Arto Paasilinna, kuvat Jorma Komulainen. / Suomen Kuvalehti.

Lestadiolaisuutta ruodittiin Arktisen hysterian päivillä talvipimeäs-sä Oulussa. Hysteria-paneeli puhui tunteja lestadiolaisuudesta, mutta silti jäi tarkkaan selvittämättä, mikä tuo omalaatuinen he-rätysliike oikein on. Yritämme tässä selvittää, mitä tapahtuu lesta-diolaisessa liikkeessä juuri nyt.

Suuri pohjoinen herätysliike on siili-asemissa.


Lestadiolaisuus on levinnyt koko Pohjoiskalottialueelle; sen tihein esiin-tymisalue on Tornion-jokilaakso. Mutta uskonsisaria ja -veljiä on kaikkial-la Suomessa. Miten paljon, sitä ei tarkalleen tiedetä, mutta kannatus on hyvin laajaa.

Laestadiolaisuus sai alkunsa viime vuosisadalla tulisieluisen papin Lars Levi Laestadiuksen saarnoista. Vast`ikään ilmestyneen Laestadiuksen kirjan "Huutavan ääni korvessa" kolmannessa painoksessa kustantaja kertoo, että tämä väkevä luontoinenmies hoiti papinvirkaansa kotiseu-rakunnassan Karesuvannossa vuodesta 1826. Sittemmin hänen pieni poikansa kuoli vuonna 1839 ja hän itse sairastui vakavasti. Nämä suu-ret vastoinkäymiset saivat papissa aikaan sisäisen murroksen; hän ryh-ryi saarnaamaan nimikristillisyyttä, viinanhimoa, siveettömyyttä ja maail-mallista koreutta vastaan.

Vuonna 1844 Laestadius tapasi syvästi uskonnollisen lappalaistytön Ma-rian, joka koki uuden syvän uskonnollisen herätyksen. Myöhemmin tä-mä herätysliike laajeni ja sai uusia muotoja. Uskonnolliset hurmostilat ta-vallisia lestadiolaisten kokouksissa.

Oulussa pidettiin Tammikuussa Arktisen hysteria päivät. Yksi päivä käy-tettiin uskontokeskusteluun. Pohjankartanon salin kokoontui melkein tu-hat ihmistä kuuntelemaan paneelikeskustelua, jonka päähenkilöksi ko-hosi Lars Levi Laestadius.

Oli hämmentävää havaita, ettei tilaisuuteen ollut saapunut ainuttakaan laestadiolaista. Yleisön joukossa heitä kyllä oli. Päivien pääjärjestäjä, lehtori Aarni Mononen sanoi, että laestadiolaisia oli kyllä kutsuttu kes-kustelemaan uskonnosta, mutta he eivät vastanneet ensimmäiseen kut-suun ja toiseen annettiin kieltävä vastaus.

Tämä sulkeutuneisuus on eräs piirre tämän päivän laestadiolaisuudes-sa.

Lestadiolaiset kammoksuvat kiihtyvää maallistumista, taistelevat muu-toksia vastaan. Oululainen taiteilija on kokenut tämän sulkeutuneisuu-den erityisen konkreetisena. Hänellä oli tarkoitus valmistaa filmi tästä laajasta uskonnollisesta herätysliikkeestä. Niinpä Aalto otti pari vuotta sitten yhteyttä Oulun Rauhanyhdistyksen johtohenkilöihin - yhdistys on lestadiolaisten hallinnollinen järjestö.

-Kerroin heille kirjelmässäni, että tekisin heidän ajatuksista filmi. Sanoin, että he saisivat tarkastaa koko aineiston, valvoa sen valmistamista, määrätä ketkä henkilöt filmissä esiintyisivät - olisin toisin sanoen antanut heidän määrätä täysin, minkälainen filmistä oli tehty. Mutta en saanut lu-paa filmata. Sen sijaan minut kutsuttiin yhdistyksen johtokunnan puheil-le. Luulin, että olisimme neuvotellet filmin sisällöstä, mutta sainkin kokea arvostelua.

