Tuomo Itkonen. / Uusi-Suomi 4.4.1929.

Suomalaisuus ja lapinkielen vähemmistö.


Allaolevaan on lähimmän aiheen antanut U.S:een vuoden alkupuolella kouluhallituksesta käsin annettu haastattelu kansakouluoloista lapinkieli-sen vähemmistömme keskuudessa; tätä samaa asiaa sivusi S. Kuva-lehden N:o 5;n kirjoitus »Lentävästä lappalaisesta»; Rovaniemi-lehden n:o 21:ssä on laajahko selostus kouluneuvos Tarjanteen rajaseutujen, siis myös Lapin, kouluoloja käsittelevästä mietinnöstä.


Ja vertailun vuoksi sopii mainita vielä S. Kuvalehden N;o 8:ssa julkaistu hätähuuto Suomen "pikku veljen", puolitoistatuhantisen Liivin kansan sorrosta yhtenä Latvian vähemmistökansallisuutena. Niinpä pitäisi olla suomalaiselle mielenkiintosta hieman tarkastella, kuinka hän, suomalai-nen, omassa maassaan kohtelee lapinkielistä vähemmistöä.

Väkiluku.


Rosbergin ”Lapissa” esitettyjen numeroiden mukaan oli v. 1910 Utsjoella 438 lappalaista, Inarissa 854, Enontekiöllä 94, Muoniossa 8, Kittilässä n. 28 ja Sodankylässä 91, yhteensä 1507 henkeä. Suurin piirtein tämä ti-lasto pitänee vieläkin paikkansa. Toisissa seurakunnissa on lukumäärä voinut nousta, toisissa laskea.


Esim. Inarissa, jossa espanjantauti v. 1920 vei 10 % koko asukasmää-rästä, ei vieläkään ole täydelleen saavutettu entistä väkilukua; niinpä lappalaisiakin on hieman vähemmän kuin v. 1910. Mutta voinemme sa-noa, että Suomella on täällä Lapissa ”puolitoistatuhantinen pikku veli”, joka tuntureillaan värjöttelee samansuuruisena ja samantapaisessa kie-lellisessä sorrossa kuin Liivin kansa Latvian rannikolla.



Onko sitten kielellistä sortoa?


Tosin kouluhallituksen vähemmistökansallisuuksia hoitelevalta osastolta annetussa haastattelussa, johon oli antanut aihetta ruotsalaiselta taholta esitetty syytös, että Suomi on pahempi vähemmistöjensä sortaja kuin konsanaan Ruotsi, pestiin Suomi tällaisesta vianalaisuudesta lumival-koiseksi.


Utsjoellahan taisi olla ”ainoa lappalainen kansakoulu maailmassa”, ja Inarinkin kansakouluissa opetetaan Lapinkieltä ”tarpeen mukaan”. Ker-naasti saakoon Utsjoen koulu (Outakoskella) omistaa mainitun kunnia-nimen. Mutta se on, huomattakoon, toistaiseksi myös ainoa sellainen koulu Suomessa. Lappalaisilla, jotka ovat jaetut kuuden eri kunnan alu-eille (ja Petsamo vielä seitsemäs) ei ole kuin yksi kansakoulu, jossa hei-dän äidinkieltään opetetaan.


Liivinmaallakin sentään ”ainoa liiviläinen opettaja maailmassa” kulkee koulusta kouluun antamassa pari tuntia viikossa äidinkielen opetusta. Meidän lappalaisemme ovat tosiasiassa jätetyt vieläkin vähemmälle. Esim. Inarissa, jossa asuu lappalaisia lähes yhtä paljon kuin muissa La-pin kunnissa yhteensä, ollen Inari oikeastaan kaksikielinen kunta, jossa suomalaiset nykyisin ovat hyvin pienenä enemmistönä, opetetaan lappia muka ”tarpeen mukaan”.


Tämä on kuitenkin n.s, sovellettua totuutta, joka ei siedä lähempää tar-kastelua. Sillä Inarissa ei ole ainoatakaan kansakoulunopettajaa, joka osaisi lapinkieltä. Ja heidän käytettävissään ei ole minkäänlaisia lapin-kielisiä koulukirjoja. Mitenkä he siis voisivat antaa minkäänlaista lapin-kielistä opetusta edes tarpeen mukaan?


