E. A. Pulli. / Suomen Sosialidemokraatti 1939.

Talvisten tunturien maailma


Turtola - Kolari - Muonio - Pallastunturi.

Turtolassa haastelivat kulkulaitosministerin ja Lapin läänin maaherran vierailun merkeissä kokoontuneet kunnan luottamusmiehet vakaina huo-liaan Pellon suurkylän matkailijakodin avarassa salissa. Näissä ohran viljelysalueen pohjoisosissa ei ole suurkylissäkään kaikkialla sähkövoi-maa, ja siitä syystä joutuivat etelän miehet viettämään iltansa öljylamp-pujen ja kynttiläin valossa. Metsätöiden päättyminen oli synnyttänyt työt-tömyyttä, ja vaikka ilmoitettiin esiintyvän haluttomuutta kortistoon ilmoit-tautumiseen, voitiin todeta jo noin 60 nimeä löytyvän korteistakin. Neu-vottelun tuloksena saattoi puhetta johtanut maaherra kuitenkin todeta työmahdollisuuksia avautuvan riittävästi asianmukaisilla järjestelyillä.

Aamuvarhaisella jatkui matka pohjoista kohti. Matkan varrella poikettiin maaherran opastuksella Venejärven kylän takamailla eräällä valtion asu-tustilalla. Siitä kuitenkin enemmän seuraavassa. Sieppijärven kumpui-levilla rantamilla pysähtyi auto Kolarin kunnan keskukseen, missä kun-nallislautakunnan esimies Aho otti pitkämatkaiset vieraat hoiviinsa yh-dessä toisten kunnallismiesten kanssa.

- Eipä näytä sää nyt arkikasvojaan, vaikka sitä oikeastaan täällä on toi-vottu, vaan suosii vieraita oikealla juhlahymyllä, sanoi esimies Aho.

Pohjolan väki oli toivonut kulkulaitosministerin matkan ajaksi pyryä, oi-keata Lapin pyryä, joka ulvoo tupien salvoimissa ja tukkii valtatietkin val-tavilla kinoksilla. Silloinpahan olisi maan korkein tieviranomainen saanut mieskohtaisen käsityksen siitä, millaista leikkiä Lapin pyry on. Mutta her-ra ministeri hymyili kilpaa kevätauringon kanssa, ja selitti jo edellisenä vuonna Lapin itäosissa kokeneensa tunturien maan rajuilmaa ei vain itsensä, vaan koko ministeriönsäkin tarpeiksi asti.

Vapaiden miesten asialliseen ja sävyisään tyyliin selviteltiin Kolarissakin varsinainen asia - 200 työtöntä, tietyötä ja tarpeen vaatiessa suonkui-vausta, joilla uskotaan selviydyttävän pahimmasta luppoajasta - ja jäl-leen saattoi auto jatkaa kulkuansa pohjoiseen.

Parin peninkulman ajon jälkeen ohitettiin Kolarin kirkonkylä. Pieni erä-maan kirkko vilahti näkyviin Muonionjoen kahden haaran välisellä saa-rellaan. Koillisessa kohotti Yllästunturi puutonta lakeaan näyttäen kau-kaa auringonkimalteessa suolakeolta. Maisemien sävy muuttuu yhä autiommaksi. Jälleen parin peninkulman taival, ja tie erkani Muonionjoen itäisestä haarasta, sitä Kolarin kirkolta asti seurattuaan, ja suuntautui pohjoiseen. Kilometrit muuttuivat yhä reippaassa tahdissa peninkulmiksi ja nuorekas maaherra esitteli maakuntansa ainutlaatuisia tienvarren nähtävyyksiä. Yllästunturi, joka tien korkeimmilla kohdilla jatkuvasti oli näkyvissä, sai pian seuraa vertaisestaan Olostunturista, ja vihdoin Kangosjärven tienoilla vilautti itse Pallastunturikin näkyville monilakiset, lumiset huippunsa.

Oppaana Nils Magga eli Tuomman Tuomman Niilan Nils Pallaksella v. 1938. Kuva: Pietinen Aarne. / Museovirasto.

Ylhäällä vas: Maaherra Hillilä, mi-nisteri Salovaara ja hallitussihteeri Ahola kokeilevat maaliskuisen La-pin auringon tehoa Pallastunturin hotellin seinustalla; oik: Matkueem-me on pysäyttänyt poronsa huoah-tamaan. Alhaalla vas: Ministeri Sa-lovaara porokyydissä, oikealla aito poromies ja herra hallitussihteeri.