Sama kohtelu tuli tämän jutun valokuvaajan osalle kun hän meni yhdis-tyksen rukoushuoneeseen kuvaamaan jumalanpalvelusta.

Arktisessa uskontopaneelissa sanoin tri Pertti Hemanus, että lestadio-laisuus on pakoa älyllisyydestä, aktiivisesta toiminnasta, se on luopu-mista kannanotoista. Hemanus kärjisti asiaa kertomalla huonosti palka-tusta naisesta, joka tultuaan lestadiolaiseen uskoon, ei enää valita pal-kansa pienuutta vaan on tyytyväinen työnantajaansa ja Herraan, joka kaiken on säätänyt sellaiseksi kuin on.

Iin pappi, kirjailija Leo Voutila ei ole samaa mieltä Hemanuksen kanssa siinä, että lestadiolaiset karttaisivat yhteiskunnallista toimintaa:

-Kyllä he osallistuvat, tulevat kunnallisvaltuustoihinkin.

Lestadiolaisuutta tutkinut rovaniemeläinen Kirsti Vaattovaara, sosionomi, kertoi, että hän on nähnyt miten lestadiolaisseuroissa on levitetty Maa-laisliiton vaalimainoksia. Sosiologian professori Osmo Koskelainen on tutkinut uskonnollisuuskäsityksiä ja saanut senkin selville, mitä asiat koetaan syntisinä Pohjois-Suomessa:

-Seksi, viina, tanssi, elokuva, pyhätyö, kevyt-musiikki ja televisio.

Koskelaisen mukaan helsinkiläiset pitävät synteinä laiskottelua ja saitu-ruutta. Näitä inhimillisiä ominaisuuksia ei Tornionjokilaakson lestadiolais-aluella katsota kovinkaan pahoiksi synneiksi.

Maisteri Olli Alho, joka on melkein yhtä ahkera paneeliesiintyjä kuin Pertti Hemaniuskin, oli mukana hysteriapäivilläkin. Hänelläkin oli sanansa sanottavanaan lestadiolaisuudesta:

-Laestadius ja Lenin ovat molemmat havainneet saman asian: köyhyys ja uskonnollisuus käyvät käsi kädessä. Köyhä ihminen täyttää uskonnol-la tarpeitaan, joita hän ei voi muuten tyydyttää. Jollei rahvas haaveile Jumalasta, se alkaa haaveilla valtiollisista asioista.

Pohjankartanon uskontopaneeli: vasemmalta sosionomi Kirsti Vaatto-vaara, pastori Leo Vuotila, yliopettaja Antti Sointu, Maisteri Olli Alho, Pu-heenjohtaja Matti Rossi, rakennustyömies Tauno Vesala, tri Osmo Kos-kelainen, tri Pertti Hemanus ja pastori Arto S. Kouti.

Kirjailija Yrjö Koivukari nousi yleisön joukosta ja sanoi: -Te etelän ihmiset tulette tänne pohjoiseen puhumaan pahaa lestadiolaisuudesta, mutta se osoittaa vaan sen, että tunnette sii-nä piikin omassa lihassanne.

Eeli Aalto ja pohjoinen lestadiolai-suus - Liike on sulkeutunut kun oveton talo.

Pajalan kirkkoherra ja laestadio-laisen herätysliikkeen perustaja Lars Levi Laestadius. Tekijä: Hütt-ling, Gustaf Albert 1860. / Kuva: Museovirasto.

Pohjankartano. Kuva: Wikipedia.

Vuotila, joka hänkin tuntee hyvin lestadiolaiset, kertoo että henkilö joka kokee lestadiolaisen herätyksen, voi luopua omakohtaisesta ajattelemi-sesta: lestadiolaisuus perustuu ehdottoman tiukkaan yhteisöajatteluun, jossa vallitsee vanhempien valta. Mutta vaikka tuo uskonnollinen yhteisö on ehdottoman tiukka, se ei silti ole kielteistä, se antaa turvallisuutta si-tä kaipaaville.

