.

Mitä tutkimusretken tieteellisiin tuloksiin tulee, ei niistä vielä voi mitään varmuudella sanoa, ennenkuin kaikki kerätyt ainekset ovat lopullisesti tutkitut ja havainnot toisiinsa verratut. Ne kokeet, jotka tehtiin revontulten alkuperän ilmisaamiseksi ja joitten kautta yksinkertaisen koneen avulla kerran onnistuttiin Pietarinhuipulle synnyttää täydellinen noin 400 jalkaa korkea revontuli säde, osoittavat aivan selvästi, vakuuttaa prof. Lemst-röm, että revontulet saavat alkunsa niistä sähkövirroista, jotka ilmapiiris-tä kulkevat maahan.


Tämä varmaan kokemukseen perustuva selitys revontulista on, lisää hän, avannut uuden tien niitten lakien tuntemiselle, joidenka alainen mainittu ilmiö on. Havaintojen tekeminen ja kirjoihin merkitseminen kysyi tarkkaa ja väsymätöntä työtä. Niitä tehtiin kerran tunnissa läpi koko vuo-rokauden ja niitten paljoutta osoittaa seuraama luettelo:

Ilmatieteellisiä 271, elektrometrisiä 48, magnetisia 264, maavirrat 144, revontulet (vähintäin) 16, elikkä yhteensä 743 havaintoa kunakin vuoro-kauten. Pienempienkin magnetisten vaihtelujen vertaamista varten pan-tiin joka kuukauden 1 ja 15 p:nä toimeen n. k. terminipäivät, jolloin tehtiin havaintoja joka viides minuti koko vuorokauden kuluessa sekä yhden tunnin aikana joka kahdeskymmenes sekunti.

Semmoisina päivinä nousi magnetisten havaintojen lukumäärä 2,496: een ja maavirran havaintojen 1,344:ään, jota tavallisten ilmatieteellisten elektrometristen ja revontuli-havaintojen kanssa teki yhteensä 4,175 havaintoa vuorokaudessa.

Työn suorittamista varten, - joka varsinkin yölliseen aikaan, jolloin oli val-veilla pysyttävä, tietysti kävi sangen rasittavaksi, olivat havainnontekijät jaetut eri vartijajoukkoihin, jotka niinkuin sotilasvahdit määrättyjen tun-tien kuluttua vuoroin astuivat toistensa sijaan. Tämmöisen järjestelmän kautta sai kukin havainnontekijä puolen viikon lepoajan, jota kuitenkin usein täytyi käyttää muihin toimiin, niinkuin noitten lukuisain koneitten kunnossa pitämiseen y. m.

Tieteellinen hyöty suomalaisen polaariaseman työstä on, niinkuin ylem-pänä jo sanottiin, vast'edes ilmi tuleva, mutta millaiseksi se muodostu-neekin, kaikissa tapauksissa se todistaa, että pieni Suomen kansakin on tahtonut muitten suurempien sivistyskansojen rinnalla varojensa mu-kaan ottaa osaa yhteiseen tieteelliseen yritykseen, jonka tarkoituksena on ollut laajentaa tietojamme siitä taivaankappaleesta, jonka Luoja meil-le on ajalliseksi asunnoksi määrännyt.