Seura 1938.

Skaidi - kuka on Skaidi?- Ettekö tunne Skaidia? Vahinko sillä hänethän tuntee koko pohjoisin Lappi, Utsjoki ja Pohjois-Norjakin. Skaidi on vain mannisittain Skaidi - muun perä-Lapin väen kuulossa on hän Laiti - Hans Laiti. Naa - mikäpä on mies tämä Laiti - tai Skaidi - Hans Laiti tai Hans Skaidi? Nunun - hän on mies se, josta riippuu köyhän Tenonlappalaisen verkot ja lohivilja, kalaaitat, maat ja mannut - osaksi myöskin Tunturi-Lapin nopsakka poroelo. Hans Laiti on Suomen pohjoisin kauppias - eikä suinkaan pieni sellainen, sillä Skaidi on kokonaista kahdeksanneljättä vuotta määrännyt perä-Lapin poro- tai kalamiehen jauho-,sokeri- ja kahvikilon hinnat. Hän on keltaisessa pytingissään määrännyt, kuinka paljon saat pannuusi kahvikultaa sujauttaa, kuinka monta sokeripalaa kuppiisi pudottaa, kuinka voita leivälle sivellä, kuinka Lapinrieskaa tulenhehkussa paistaa. - Skaidi - Hans Laiti - on mahtimies suuri laajassa seudussa, hänestä riippuu usein sekä Norjan että Suomen puoleisen Tenon eläjän henki ja omaisuus.

Laiti on Lapin mies hänkin - kuinkasta muuten - puhtaimpia Tenon lappa-laisia. Mies on matala, hiukkasen vain ontuva, ohutta parranhaituvaa on ylähuulen päällä, silmät suipentaa kahdeksi ohueksi viiruksi, kun rahasta ja tavarasta puhut - Lapin takki on päällä, Lapin lakki on päässä.
- Nunuu se oli siihen aikaan, kun minä kaupan napilla aloitin. - juttelee Skaidi.
- Na - nyt on tavaraa, on luottoa - na - kauppoja.
- Kuinka monta? kysyn minä.
- Na - yksi on Nuorgamissa, toinen Välmiaassa, kolmas on kievarissa, neljäs kirkolla - na - viidespä tämä on.

Ne ovat kaikki Skaidin sivuliikkeitä, joissa on kahvia, sokeria, jauhoja, suoloja - kaikkea sellaista, jota Lapinmies hengen pitimikseen ja ruumiin lämpimikseen tarvitsee. Ei ole tietä Utsjoelle - ei toistaiseksi, eikä tiede-tä, milloin vaimistuukaan, postipolku kapea vain yli Petsikon hiipii. Mistä Skaidi tavaran paljouden kauppoihinsa hankkii? - Norjasta tietysti! Laitin tavara kömyää Tenoa pitkin, talvella jäätä myöten,

kesällä neljässä moottorissa. Oslosta, Bergenistä, Hammeriestistä, Vesisaaresta kulkee kahvi, jauho, sokeri, suola Tenon Skippagurraan ja edelleen Nuorgamin kautta Skaidin pääpytingin rantaan.- Oli kesä tai talvi, syksy tai kevät. Entä pankki - missä on lähin, jonne rahat pannaan, shekit tehdään, laskut maksetaan? kysyn.
- Na - ei ole pankkia, ei tarvitakaan - Rovaniemellä lienee lähin, vastaa Skaidi.- En ole ollut koskaan tekemisissä pankin kanssa -enkä tule ole-maankaan.
- Missä voitot - kivijalassako?

Skaidi nauraa hykertää, silmät ohenevat viirujakin ohuemmiksi, sormet napsavat - ja Skaidi vastaa:
- Na - se on minun asiani.

Niin no - niinhän se on - Skaidinpa oma on asia hyvinkin.- Jottei vieras luulisi, että täällä napilla pelata, mainitsee Skaidi, että liikevaihto vuo-dessa kieppuu siinä 700 000 - 800 000 Smk:n välillä -.Norjan kruunuissa hän kuitenkin vaihtonsa ja omaisuutensa laskee niinkuin kaikki muutkin Tenon varrella tekevät.

kauppias Laiti 1940-luvulla. Kuva: Hämäläinen Antti. / Museovirasto.

- Tietysti kaupasta luottoa annetaan? utelen.
- Na - tietysti.
- Kuinka paljon-?
- Na - riippuu miehestä. Paljonko sinä pyydät?
- Antaisitteko?
- Nu - nuu - paljonko?
- Ei paljoa...