-Lestadiolaisilla ei ole omantunnontuskia. He saavat kaikki syntinsä an-teeksi. Tässä onkin liikkeen vankin perusta. Lestadiolaiset uskonveljet ja -sisaret voivat antaa kukin toisilleen syntejään anteeksi. Siihen tehtä-vään ei tarvita pappia.

Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä, kaikki synnit anteeksi.

Tuo uskonveljen sanoma kiirii seuroissa ja sen vastaanottaja kokee usein transsitilan.

Kristillinen kirkkomme on vähän hutera laitos; kirkkouskovainen ei oikein tiedä, mihin hän uskoo. Toisin on laita lestadiolaisilla: he tietävät tarkasti, mihin uskovat. Tuo usko on ihmisten keskinäinen anteeksianto, sanoo Vuotila.

Kaikki synnit anteeksi. Siinä on lestadiolaisen uskonnollisuuden kulma-kivi.

Lestadiolainen seurakuntaoppi on ehdottoman kurinalaista. Liikkeeseen kuuluvat papit eivät voineet hyväksyä maallikkosaarnaajien kurunpitoa, mikä johti lukuisien pappien erottamiseen. Mutta pappien syrjäyttäminen ei ole mitenkään heikentänyt liikettä.

Ehkä eniten huomiota on herättänyt lestadiolaisten suhtautuminen tele-visioon. Tämä asia olisi kuitenkin nähtävä periaatekysymyksenä. Eeli Aaltonen sanoo, mistä tv-kielteisyys hänen käsityksensä mukaan johtuu:

-En usko, että he pitävät televisiota todella niin synnillisenä tiedonvälit-täjän kuin mitä he väittävät. Sen sijaan televisiota vastustetaan siksi, et-tä se tuo maailmallisuuden lestadiolaisten koteihin. Ja sodankäyntitapa televisiota vastaan on yksinkertainen: sanotaan, että tv on syntiä.

Aalto kertoo seurakäyttäytymisestä:

-Muutin jo lapsena Viipurista tänne pohjoiseen, Liminkaan. Talossa, jos-sa lapsusuuteni vietin, oli hyvin järkevä ja hillitty isäntä, todella hieno mies. Hän oli lestadiolainen. Lapsenmieleni hämmentyi tavattomasti, kun tämä syvästi kunnioittamani mies piti puheita seuroissa. Se oli mi-nusta jotenkin täysin käsittämätöntä: isäntä kiihtyi, alkoi huutaa, syöksi lauseita suustaan, hän kiihotti itsensä transsiin, joka otti valtaansa myös kuulijakunnan. Lestadiolaisen liikkeen voima on valtava, kun se perus-tuu hurmokseen.

Seuroissa yleisö saattaa kesken saarnaajan teksti ponnahtaa ylös ja pyytää syntejään anteeksi. Ja saarnamies antaa transsin muuttua syväl-liseksi kokemukseksi jumalallisesta synnittömyydestä. Aalto:

-Monet ovat sitä mieltä, että lestadiolainen liike oli seksikielteistä. Sitä se ulkoisesti katsoen onkin, mutta ei todellisuudessa. Näyttää siltä, että näennäinen sukupuolikielteisyys on omiaan kiihottamaan ajatuksia. Va-paan rakkauden veltostuttama Suomen kansa tuskin tietää, mitä lesta-diolaiset tosiasiassa ajattelevat.

Sitten Eeli Aalto kertoo miten hurmos tuli liikkeeseen:

-Kun tein tutkimuksia filmiäni varten, hämmästyi saadessani, että alun perin itse Lars Levi Laestadius vastusti hurmostilaan vaipumista. Kävi niin, että jossakin seuroissa muuan nainen vaipui transsitilaan. Asiasta ei kerrottu Lars Levi Laestadiukselle. Hurmoskohtauksen alkoivat yleis-tyä ja saivat vähitellen suuren laajuuden. Asiasta oli lopulta Laestadiuk-selle, joka taipui hyväksymään hurmostilat liikkeessä yhdeksi uskonhar-joituksen ilmenemismuodoksi.

