Norjan rajaa vastaan on suomalaisia poropaliskuntia yksitoista, joissa nykyisin lasketaan olevan seuraava määrä poroja: Enontekiön pitäjässä: Lapin p.k. 8,150, Näkkälän p.k. 4,134. Inarin pitäjässä: Patsjoen p.k. 2,500, Muddusjärven p.k. 4,000, Paadarin p.k. 3,000, Kyrön p.k. 2,000, Ivalon p.k. 2,000. Utsjoen p.k. 4,400, Paistunturin p.k. 4,000. Petsamon pitäjässä: Petsamon p.k. 1,600, Patsjoki-Suonikylän p.k. 2,000, joka te-kee yhteensä 37,784 poroa, vasat poisluettuna.
Norjan Ruijassa on porojen lukumäärä nykyisin n. 70,000. Siellä ei tun-neta poropaliskuntajärjestelmää, vaan ovat porolaitumet jaettu 4 - 5:een suurempaan porokylään, jotka ulottuvat Suomen rajoilta aina Jäämeren rannoille saakka. Päinvastoin kuin Suomessa ovat poronomistajat Rui-jassa enimmäkseen tunturilappalaisia (nomaadeja) ja on heillä oikeus siirtyä paikasta toiseen vain oman porokylänsä alueella. Kaikki tämä an-taa Ruijan porotaloudelle kokonaan toisen leiman kuin mikä on meikä-läisellä, ja on omiaan sekin vaikeuttamaan laidunolojen järjestelyä valta-kunnan rajalla.
Useilla matkoillani viime vuoden lopussa ja tämän vuoden kuluessa kaukaisessa Perä-Lapissa olen joutunut kosketuksiin lappalaisten kans-sa sekä Suomen että Norjan puolella. Tämä väestö elää omaa elämään-sä ahertaen porotaloutensa turvin olosuhteissa, joissa elämän vaatimuk-set olojen pakosta ovat sangen niukat. Olisi kumminkin väärin uskotella lappalaisten elävän puutteessa, joka olisi rinnastettava suurkaupunkien köyhälistön kurjuuteen. Lappalainen on tyytyväinen oloonsa, eikä tah-toisi vapaata elämäänsä vaihtaa maailman rikkauksiin.
Eihän sitä paitsi ole aivan harvinaista tavata varakkaitakin lappalaisia ja sanotaan heidän esim. Enontekiöllä olevan parhaat veronmaksajat ja ylläpitävän kunnan talouden. Ruijan puolella kerrottiin erään vanhan lappalaislesken viime talvena ostaneen Norjan valtion arvopapereita 70,000 kruunulla, toisen lappalaisen taas 50,000 kruunulla. Rahat oli siihen mennessä säilytetty kotona kirstun pohjalla, sillä pankkeja lappa-laiset pelkäävät enemmän kuin mitään muuta.
Heimotunne on lappalaisten kesken kahden puolen rajaa voimakas, ja solmitaan usein avioliittoja Suomen ja Norjan lappalaisten välillä. Täten syntyneet läheiset sukulaisuussuhteet kahden puolen rajaa ovat nekin osaltaan vaikeuttamassa viranomaisten toimenpiteitä porosopimuksen täytäntöönpanossa varsinkin kun lappalaiselle on ominaista hänen hiljai-nen, mutta samalla älykäs luonteensa, joka mielellään pitää salassa sen minkä katsoo olevan yksityisluonteista elämässä.
Lappalainen ei haaveile eikä odota nykyajan mullistavia uudistuksia ja keksintöjä. Näin ollen uudet maantiet autoineen ja turisteineen eivät häntä ilahduta.Saatuaan ne kumminkin vastoin tahtoaan hän kylläkin on valmis parhaansa mukaan rahanansioon eikä haikaile vaatimuksissaan.
Viime talvena ollessani eräässä pienessä kalaslajalappalaisen talossa Ruijantuntureilla, missä matkustavaisia kai käy varsin harvoin pyysin emännän tuomaa molemmat lehmänsä navetasta valokuvattavakseni, lehmät kun mielestäni olivat minulle sen arvoinen elämys. Vaimo selitti tuovansa lehmät navetasta, jos maksan hänelle joka eläimen valokuvaa-misesta yhden kruunun. Kun en ollut siihen halukas, jäivät lehmät valo-kuvaamatta - vahinko kyllä.
Viimekesänä taas matkalla Tenojoella peri lappalainen liikemies kym-menen penikulman moottorivenekyydistä, johon hän oli kuluttanut nel-jättä päivää, siihen yksi päivä odotusaikaa, maksua 1,200 markkaa. Suunnitellusta jalkamatkasta Utsjoen Nuorgamista pitkin valtakunnan-rajaa Näätämöön oli pakko luopua oppaan ja kantajien kohtuuttomien palkkavaatimusten takia.
Monissa kokouksissa ja neuvottelutilaisuuksissa, joita pidettiin lappa-laisten kanssa suhtautuivat he kauttaaltaan myötätunnolla hallituksensa toimenpiteisiin uuden porosopimuksen aikaansaamiseksi Suomen ja Norjan välillä, ja meillä oli usein tilaisuus todeta, että mielipiteet siitä mi-hin suuntaan uusi sopimus olisi rakennettava, kävivät yhteen poromies-ten kesken kummallakin puolen valtakunnan rajaa.