Karjalatar no 85. 30.07.1895

Takavarikkoon otetun tavaran ryöväys Lapissa.




Päivälehden kirjevaihtajalla on kerrottavana takavarikkoon ottojuttu La-pissa, joka helposti olisi voinut päättyä surkealla tavalla.


Tapahtuman paikkana oli heinäk. 8 p:nä Muonion kirkonkylä, jossa, sekä peninkulmia sieltä olevassa Ylämuonion kylässä on puolitusinaa kaup-paa harjoittavaa henkilöä, joista huhu kauan on kertonut useitten sala-kuletuksella hankkivan, paikkakunnan oloihin ei niinkään vähäiset, tul-linalaiset tavaravarastonsa.



Perjantaina heinäk. 5 pnä huomasi Kolarin vasta nimitetty rajaviskaali Robert Rynö(* lastissa olevan veneen tulevan Pajalan puolelta ja sauvo-van Muonionjokea ylös. Hän otaksui sen menevän Muonioon ja päätti salaa seurata sen jälkiä. Tuuma oli pidettävä salassa, sillä salakuljetta-jilla on ystäviä ja apumiehiä pitkin jokivartta ja pieninkin varomattomuus saa kulettajat pysähtymään Ruotsin rannalle, jossa he väsyttämällä tullimiehiä odottavat parempia aikoja.



Salateitä kulkien onnistuikin hra Rynön apulaisiensa, vanhemman tulli-vahtimestarin Tohtarin sekä nuoremman Johanssonin, kanssa päästä perille sunnuntai-aamuna. Klo 9 samana aamuna esitti hän itsensä ja toverinsa kauppias Adolf Kolströmille, ilmoittaen aikovansa pitää kotitar-kastuksen hänen luonaan.



Tarkastuksessa tavattiin tullaamatonta tavaraa mm. heinien alla eräässä ladossa, ulkohuoneissa ym. Takavarikkoon otetun tavaran joukossa oli etupäässä Stettinin toppasokuria, pumpulilankoja ja kankaita, ikkunala-sia, steariinikynttilöitä sekä ruutia, jonka laiton tuonti ja myynti on ras-kauttava seikka tullikavalluksissa. Takavarikko lienee raha-arvossa noussut noin 1,000 markkaan. Tavarat kuletettiin illalla rannalle, veneellä vietäviksi Ruotsin puolelle, jossa ajotie vie kirkonkylän alapuolella ole-van kolmenneljänneksen pitkän, virtavan, kosken ohitse.

Kolströmin tila v.1921. Kuva: Ahola Juhani. / Museovirasto

Muonionjoki, takana näkyy Muonioniska v.1882. Kuva: Sophus Tromholt.

Koski Tornionjoessa. Kuva: Bonin, Volker. / Museovirasto.

Hra Rynö kuuli sillä välin, että joukko tukinuittajia, joita täällä kutsutaan jätkiksi, koko päivän oli ahkerasti ryypiskellyt pahamaineisessa salaka-pakassa Ruotsin puolella, jonne kokonainen venelasti viinaa onnellisesti oli saapunut, jonka vuoksi hän välttääkseen näitä hurjia miehiä, muutti matkasuunnitelmaa ja päätti kulettaa tavarat vaikeampaa Suomen ran-taa myöten suvantoon kosken alla.



Tätä varten pyysi hän jälleen hevosta kievarista, saadakseen tavarat jo-honkin varmaan paikkaan kylässä kunnes matkalle jouduttaisiin. Kievari kyllä lupasi hevosta, mutta ei pitänyt sanaansa. Kaksi tuntia odotettiin turhaan tavarain luona rannalla. Mahdollisesti nopeammin saadakseen hevosta lähti hra Rynö, Tohtarin seuraamana, lähimpään ainoastaan muutaman kymmenisen syltää rannasta olevaan taloon, jättäen nuorem-man Johanssonin tavaroita vartioimaan, annettuaan hänelle revolverin-sa.


Yritys saada hevosta ei onnistunut koko kylässä vallitseman mielenkiih-kon vuoksi. Kun tullimiehet palasivat rantaan näkyi kaksi suurta koskive-nettä, joissa oli noin 15 jätkää, nopeasti lähestyvän rantaa. Kun ne pää-sivät rantaan, hyökkäsi koko niitten kekseillä ja seipäillä varustettu mie-histö tullimiehiä kohden, jotka väistyen viisikertaista ylivoimaa ja humal-tuneitten jätkäin hurjaa hyökkäystä, koettivat päästä lähimpiin taloihin etsimään apua.
-Tänne revolveri! huusi hra Rynö hänen jälessään juoksevalle Johans-sonille, mutta nähdessään kolme seivästä kohotettuna Johanssonin päätä kohden, käski hän tämän ampua.



Johansson ampui paikalla kolme laukausta, mutta kaatui samassa maa-han seipäistä saaduista iskuista. Laukaukset saivat nyt sen miehen, joka seurasi Rynön kintereillä, yhtymään niihin, jotka seipäillään pieksivät kaatunutta vahtimestaria, jolta he ottivat revolverin uhaten tappaa hänet.


Samalla kiiruhti Muonionniskan nimismies C. Castren taistelupaikalle ja sai väännetyksi puukon muutaman miehen kädestä, jonka jälkeen jätkät juoksivat rantaan. Sinne kiiruhti hra Rynökin suojelemaan tavaroita. joita miehet kiireimmiten keräsivät venheisiin.


Hra Castrenkin kiiruhti mukaan huutain Rynölle, että tämä ottaisi kiinni yhden Johanssonin hätyyttäjistä ja tulliviskaali kaatoikin tämän maahan, mutta toverit pelastivat hänet jälleen, jonka jälkeen he kaikki hyppäsivät venheisiin ja lähtivät tiehensä.