Ylinnä: Pallastunturin tiellä lumillitäjän jäljissä mahtuu kaksikin poroa ravaamaan rinnan. Keskellä: Kutunivan porot hotellin luona levähtä-mässä. Alinna: Pallastunturin hiihtovieraita,

Laskettelija Pallastunturilla v. 1938. Kuva: Pietinen Otso. / Museovirasto.

Väinö Vähäkallion ja Aulis Hämäläisen suunnittelema, vuonna 1938 avattu Pallas-hotelli Muonion Pallastunturilla. Kuva: Pietinen Otso. / Museovirasto.

Muoniossa kahvitettiin retkikuntaa, ja molemminpuoliseksi tyydytykseksi todettiin työttömyystilanne siinä määrin helppohoitoiseksi, että Utkujär-ven maantiesillan pengerrystöiden aloittamisella työn puute tältä kevääl-tä karkoitetaan. Auto starttasi jälleen, tällä kertaa melkein suoraan kohti itää. Kutunivalle, missä tiedettiin maaherran tilaamien porojen jo odotta-van helsinkiläisiä ajomiehikseen!

Ne Kutunivan kiltit, pienet porot, ne aiheuttivat pettymyksen sekaisen yl-lätyksen!


Jokainen etelän mies on paitaressuajoiltaan asti kuvitellut poron rajupäi-sesti teutaroivaksi erämaan pojaksi, joka kiitää pyrynä puutonta hankea hihnaan kiinnitetty pulkka perässään. Jokainen meistä uskoo, että vain sellainen, joka on poron vasojen kanssa yhtä rinnan kasvanut Lapin ka-run luonnon parissa, saattaa täysin hallita poronsa ja pulkkansa. Mutta nämä Kutunivan porot, ne osoittautuivat maailman kilteimmiksi elukoiksi, ja ne oli lisäksi valjastettu pienten rislarekien eteen! Välkkyvin hampain naurava, jäntevä ja ruskettunut poromies hallitsi yksinään viiden poron raintoa, sijoitti mahtaviin turkkeihin kääriytyneet hoivattavansa nätisti yhden kerrallaan rekeen, peitteli vällyillä ja sitaisi sitten jokaisen poron ohjaushihnastaan edellisen reen kannaksiin!

Värikkääseen lappalaispeskiinsä pukeutunut maaherra sijoittui ensim-mäiseen rekeen, ministeri Salovaara toiseen ja me muut seuraaviin. Po-romies väistyi viimeiseksi, ja niin lähdettiin kovaksi ajettua rekitietä lähei-seen metsään. Mutta ensimmäisen metsätaipaleen jälkeen minä protes-toin, ja alati naurava poromies armahti meitä hallitussihteeri ja minä saimme ilon kumpikin itse ajaa poroamme!

Siitä oli kuitenkin vain sellainen seuraus, että maaherra ynnä ministeri etenivät pian rivakampien sarvipäiden ajokkiensa kanssa tuntumatto-miin, ja me ajaa hölkkäsimme perästä hissunkissun. Poromies huikkasi takana kyllä, että poroa pitää hätistellä, mutta tilanteen tasalle pääs-tyämme oli meistä paljon miellyttävämpää antaa poron pitää omaa vauh-tiaan, varsinkin kun avaralle suolle ajettuamme Pallastunturi mahtavine keloineen levittäytyi kitukasvuisten metsien takaa silmien eteen kuin il-miömäisen taikurin jättiläiskankaalle loihtima värikäs maalaus! Sen näyn rinnalla haihtui heti kaikki muu pelkäksi turhuudeksi! Peninkulman takaa ensi kerran talvisessa mahtavuudessaan iltapäivän auringossa näkyes-sään tarjoo Pallastunturi todellakin unohtumattoman näköalan sellai-selle, joka ei milloinkaan aikaisemmin ole talvisia tuntureita omin silmin nähnyt. Sitä näkyä ei kykene ihminen omilla ilmaisukeinoillaan milloin-kaan täysin pätevästi kuvaamaan ja tällainen petiitti on siihen kaikkein avuttominta!


