A. Koski. / Seura 1935.

Suuri suomalainen huijari.

"Lappalaisten kuningas".


Noin parisataa vuotta sitten herätti Ruotsi-Suomessa ja yleensä koko silloisen Euroopan hovipiireissä huomiota eräs merkillinen mies, Nico-laus Örn de Birckal, Rex Lapponia, eli porvarilliselta nimeltään Niilo Örn, syntyisin Suomen lappalaisia Pohjan periltä.

Tämä suomalainen lappalaispoika ehti vaiherikkaan elämänsä aikana jättää nimensä ja maineensa silloisen Euroopan hoveihin, hän oli "sinut" kuninkaiden ja prinssien kanssa ja varsinkin Ranskan hovissa ehti hän saavuttaa myös "Casanovan" maineen naisten hurmaajana. Hän oli vaeltava maantiesankari, kopeileva keikari ja auttamaton tuhlari. Hän ra-kasti seikkailuja, viiniä ja kauniita naisia - sanalla sanoen, hän oli kaik-kea muuta mutta ei pappi, joksi hänet kuitenkin oli koulutettu.

Niilo Örnin varhaisemmasta lapsuudesta ei ole tarkkaa tietoa. Eräät tut-kijat ovat maininneet hänen syntyneen eräästä ikivanhasta "lappalaises-ta ruhtinassuvusta", toisten tietojen mukaan oli hän taas vain aivan ta-vallinen lappalaispoika Suomen Lapista. Jo nuorena poikasena joutui hän erään ruotsalaisen papin hoivattavaksi ja toimitettiin Tukholmaan kouluun. Ollen erittäin teräväpäinen ja opinhaluinen edistyi hän pian opinnoissaan päästen ylioppilaaksi Tukholman katedraalikoulusta. Kas-vatusisänsä toivomuksen mukaan piti pojasta tulla pappi, lappalaisten apostoli, joka lähtisi käännyttämään kotiseutunsa pakanallisia heimoja.

Nuori lappalaispoika ei kuitenkaan osoittanut vähääkään papillisia taipu-muksia, mutta suostui hän kasvatusisänsä pyynnöstä matkustamaan kuninkaallisena stipendiaattina Upsalaan, jossa hän muutaman vuoden kuluttua valmistuikin papiksi ja lähetettiin sitten kotiseuduilleen teke-mään hengellistä käännytystyötä.

Muutamiin vuosiin ei lappalaispapista sitten kuultukaan mitään, kunnes eräänä kauniina päivänä saivat silloiset tukholmalaiset nähdä omituisen ilmestyksen: kaupunkiin ajoi porolla täysissä lappalaistamineissa oleva mies, joka pian todettiin Niilo Örniksi, suomalaiseksi lappalaisten apos-toliksi.

Ömilla oli paljon tuttavuuksia Tukholmassa ja näiden avustuksella pääsi hän aina hovipiireihin saakka, tullen esitellyksi kuninkaalle. Ollen kielitai-toinen, sivistynyt ja hauska seuramies saavutti hän pian suositun kaval-jeerin maineen hovissa.

Vietettyään iloista ja huoletonta elämää kuninkaallisten parissa punoi seikkailijamme uusia tulevaisuussuunnitelmia. Hän oli havainnut kaval-jeerin elämän papillista uraa mukavammaksi ja niinpä päättikin hän eräänä päivänä tehdä visiitin Tanskan kuninkaallisten luo. Pukien itsen-sä loistavaan lappalaispukuun, "neljäntuulen hattuun", peskiin ja poron-nahkakintaisiin istahti hän pulkkaansa ja ajoi Ruotsin läpi Tanskaan. Tä-mä tapahtuivuonna 1704. Sankarillamme oli nippu suosituskirjeitä Ruot-sin hovista ja niiden avulla onnistui hän pääsemään Tanskan kuninkaal-listen suosioon samoin kuin Ruotsissakin.