Kolmeensataan kruunuun - nim. kolmeentuhanteen nikkelimarkkaan myöntää Skaidi vuodessa luottoa; on kuitenkin antanut muutamille kuusikintuhatta. Karhuaa sitten pois,- kun aika koittaa jos ei saa hyvällä, ottanee pahalla.
- Na - täytyyhän omansa takaisin saada - sanoo Skaidi - niin ottaisi mi-nultakin oslolainen, bergeniläinen tai trondjemilainen tukkukauppias.

Niinpä ottaisi - totta puhuu Skaidi. Mutta ei ole Skaidilla yksin kauppoja - on hotellikin ja hyvä onkin. Pääpytingin vieressä on pienempi, kylläkin sekin kaksikerroksinen rakennus, jossa Skaidin soreat tyttäret vierasta palvelevat. Raula huolehtii vieraiden hyvinvoinnista ja Maaretta viihtyi-syydestä. Skaidin-ukko sitten puolestaan tekaisee laskut. Sanoin, että hotelli on hyvä. Niin onkin - ehdottomasti Utsjoen ja koko syrjäisen perä-Lapin parhain. Manninen sanoo, että Utsjoen parhaimmat hotellit ovat jääkär'Antilla ja Skaidilla - ja saattaapa niin ollakin. JääkäfAntin turveho-tellissa, siinä pappilan vieressä, en tosin käynyt, mutta uskon Mannista, joka Utsjoen asiat tietää paremmin kuin kukaan muu.

Skaidin hotellissa on olohuone, on ruokasali ja makuukamareita kaksit-tain. Yksin kun vieras on, niin saa koko huoneiston asuttavakseen. Kä-velee kuin rahapohatta kädet housuntaskuissa huoneesta huoneeseen, heittäytyy olohuoneen nojatuoliin, panee piipuksi tai istahtaa ruokasalin nurkkaan keinumaan. Ikkunasta sitten tarkkailee Skaidin kentällä tapah-tuvaa touhua. Näkee itsensä Skaidin ontuen kippasevan kentän poikki varastoaittaan, näkee laiskanpuoleisen rengin rekeä korjailevan, huo-maa Skaidin Maaretan kellarista kalaa noutavan. Sitten siihen pyrähtää tuntureilta poromies komeina härkineen ja uljaine peskeineen. Skaidi nilkuttaa terveisiä kuulemaan. Vätystetään lapiksi pitkät tovit, kunnes Skaidi on saanut tarvitsemansa tiedot porotokasta, hukista ja ilmoista siellä ylhäällä tuntureilla - ja huomaakin, että mitäpä hän, rikas Skaidi, köyhän poropaimenen kanssa pitkiin puheisiin - ja niin hän onnahtelee yli kentän taas tiskinsä taakse.

Mutta puhuin Skaidin hotellista. Otan nurkkapöydällä lojuvan "käydä-mölistan" - vieraskirjan, ja selailen sitä. On käynyt vieraita Skaidin hotel-lissa - ei nyt niin erinpaljon, mutta ei erin vähänkään - onpahan kuusisa-taa ja kuusikymmentä vierasta majaillut kuuden vuoden aikana. Tekee siis sata ja kymmen vierasta vuotta kohti keskimäärin, joka onkin Uts-joen perukoilla saavutus, sillä vieras on täällä harvinainen - eritoten tal-vella.

Suurin osa Skaidin vieraista on ulkomaalaisia - nimittäin Norjan kunin-kaan uskollisia alamaisia, joka onkin selvää, sillä Pohjois-Norjan samoin kuin Utsjoenkin huomattavin kulkutie on Tenojoki. Mutta on Skaidin ho-tellissa asunut vieraita kauempaakin, on pistäytynyt mies San Francis-costa, on Lontoosta, on Berliinistä, on tuiskahtanut kuin taivaasta pudo-ten pororuhtinas tuntureilta, on majaillut Tenon lohenpyytäjä Tanasta — puhumattakaan Utsjoen virkamiehistä, nimismiehislä, papeista, opetta-jista ja "söstereistä" - terveyssisarista. - Nyt majaili vieras Helsingistä ja piirsi nimensä hänkin Skaidin "käydämölistaan".

Hintaa osaa Skaidi kyllä suojistansa ottaa - laskee vähän noin niinkuin maksun miestä myöten.
- Na - kun on kaksi vierasta, tulee ruoka halvaksi menee kaksi siinä mis-sä yksikin- selittää Skaidi ja siristää silmiänsä.

Afäärimies on Laitin Hans läpikotaisin, tuntee rahan, tuntee vieraan, osaapa melkein arvioida vieraan varatkin. Oikein on "hupaista" tarinoida Skaidin kanssa, kun raha pakkaa käryämään joka sanan takana -raha, kruunu ja markka. Na - sellainen on Skaidi - Hans Skaidi tai Hans Laiti - Utsjoen ja pohjoisen Tenon tunturiseudun ainoa kaupparuhtinas.