Suomen Kuvalehti 1927.


Historiankirjoittajat ja -tutkijat eivät liene aivan varmoja siitä, milloin Poh-jois-Ruotsin suomalaisseudut, joita me täällä yleisesti nimitämme Länsi-pohjaksi, saivat asukkaansa. Kuitenkin on varmaa, että lappalaiset kier-telivät näillä mailla jo silloin, kun muualla Ruotsissa kirjoitettiin historiaa vielä riimukiviin. Mutta suomalaiset - seudun varsinainen asutus ovat tulleet myöhemmin.

Jo vuosisatoja sitten tekivät suomalaiset metsästys- ja kalastusretkiä näiden seutujen riistarikkaisiin jokilaaksoihin ja merkeistä päättäen on jo-ku silloin jo kaatanut kaskenkin. Mutta vasta noin 350 vuotta sitten alka-vat asiakirjat kertoa esimerkiksi Tärännön asuttamisesta, vaikka perimä-tieto kertoo siellä olleen asukkaita jo paljon ennen. Kansa tietää pitäjän ensimäisen suomalaisen olleen nimeltään Kreku. Hän oli tullut jostakin idästä,metsästellyt, kalastellut jal kaatanut kasken. Joet olivat kalaisia ja metsä vilisi riistaa, ja niin Kreku päätti rakentaa majan lähelle Tärännön- ja Kainuunjokien yhtymäkohtaa. Hänen jälkeläisiään asuu samassa pai-kassa vieläkin Krekula-nimisinä.Toinen asukas oli Pekka, hän rakensi Krekun naapuriin, jossa vieläkin on entinen Pekkala, nykyisin Pekkari-niminen talo. Kolmas asukas oli Heinonen, joka rakensi itselleen majan Kainuunjoen länsipuolelle samalle kohdalle kuin edellisetkin. Näin sai alkunsa Tärännön Isokylä, jota nämä kolme sukua ovat vuosisatojen ku-luessa kasvattaneet. Myöhemmin tuli kyllä asukkaita muualtakin, kun alkoi "kruunun nyypykki" (valtion uudisasutus).

Täräntö, joka viidettäkymmentä vuotta sitten lohkaistiin suuresta Pajalan pitäjästä kappeliseurakunnaksi ja on nyt täysin itsenäinen kirkkoherra-kunta, sijaitsee jonkun verran 67. leveysasteen pohjoispuolella, Tornion ja Kainuunjokien välissä sekä osaksi viimemainitun joen eteläpuolella. Sen alueella on merkillinen Tärännönjoki, joka noin 50 km pituisena yh-distää Tornion- ja Kainuunjoet, tuoden ensinmainitun valtavasta vesi-määrästä osan rikastuttamaan ja komistamaan Kainuunjoen putouksen-tapaisia koskia. Aikoinaan luultiin, että tämä oli ainutlaatuinen luonnon-oikku maapalla, mutta nyt löydetty jostakin Etelä-Ameriikasta - niin paik-kakuntalaiset kertovat - toinenkin samanlainen.

Se seutu, jossa Tärännönjoki laskee Kainuunjokeen, on alavaa ja vilje-lykselle erittäin sopiva. Kun seudun luonto on harvinaisen kaunis ja kala-vesiä on vähän joka puolellakin, ovat eränkävijät aikoinaan valinneet juuri tämän paikan nykyisen Tarännön sydämeksi. Siinä on nyt Tärännön Isokylä, joka samalla on kirkonkylä. Tällä melkein yhtenäisellä kyläalu-eella asuu puolet koko Tärännön 1600:een nousevasta asukasmääräs-tä. Toinen puoli asuu luvultaan harvoissa ja kaukana keskuksesta sijait-sevissa syrjäkylissä. Kirkko, joka viime aikoinaon ollut täälläkin tunnet-tujen kielipoliittisten tapausten näyttämönä, on rakennettu nelisenkym-mentä vuotta sitten Kainuunjoen länsirannalle, vastapäätä sitä nieme-kettä, jonka Tärännönjoen suu ja Kainuunjoki muodostavat.

Tuli tässä jo viitatuksi Tärännön kuuluisiksi tulleisiin kirkkorettelöihin. Sallittaneen senvuoksi tässä muutama selostava sana niistä. Niinkuin lukija päivälehtiä seuranneena ehkä muistaa, oli Tärännön kirkkoherran-virka toista vuotta sitten täytettävänä. Luulajan tuomiokapituli aikoi pan-na papiksi ummikkoruotsalaisen, vaikka koko pitäjässä on vain yksi ruot-sinkielinen perhe. Tämä synnytti suurta tyytymättömyyttä seurakunnan kauttaaltaan uskonnollisessa väestössä, ja niin alkoivat he ankaran tais-telun saadakseen suomalaisen, taikka suomenkieltä taitavan kirkkoher-ran itselleen. Seurakunnan yksimielisen esiintymisen tuloksena olikin, että viime heinäkuussa asetettiin kirkkoherra Lidström, suomenkieltä taitava pappi, juhlallisesti virkaansa.