Korostaakseen enemmän eksoottista mainettaan alkoi Örn käyttää vaki-tuisesti nimeä Nicolaus Örn de Birckal, Hex Lapponia. Tanskan kuningas ihastuikin tähän outoon "virkaveljeensä" ja tarjosi hänelle vapaan ylöspi-don hovissaan. Häntä kestitettiin ja palveltiin kuin ruhtinasta konsanaan ja hovinaiset olivat kerrassaan ihastuneita tähän uuteen hovikavaljeeriin.

Pian alkoi iloinen elämä Tanskan hovissa kuitenkin kyllästyttää seikkai-lijaamme. Hän halusi uusia tuttavuuksia ja uusia seikkailuja. Taskut pul-lollaan kultaa matkusti "lappalaisruhtinas" täällä sitten Saksaan. tustui hän vaaliruhtinas Yrjöön, josta sittemmin tuli Englannin kuningas.

Tanskan hovista saamansa "diplomaattipassin" avulla pääsi Örn prinssi Yrjön läheiseksi tuttavaksi, josta tuttavuudesta hänelle sittemmin oli pal-jonkin hyötyä. Saavuttaakseen lisää mainetta julkaisi seikkailija Saksas-sa ollessaan kirjan "valtakunnastaan" Lapista. Tämä kirja tuottikin tekijäl-leen toivottua mainetta ja yhä varmemmaksi pohjautui hänen "ruhtinaal-linen syntyperänsä".

Saksassa ollessaan meni Orn myös naimisiin. Morsian ei ollut sen vä-hempiarvoinen kuin Mecklenburgin vaaliruhtinatar. Tästä avioliitosta ei kuitenkaan tullut pitkäaikainen. Elettyään jonkin aikaa vaaliruhtinattaren upeassa linnassa "Vihtorina" sai ruhtinatar tietää, että hänen ruhtinaalli-nen miehensä olikin huijari ja otti viipymättä avioeron. Säästyäkseen skandaalilta ja mahdolliselta vangitsemiselta matkusti Örn salaa maasta ja suuntasi matkansa Englantiin.

Seikkailijan Englannissa oleskelusta ei ole säilynyt tarkkoja tietoja. On kuitenkin uskottavaa, että hän myös siellä keinotteli itselleen korkeita tut-tavuuksia ja eli heidän kustannuksellaan. Eräiden tietojen mukaan ei En-glannin matka olisi onnistunut "lappalaisruhtinaalle" kovinkaan hyvin, sil-lä hän joutui mm.velkavankeuteen ja päästyään linnasta suuntasi no-peasti matkansa mannermaalle pistäytyen Espanjassa ja Italiassa, vie-raillen molempien maiden hoveissa lappalaisruhtinaan tittelin suojassa.

Ranskan kuningashovissa ei hän vielä ollut käynyt. Tämä johtui luulta-vasti siitä, ettei seikkailijamme taitanut ranskan kieltä. Mutta poistuttuaan Italiasta matkusti hän Ruotsiin, hankki itselleen etevän kieltenopettajan ja opetteli kolmessa kuukaudessa puhumaan ranskaa. Nyt oli seikkaili-jalla mahdollisuudet päästä Versaillesin hoviin ja sinne suuntasikin hän viipymättä matkansa.

Kuningas Ludvig XIV otti lappalaisruhtinaan avosylin vastaan. Aurinko-kuninkaan hovissa muodostuikin seikkailijamme elämä loistavammaksi kuin missään muualla. Eräässä kirjeessään Ruotsin silloiselle pääminis-terille han kertoo: "Puhun ranskaa prinssien ja prinsessojen kanssa. Kardinaalit ja hovin korkeimmat henkilöt ovat tuttaviani ja minua pide-tään suorastaan hoviväkeen kuuluvana ..."