Mutta k.o. haastattelussahan oikeastaan kielletään tällainen tarvekin Sa-notaan että (lähes) kaikki Inarin lappalaiset osaavat suomea, t.s. eivät siis tarvitse äidinkielellä annettavaa opetusta! Erinomaisen kuvaavaa suomalaiselle ajatustavalle: sillä tavoin suomalainen vähemmistökieltä kohtelee, missä isännäksi pääsee. Sen pahempi, mainittu väite inarilais-ten suomenkielen taidosta on sekin vain sovellettua totuutta.


Kansakouluikäinen (ala- tai yläkouluikäinen) lapin lapsi suomalaisen mielestä näyttää osaava suomea eli ymmärtää, kun häntä suomeksi pu-huttelet, t.s. osaa jokapäiväistä puhekieltä suunnilleen sen verran kuin suomalainen piika ”köökiruotsia”, ehkäpä vähän paremminkin. Mutta hä-nellä ei ole aavistustakaa, suomenkielen käsitemaailmasta, ja suomen-kielen päätteet heittelevät hänen päässään hullunkurista kuperkeikkaa. Tällaisen lapsen pitäisi siis olla kypsä ottamaan vastaan kaiken opetuk-sen kielellä, jota hän ei poljoakaan taida, koska se ei ole hänen äidin-kieltään.


Suomalaisuus harjoittaa siis esim. Inarin kansakouluissa mustinta sorto-politiikkaa lapinkieliseen vähemmistöön nähden. Kuitenkin, jotta kuva ei olisi aivan lohduton, olkoon valopilkkuna mainittu, että niissä Inaria kier-tävissä katekeettakouluissa, jotka toimivat lappalaisalueella, opettajat, eli katekeetat ovat lappalaissyntyisiä ja lapinkielentaitoisia, jotenka he kykenevät selvittämään lapsille oudot asiat heidän äidinkielellään.


On kuin kohtalon ivaa, että näitä katekeettakouluja, jotka ovat täällä Ina-rissa ainoat, millä voimme yrittääkään puhdistautua lapinkielen sortosyy-töksistä, juuri niitä vastaan on näinä viime vuosina nostettu miltei täydel-linen ajojahti-, eduskunnan puhujalavalla oikein on ne tuomittu ala-arvoi-siksi, sanomalehdistöön päästetty perättömiä palouutisia katekeettakou-luista keuhkotaudin levittäjinä, ja niin saatetti yleinen mielipide odottele-maan näiden koulujen kuolemantuomiota.


On sentähden tyydytyksellä merkiitävä, että kouluneuvos Tarjanne alus-sa mainitussa, tyynessä ja asiallisessa mietinnössään päätyy puolta-maan katekeettakouluille vielä elin ikää ja armonaikaa. Toivottavasti nä-mä koulut vihdoinkin jälleen saavat työrauhan.


Mainitussa mietinnössä on senkinlainen merkittävä myönnytys Lapin lapsille, että näille olisi valtion puolesta hankittava oma alkeislukukirja, ei Etelä-Suomen lapsia varten laadittu, vaan juuri Lapin lapsia värten: hei-dän kokemus-, käsite- ja sanastopiirissään liikkuva. Mutta tämäkin myönnytys on vasta puolinainen: ei tarkoiteta taikka ei sanota, että tällai-nen Lapinkielinen alkeiskirja pitäisi valtion toimittaa lappalaislasten käy-tettäväksi sekä kansa- että katekeettakouluissa! Kielimestareita sellaista kirjaa varten olisi kyllä Helsingissä, olisi professoreita ja tohtoreita.



Puhutaan paljon Lapin lähentämisestä Suomeen.


Korostetaan Lapin taloudellisten olojen kohottamisen, maanteiden, ra-kentamisen y.m. välttämättömyyttä (mikä kaikki sujuu todellisella etanan nopeudella'. Olisi irrotettava näin Lappi esim. Norjan vaikutuspiiristä. Ei olekaan vähäksyttävä Norjan vaikutusta. Sillä puolen rajaa on lappalai-sia enemmän kuin tällä puolen. Sillä puolen ei Lapinkieli ole suljettu pois kansakouluista. Sillä puolen on lapiksi täydellinen hengellinen kirjalli-suus Raamatusta virsikirjaan asti. On sanomalehtiäkin. Tällä puolen ei ole juuri mitään.

Norjalainen on ollut ahkera palvelemaan lappalaisiaan, suomalainen vä-linpitämätön ja laiska. Laiskuuskin voi muodostua toisen sortamiseksi. Laiskuudessaan suomalainen riistää lappalaiselta kansallisuuden ja kie-len, pitää alhaalla sen sivistystarpeen, tekee siitä (jos pystyy!) alemmalla tasolla olevan sekakansan, joka on rappeutuva henkisetti ja ruumiillises-ti.