Veikko Saari:

Talvikalaa Pöyrisjärvestä



Parhaita muistojani Lapista on, kun Enontekiön Leppäjärvestä, maalais-kirjenkantajan Valde Kelottijärven kanssa lähdimme eräänä joulukuun päivänä, ehkä oli 1980 luvulla, verkkokalastukseen Enontekiön Pöyris-järvelle. Valdelle oli rakentanut Pöyrisjärven saaren turvekämmäkön, missä oli luonnonkivipiisi ja eteisessä tilaa porolle, nimittäin ajoimme po-ronreellä Leppäjärvestä Pöyrisjärvelle.


Minä istui kirkkoreessä, jota yksi poro veti, ikäänkuin kuin kunnan kirkko-herra, moninkertainen porontaljoissa. Noin 3 tunnin matkalla ihailin ohit-se viliseviä tunteraita, todellista Lapin maisemaa. Olin enemmän kuin tyytyväinen. Saavuimme Valden urvekodalle. Poro kiinnitettiin kodan eteiseen. Sytytimme piisin koivupuilla, keitimme kahvit ja lähdimme ver-koille. Valde oli jo aikaisemmin käynyt järvellä ja hakannut koivukepit ja varannut paikat mihin hän aikoo verkkonsa lasken.

Matkalla Pöyrisjärvelle 1980-luvulla: Oik. Airi ja Edvin Leppäjärvi sekä Eeva-Liisa ja Veikko Saari, suojalasit otsalla Tuomas Näkkäläjärvi. Kuva: Veikko Saari.

Valde Kelottijärvi Suonttajärvellä 1970-luvulla. Kuva: Vaikko Saari.

Avannon aukaiseminen ja sitten toisen noin 50m. päähän. Verkonsiirtäjä töihin jään alla. Näin saatiin kymmenkunta verkkoa pyytämään. Hiukan hämärää oli päivällä, vain noin 4 tuntia jolloin jotain edes näki etensä. Menimme kotaan söimme jotain ja kuuntelimme 7. uutiset patteriradiosta ja kohta nukuimme monille porontaljoille.



Aamulla ei ollut kiirettä, aamutoimet ja sitten verkoille. Avannot aukaistiin ja Valde veti verkot ja irroitti siiat. Kun verkot oli koettu, minä vedin ver-kot takaisin pyytämään. 4 päivää kalastimme ja saalis oli kaksi peruna-säkillistä siikaa, ei kovin isoja, mutta hyvin syömäkelpoista. Tässä mat-kassa olin mielestäni, kaikki mitä LAPILTA voi vaatia ja mitä se voi an-taa.