Aurinkokuningas lieneekin osoittanut aivan erikoista suosiota seikkaile-valle maanmiehellemme antaen hänelle arvokkaita lahjoja ja korkeita tittelejä.Hovinaiset olivat suorastaan hullaantuneet suomalaiseen "Ca-sanovaan" ja tuhlasivat hänelle kilvan suosiotaan.

Oltuaan lähes vuoden Aurinkokuninkaan hovissa matkusti seikkailijam-me taas Saksaan tapaamaan Ruotsin kuningasta Kaarlo XII, joka silloin oleskeli Sachsenissa. Pyrittyään kuninkaan puheille esitti Örn, että hän olisi eräillä visseillä ehdoilla halukas luovuttamaan "valtakuntansa" Ruot-sille. Kaarlo XII ei kuitenkaan suhtautunut erikoisen suosiollisesti tähän kilpailevaan virkaveljeensä, jonka hän luuli hankkivan salahankkeita Ruotsia vastaan. Niinpä antoikin kuningas määräyksen vangita seikkai-lijamme ja saattaa hänet vahvan sotilasvartion saattamana Ruotsiin. Vangitseminen tapahtui Puolan rajalla ja "lappalaisruhtinas" pistettiin rautoihin.

Jollakin merkillisellä tavalla onnistui hän kuitenkin karkaamaan vartijoit-tensa käsistä ja suuntasi matkansa Böömin kautta Unkariin. Matkusteltu-aan laajalti molemmissa maissa kirjoitti seikkailijamme Unkarissa olles-saan toisen teoksensa "valtakunnastaan" ja lähetti myös jonkinlaisen vetoomuksen "alamaisilleen". Tämän julistuksen sisältöä ei tarkoin tun-neta, mutta luultavasti kehoitettiin siinä lappalaisia kapinoimaan Ruotsia vastaan. Vangitsemisyrityksen takia oli Örn nimittäin alkanut hillittömästi vihata Ruotsin kuningasta, eikä tämä viha lauhtunut hänestä koko elin-aikanaan.

V. 1708 tapaamme seikkailijamme Kööpenhaminassa jossa hän entisten tuttavuuksiensa perusteella onnistui hankkimaan diplomaattipassin Roo-man ja Venäjän ministeriltä. Passiin oli merkitty: Nicolaus Örn de Birckal Rex.

Tällä passilla varustettuna suuntasi seikkailijamme sitten matkansa Nor-jan kautta Venäjälle. Erään venäläisen maakunnan kuvernööri pidätti Örnin kuitenkin epäiltynä ruotsalaiseksi vakoilijaksi ja seikkailijamme sul-jettiin taas tyrmään. Hädissään kirjoitti hän kirjeen tsaari Pietarille, jossa valitti osakseen tullutta vääryyttä ja sitoutui samalla luovuttamaan "valta-kuntansa" Venäjälle. Koko kirje uhkui sanomatonta vihaa Ruotsia ja Ruotsin kuningasta vastaan.

Kirje ei kuitenkaan vielä ollut ehtinyt saapua perille, kun seikkailijamme vapautettiin vankeudesta ja matkusti hän sitten suoraa päätä Mosko-vaan. Siellä opetteli hän kuudessa viikossa venäjän kielen ja pyrki sitten henkilökohtaisesti tsaarin puheille esittäen saman tarjouksen, minkä oli julkituonut kirjeessäänkin.

Pietari I ei kuitenkaan ollut erikoisen halukas ottamaan "Lapin valtakun-taa" alusmaakseen. Ilmeisesti huomasi tsaari seikkailijan puheiden pe-rättömyyden, mutta oivalsi samalla,että mies oli erikoisen teräväpäinen ja käyttökelpoinen johonkin diplomaattiseen tehtävään. Niinpä sallikin hän Örnin jäädä asumaan Moskovaan.