Mutta virkaanasettajaisjuhlallisuuksien yhteydessa sattui jälleen jotakin, joka kuohutti täräntöläisten mieliä. Luulajan piispa Bergist, joka kyllä osaa suomenkieltä, toimitti kirkkoherran virkaanasettamisen ruotsinkie-lellä. Kun tälläiset menot on ennen Ruotsin suomalaisseudun seurakun-nissa toimitettu suomenkielellä, herätti tapaus kummastusta, joka puhke-si sanoiksi jo samana päivänä pidetyssä kirkonkokouksessa missä piis-pakin oli läsnä. Piispa oli tässä selittänyt, että paikkakunnan papit olivat pyytäneet häntä toimittamaan juhlamenot ruotsiksi. Lisäksi oli hän valit-tanut puuttuvaa suomenkielentaitoaan. Kokouksessa eräitä suoria sano-ja, joihin papiston edustajilla kuului ollen jokseenkin vaikea vastata.

Osa Tärännön Isokylää

Täräntöläisten lohipato Kainuun-joessa.

Tärännön- ja Kainuunjokien yhtymäkohta.

Krekulan talo.

Kauppias Isak Krekula, vanhojen Krekujen jälkeläinen.

Suomalaiselle matkailijalle Täräntö on virkistävä keidas erämaassa Ruotsin suomalaisseudun ruotsalaistuttamisinnon täyttämässä erämaassa. Sillä täällä on terve järki jaksanut vastustaa ruotsalaisen markkinakamakulttuurin rynnistystä. Täällä väestö osaa vielä vaatia opetuskieleksensä äidinkieltänsä suomea, mutta useilla muilla Ruotsin suomalaisseudun paikkakunnilla ovat asiat tällä hetkellä siten, että väestö pyrkii kaikessa ruotsinkieltä käyttämään, vaikkei se sitä osaa, eikä voi koulussa ruotsinkielisestä mitään oppia. Tästä on seurauksena, että kokonaiset sukupolvet jäävät alkeellistakin kansalaissivistystä, uskonnonopetustakin vaille, ja hukuttautuvat täydelliseen henkiseen pimeyteen, jonka verhona on vain ruotsalainen markkinakaman antama "sivistyksen leima". Tämä esiintyy pimeimmillä seuduilla tukholmalaisten suurliikkeiden ja silkkitalojen loppuunmyyntipukuina, korkeakorkoisina lakeerikenkinä, huutokauppahuonekaluina y. m. sellaisena. Mutta turhaa on tällaisista taloista, joita tapaa varsinkin aivan rajalla olevissa pitäjissä, hakea esim. sanomalehteä, taikka jotakin muuta painettua sanaa. Kyllä sen etsinnän tuloksena on korkeintaan vain Norrbottenin puhelinluettelo.

Täräntö on tässä suhteessa ilahduttava poikkeus. Siellä on valistuneita miehiä, jotka lukevat säännöllisesti sanomalehtiä ja kirjallisuuttakin Nä-mä miehet näkevät surulla sen henkisen kadotuksen, johon määrätie-toinen ruotsalaistuttamistyö nämä heimolaisemme vie. Täällä on myös-kin oivallettu, että kansa on saatava lukemaan, ettei se kuolisi olematto-miin. Tärännössä on nimittäin Ruotsin ainoa suomalainen lainakirjasto. Sen on Suomesta käsin saanut hoitaakseen asian innokas kannattaja, kauppias Isak Krekula vanhojen ponteva jälkeläinen. Vaikka tässä kirjas-tossa ei vielä olekaan kuin 150 nidettä, on se sellaisenakin arvoinen. Sen arvon ja merkityksen näkee siitäkin, että siitä jo on tehty lähes puolituhatta lainausta, vaikka se on ollut siellä vasta puolisen vuotta. Kirjaston puuhaaja, kauppias itse, ja sen innokas hoitaja, rouva Hilja Krekula, toivovat, että suomalaiset heimoystävät muistaisivat tätä sinapinsiementä muutamilla niteillä. Etupäässä kaivattaisiin lasten- ja nuorisonkirjallisuutta sekä uskonnollista- ja tavallista romaanikirjal-lisuutta. Tästä kirjastosta on tarkoitus myöhemmin, kun se on saatu jonkunverran kasvamaan, lohkaista pienempiä kyläkirjastoja, joiden ottajia jo olisi runsaasti. - Suomalaiset, kasvattakaa tästä Tärännön suomalaisen kirjaston sinapinsiemenestä suuri puu, jonka oksat leviävät yli koko näivettyvän suo-malaissuvun!

Täräntö nousi rohkeasti vastustamaan, kun sille aijottiin antaa ummikko-ruotsalainen pappi, ja se voitti asiansa. Tärännön esimerkkiä seurasi Ruotsin Karunki ja voitti. Nyt on Täräntö noussut pelastamaan Ruotsin suomalaisia täydellisestä henkisestä kadotuksesta, ja me toivomme, että se on suuressa tehtävässään onnistuva. Herättäköön sen esimerkki Länsipohjan suomalaispitäjätI