Kutunivan porot - tekisi mieli sanoa, kievariporot! - ovat joka tapaukses-sa sitkeitä veitikoita, ja rapian peninkulman taival taittui tasaisessa juok-sussa nopeasti. Läähättäen kiskoivat porot kuormatut rekensä ylös rin-nettä tunturin juurelle, ja siellä oli Pallastunturin uusi matkailuhotelli - ny-kyaikainen hotellihirviö erämaassa, salaperäisen ja uhmaa uhkuvan Himmelriikin eli Taivaskeron katveessa - vastassa "nykyajan mukavuuk-sineen".

Matkan pohjoisin piste oli saavutettu 68 astetta pohjoista leveyttä, n. 250 km napapiirin sisäpuolella!

Näkymä Pallastunturilta v. 1934. Kuva: Stenbäck W. / Museovirasto.

Pirtin uuni Muonion Kutunivassa v. 1929. Kuva: Manninen, Ilmari. / Museovirasto.

Kuva: Autoilija 1932.

Laskettelija Pallastunturilla v. 1938. Kuva: Pietinen Otso. / Museovirasto.

Pallastunturi on jo usean vuodenajan ollut maamme kuuluisin tunturi-hiihtopaikka.Keskitalvella tunturia ympäröi läpi vuorokauden vain revon-tulten ja tähtien valaisema pimeys, mutta kun maaliskuun alusta alkaen päivät alkavat nopeasti pidetä, ilmestyvät etelän hiihtoturistit Taivas-, Orotus-,Lauku-, Palkas- ja Pallaskerojen hohtavan valkeille hankirinteille suksineenja värikkäine asusteineen, ja muutamassa päivässä kevätau-rinko kuumilla säteillään kirpeän tunturivihurin avustuksella paahtaa hiihtäjäin kasvot kuparinruskeiksi.

Hotelli on tosiaankin nykyaikainen, mutta toistaiseksi liian kallis ja liiaksi "muodissa". Lyhyenkin talviloman vietto Pallastunturilla koettelee ras-kaasti pienipalkkaisen kansalaisen kukkaroa, ja tällä hetkellä lie hotelli parhaimpien kuukausien, maalis-huhtikuun aikana jo vuosiksi eteenpäin vuokrattu! Hotellissa on kuitenkin tilaisuus myös yhteismajoitukseen, joka huojentaa kustannuksia, ja antanee myös enemmän sijoittumis-mahdollisuuksiakin.

Matkamiehet nukkuivat hyvin yönsä hotellin ensiluokkaisissa suojissa,
ja seuraavan päivän iltapäivään saakka kokeilivat tuntunen sädehtivän auringon tehoa. Minä verestelin poikavuosien mäenlaskumuistoja Tai-vaskeron huikaisevan avarilla rinteillä ja totesin, että poikavuodet ovat jääneet kovin kauas! Emil Elo(*, kaikkien tuntema TULn entinen yhdis-tetyn hiihdon ja mäenlaskun tekijämies ja olympialaissprintteri, sittemmin kilpa-autoilija ja syöksyhiihtäjä, laski tuulen kanssa kilpaa, varmasti ja kauniisti, vihaisen syöksymäen Taivaskeron huipulta Laukukeron kurun pohjaan. Ja virkistävä oli jälkitunne joka tapauksessa minullakin monin-kertaisista kuperkeikoista huolimatta!

Kyllä Pallastunturilla maaliskuussa kalpea kaupungin asukki verensä jäl-leen liikkeelle saa! Olisi vain keksittävä keinoja, joilla etelän kaupunkien råntä- ja sohjokurjuudesta kärsivät nuoret hiihtolomansa ajaksi voitaisiin nopeasti ja siedettävin kustannuksin siirtää tunturien raikkaaseen, ter-vehdyttävään maailmaan!

Virkein mielin palasivat ministeri ja maaherra jälleen taipaleen tekoon. Kutunivan sievät porot olivat levänneet vuorokauden tunturin juurella, ja juoksivat nyt pirteästi pitkän alamäen suotasanteelle. Kutunivassa odotti matkalaisia jälleen uusi ajoneuvo, Lapin lumiliitäjä, joka keksijänsä oma-kätisesti ohjaamana oli valmiina yli kuuden peninkulman taipaleelle La-pin kuulua keskustaa Kittilää kohti.