Oleskelu Moskovan hovissa ei kuitenkaan muodostunut pitkäaikaiseksi, sillä seikkailijamme oli aivan liiaksi mieltynyt venäläiseen paloviinaan ja aikaan sai juovuspäissään monenmoisia skandaaleja hovissa. Rauhoit-taakseen lappalaisruhtinaan kuumaa verta pistätti tsaari seikkailijamme taas tyrmään.

Vankeudesta kirjoitti Örn sitten armonanomuskirjeen tsaarille luvaten samalla luovuttaa "valtakuntansa" ilman minkäänlaisia ehtoja Venäjälle: "Olen kyllästynyt hallitsemaan barbaarien maata ja kaipaan lepoa ja rau-haa", kirjoitti hän kirjeessään.

Lopulta tsaari heltyikin ja vapautti seikkailijamme. Moskovaan ei hän enää kuitenkaan saanut jäädä, vaan tsaari lähetti hänet 250:n ruplan vuosipalkalla Astrakaaniin tatarien kieltä oppimaan. Opittuaan maan kielen, saisi hän lähettilään paikan tataritsaarin hovissa.

Mikäpä siinä muukaan auttoi. Seikkailijamme oli lähdettävä tatarien maahan. Astrakaanissa tutustui hän pian kalmukkien väliityksellä kau-pungin suurkaanin, Akujjin hoviväkeen ja onnistui hiukan kieltä opittuaan pääsemään kaanin hoviin. Niin oli seikkailijamme taas joutunut ruhtinaal-listen pariin.

Huomattuaan, ettei tataritsaaiin hovissa oleskelu ollut ollenkaan epä-mukavaa, opetteli Örn nopeasti kalmukkien kielen, kääntyi heidän us-koonsa, ja perusti haaremin. Aikansa kuluksi opetteli hän lisäksi persian, mongolien ja kreikan kielet ja toimi sitten suurkaanin sihteerinä.

Seikkailijamme ei kuitenkaan malttanut pysyä erillään viinoista. Hän joi aivan liikaa ja metelöi ja tappeli juovuspäissään hovissa. Saatuaan suur-kaanilta useita varoituksia pistettiin seikkailijamme taas tyrmäin.

Nyt ei Örnin auttanut enää vedota Venäjän tsaariin, vaan oli hänen tur-vauduttava toisiin kuninkaallisiin ystäviinsä. Niinpä kirjoittikin hän pitkän kirjeen Englannin kuninkaalle Yrjölle valittaen kovaa kohtaloaan ja pyysi kuningas Yrjöä vanhan tuttavuuden vuoksi toimimaan nopeasti hänen vapauttamisekseen tatarien vankeudesta.

Kirje saapuikin perille ja kuningas Yrjö antoi sen ulkoministeriön välityk-sellä Venäjän lähettiläälle. Mutta ennen kuin mihinkään toimenpiteisiin ryhdyttiin, onnistui seikkailijamme taas karkaamaan vankeudestaan.

Minne Örn sitten suuntasi matkansa, siitä ei ole tarkkaa tietoa. Tiede-tään hänen kuitenkin monia vuosia harhailleen ltä-Euroopan maissa ja käyneen jopa Persiassa saakka. Elatuksensa ja matkarahansa hankki hän kuten ennenkin: esiintyen lappalaisten ruhtinaanaja "vippaillen" ruh-tinaallisilta virkaveljiltään.

Loppujen lopuksi palasi Örn taas Astrakaaniin. Hän oli silloin jo vanha, rappeutunut mies, juoppouden ja paheiden turmelema. Muutamia vuosia eli hän sitten vielä Astrakaanissa kaikkien ylhäisten tuttaviensa hylkää-mänä ja vieroksumana. Unohdettuna ja hylättynä kuoli hän sitten Astra-kaanissa ja haudattiin kaikessa hiljaisuudessa köyhien hautausmaahan.

Tähän päättyi tarina suomalaisesta suurseikkailijasta, "lappalaisten ruh-tinaasta" ja Euroopan hovien "Casanovasta".