Lestadiolaiset eivät osallistuneet uskontokeskusteluun Pohjankartanos-sa, tv-lamppujen loisteessa. Sen sijaan he järjestivät itse omassa ru-koushuoneessaan suuren kokouksen, joka alkoi kello 18 ja kesti myö-hään yöhön saakka.

Tuo kokous käsitteli maailmallisuuden vaaroja. Keskustelu ja alustukset osoittivat, että tämän hetken lestadiolaiset ovat erittäin huolestuneita liik-keensä tulevaisuudesta. Nuoriso ei tunne enää liikettä omakseen ja sii-tä ollaan huolestuneita.

"Radikalismin tunkeutuminen uskottomien maailmasta uskovien keskuu-teen ei rajoitu vain pukeutumiseen ja tukkamuotiin. Tapaamme uskoa tunnustavia joille tämän maailman konsertit, synnillinen musiikki, jopa teatterit ja elokuvatkin ovat puolustamisen arvoisia ja luvallisia. Siionis-sakin "sivistytään" luvattoman nopeasti. Seurustelutavat maallistuva, "synnillistyvät". Näyttää siltä, että unohdetaan selvä ja suora tosiasia: Pi-rulle pokataan vain elävän uskon uskon kustannuksella. Jäljelle jää nimi, että elät, mutta olet kuollut. Ilm. 3:1. Tilanne on niin kauhistuttava, että elävän Siionin joukon riveistä löytyy jo syvästi paatuneita henkilöitä. Tä-mä ilmenee jo siten, että kerskaten eletään synnissä ja tunnustetaan us-koa, mutta samalla väheksytään Jumalan panemaa yhdyssidettä- rak-kautta. Samaa ilmenee myös politiikan rintamalla. Jumalakielteisyyden lippua kannetaan ja suulla uskoa tunnustetaan. Ja vielä: Mitä sanomme siitä uudesta poliittisesta virtauksesta, joka riitellee kaikissa asioissa kaikkien kanssa? Mille kylälle se on voimakkaimmin pesiytynyt, siellä ei-vät riidat lopu, vaan seurahalut ja seuranpidot loppuvat. Jo yleisesti voimme sanoa kaikkea politiikkaa uskolle vaaralliseksi sen kuivaavan vaikutuksen vuoksi."

Tuo lainaus Päivämiehestä on pitkä, mutta tärkeä: siitä käy ilmi, että les-tadiolaiset ovat hätääntyneitä. On aivan varma, ettei liike tule hyväksy-mään esimerkiksi televisiota tai syntyvyyden säännöstelyä - sehän joh-taisi tiukan kurinalaisuuden höllentymiseen ja saman tien liikkeen elin-voiman hupenemiseen. Tässä vaiheessa tuntuu siltä, että lestadiolainen liike valmistautuu entistä tehokkaampaan taisteluun maailmallisuutta vastaan.

Lestadiolaiset käsittelevät kokouksissaan syntyvyyden säännöstelyä, heidän kielessään se on "lapsisäännöstelyä". Tuomio ehkäisyä kohtaan on jyrkkä. "Tässäkin järki tahtoo voittaa uskon. Järki etsii keinoja, että säilyisi tämän maailman pilkalta ja panettelulta siinäkin mielessä ja yrit-tää hakea sellaisia ehkäisykeinoja, jotka järjen mukaan sopivat kristityil-le. Kuitenkin Jumalan sanan ja hyvän omantunnon mukaan tässäkään mielessä ei kelpaa mikään muu kuin tyytyväisyys Jumalan tahtoon ja ot-taa vastan sen, mitä Jumala antaa ja hyljätä kaikki konstailu."

Suuri taistelu on tulossa ja jälleen kerran taistellaan ihmisten sieluista.