Aseettomina seisoivat nyt Rynö ja Tohtari sekä Johansson, joka jälleen oli päässyt jaloilleen, rannalla sillä välin kuin hra Castren juoksi nouta-maan pyssyä ja revorveria. Palattuaan käski hän veneitä pysähtymään, mutta kun käskyä ei toteltu, ampui hän kaksi laukausta veneitten jäl-keen.



Suurella vaikeudella saivat Castren ja Rynö miehiä kokoon kahteen ve-neeseen sekä lähtivät ajamaan pakenevia takaa. Noin neljänneksen matkan jälkeen pääsivät he niin lähelle toista venettä, että he lain nimes-sä ja uhaten ampua käskivät sen pysähtyä. Turhaan!


Silloin ampui hra Rynö kaksi laukausta ja heti sen jälkeen hra Castren vielä kaksi, joista jälkimäinen sattui yhtä jätkää niskaan. Samassa kään-sivät jätkät veneensä Ruotsin rannalle, heittivät sokurisäkin jokeen, kii-ruhtivat maihin muut tavarat mukanaan sekä katosivat juosten metsään.



Heitä seurattiin heti, mutta jälkiä ei voitu kauan nähdä tiheässä metsäs-sä, josta kumminkin löydettiin joukko taikkoja(*, jotka he olivat viskan-neet metsään. Etumainen vene miehineen ja tavaroineen oli kadonnut näkyvistä, kun rannalle palattiin, jonka vuoksi ei ollut muuta neuvoa kuin palata kylään.

*) Talikko.



Viisi jätkistä vangittiin seuraavana päivänä. Haavoitettu jätkä, kotoisin Kalajoelta, oli kiireimmiten lähtenyt Pajalaan hakemaan lääkärin apua. Tuskinpa hän sieltä palaa Muonioniskaan, jossa poliisikuulustelu pide-tään tk. 10 p:nä.


Hyvä sopu jätkäin ja paikkakunnan kauppiaitten välillä kävi selville kiihty-neestä mielialasta, joka seuraavana päivänä osottautui tukinuittajain kesken molemmin puolin rajaa. Suurissa laumoissa näkyi heitä jokivar-silla.


Herra Rynön täytyi, aseeton kun oli, hankkia pyssyjä itselleen ja apulai-silleen suojelus-aseikseen sekä 20-miehinen saattojoukko, jonka nimis-mies hankki kirkonkylästä ja joka seurasi heitä peninkulman pitkän met-sän läpi suvantoon kosken alla. Sieltä tapahtui paluumatka Kolariin kos-kiveneessä ilman minkäänlaisia seikkailuja.


Tämmöisen tapauksen johdosta tulee ihmetellen ajattelemaan minkä-laista mahtaa olla näitten rajaseutujen elämöimiset ja minkälaisia vai-keuksia kohtaa järjestyksen pito tuossa puoli-villiytyneessä seudussa, jonne kaikellaisia maankulkijoita kokoutuu ympäri Suomea tukki- ym. töihin.


Täällä näyttää aivan tavallista olevan tullipetoksen harjoittaminen ja kan-san siveelliset käsitykset rehellisyydestä ovat kovin hämärät, koska tulli-varkaus siellä rehoittaa aivan yleisesti. Ei ole lain ja järjestyksen valvojil-la helppo siellä taistella kansaa vastaan.


Jos mieli täällä saada enempi kunnioitusta laille ja järjestykselle, on näil-le tienoille ehdottomasti asetettava tukevampia tullivoimia ja enempi jär-jestyksen valvojia sekä kaikin tavoin tuettava heidän asemaansa, - muu-ten ei ole heidän toimillaan paljon pontta, sanoo Savo.

*) "Tullitoiminnan kannalta vuodella 1894 oli Muoniossa erikoinen mer-kitys. Silloin tapahtui sellaista, mitä ei oltu ennen nähty eli ́tulliryöstö́. Ko-larista saapui Muonioon silloinen tullin esimies (luultavasti rajaviskaali Rynö) apunaan kaksi tullivartijaa suorittamaan tarkastusta ja etsintää kolmessa muoniolaisessa kauppaliikkeessä, koska heidän tiedossaan oli Muoniossa myytävänä olevia ruotsalaisia ja norjalaisia tarvikkeita. Tullimiehet saapuivat Muonioon osaksi jalan ja osaksi veneellä väylää pitkin."


Joskus tästä rajaviskaalista oli keskustelua jossain Koivisto-aiheisessa Fb-ryhmässä. Nyt en muista nimeään. Pitkään olinkin kummastellut kei-tä ihmeessä ne Tornion Suensaaren hautuumaalle haudatut Rynöt oi-kein olivat. Olivat siis tämän Tornionjokilaaksoon komennetun rajavis-kaalin jälkeläisiä.


Koiviston Rynöt olivat alunperin "Tiltti" sukua : "1. sukupolvi:

Rynö, Heikki Tuomaksenpoika, Tiltti s. 1678 Partiala. Talollinen. Henki-kirja v. 1723, 1728, 1735 Tiltin tilalla veljenä, Heikki on alkujaan Tiltti, mutta ottaa Rynön tilan haltuunsa 1730-luvulla v. 1734 tila on autiona, mutta jo 1736 se on ainakin jo Heikin hallussa. ja vaihtaa sukunimensä Rynöksi, Henkikirja v.1738. hk 1731, 1734 ei mainitse Heikkiä."

Teksti: Kai Ruotu.