Revisori. / Lennättäjä 1.5.1923.

Teknillistä kulttuuria Suomen Lapissa.



Vuonna 1916-1917 rakennettaessa lennätinjohtoa Rovaniemen-Sodan-kylän-lvalon ja Petsamon kautta Englantiin, joutui allekirjoittanut lennätin revisöriksi Vuotson koeasemalle. - Havainnoistani matkan varrelta ja ko-kemuksistani perillä kerrottakoon seuraavaa:

Astuessani tammikuun 20 päivänä 1917 Tampereella junaan päämäärä-nä Rovaniemi, sain II lk.makuuvaunussa matkaseurakseni erään puhe-liaan herrasmiehen, joka ensi töikseen esittäytyi, tosin venäjänkielellä, ojentaen käyntikorttinsa, jossa oli insinööri N. N. Kun en tuota rajanta-kaista kieltä kuitenkaan osannut, alkoi hän puhua vahvasti karjalaismur-teista suomenkieltä, selittäen olevansa lennätin- ja puhelintekniikan eri-koistuntija. Päätin käyttää tilaisuutta hyväkseni, oppiakseni jotain uutta ja kysyin m.m. millainen on hughes-kone. Insinööri selitti sen olevan vai-keasti käsitettävissä ainakin tavalliselle maallikolle. Lennätinmekanikoksi valmistuminen kestää tavallisissa oloissa 12 vuotta, mistä ajasta 6 v. täytyy olla hughes-koneenrasvaajana, 3 v. käytännöllisissä töissä ja 3 v. kuluu teoreettiseen opiskeluun.

Sen jälkeen saa suorittaa tutkinnon, jolloin heitä vielä 93 % "reputetaan". Itse sanoi hän valmistaneensa 7 kpl. Hughes konetta, sekä aikovansa näiden koneiden valmistamisessa saamansa opin ja viisauden perus-teella väitellä myöhemmin tekniikan tohtoriksi. - Kysyin vielä, onko mah-dollista lennätinjohtoa myöten puhua tavallisella puhelimella. Tähän vas-tasi hän myöntävästi ja kertoi lisäksi, että yhdistämällä vain johdot pat-teriruuveista linjajohtoihin, sekä linjaruuveista linjaan, käy puhuminen laatuun pattereittakin. Kiitin tiedoista, etenkin viimeisistä, jotka ainakin suomalaisesta teknikosta tuntuivat uskomattomalta.

Rovaniemeltä jatkoin matkaani Sodankylään, seuranani eräs Kemin Puutavarayhtiön johtaja. Hän kertoi heillä Sodankylässä olevan sellaisen kummallisen puhelinkeskuksen, että kun soittaa keskukseen, niin huu-detaan "halloota" jokaisesta keskukseen yhdistetystä yhdeksästä nume-rosta, sekaantuen siihen kymmenentenä huutajana itse keskuksen hoi-taja. Kun keskuksen hoitajalle ilmoittaa haluamansa numeron, tekee hän tuon muodollisen yhdistämisen ja soittaa - minkä soiton kaikki yhdeksäs-sä puhelimessa olevat henkilöt saavat hyväntahtoisesti korviinsa.

Saavuttuani Sodankylään, huomasin asian todellakin olevan näin, minkä vuoksi ehdotin keskuksen hoitajalle ja teknikolle keskuksen laittamista asianmukaiseen kuntoon. Tähän keskuksenhoitaja huomautti Sodanky-lässä olevan magneettisenmyrskyn, joka sekoittaa soitot ja puhelut. Niin-ikään hän hyvin innostuneena kertoi tehneensä sähköteknillisellä alalla tutkimuksia ja todenneensa, että Rovaniemen ja Ivalon välinen lennätin-johto laitteineen ei ole rakennettu niin kuin sen tulisi olla, kun nim. Rova-niemellä on 25, Sodankylässä 35 ja Ivalossa 25 elementtiä, niin tästä seuraa, että keskellä oleva iso sähkö työntää molempia päissä olevia, pienempiä sähköjä syrjään. Kysyttyäni, miten tämä teknillisesti käsite-tään, sanoi hän sen olevan hyvin yksinkertaista. Havainnollisena esi-merkkinä mainitsi hän, että kun esim. oletamme kaksi pientä miestä ja yhden ison miehen heidän keskellään, niin ison miehen ojentaessa kä-tensä, loittonevat pienet miehet.

Kuva: Väinämöinen 12.9.1925.

Nattaset Varpupäältä nähtynä v. 1953. Kuva: Esa Hyyppä. / GTK.

Sattuikin sitten eräänä kauniina elokuun päivänä 1917, jolloin jo olin siir-tynyt varsinaiseen toimipaikkaani Vuotson koeasemalle, että "Iso sähkö alkoi työntää pieniä sähköjä". Tiedusteltuani Sodankylässä syytä siihen, ilmoitettiin siellä vallitsevan ankaran magneettimyrskyn ja että Sodan-kylän-Ivalon välinen johto on magneettivyöhykkeen vallassa ja leikkaa se viimemainittu taivaallista voimakenttää. Epäillen, että kivetkin olivat mahdollsti magnetisoituneet. Vedin puukon tupesta ja sivelin useita ki-viä, mutta en huomannut mitään sellaista ilmiötä tapahtuneen. Käännyin nyt tiedusteluillani Ivalon puoleen, joka ilmoitti aamulla muuttaneensa uudet elementit ja niiden nyt antavan jännitystä. Tästä juolahti heti mie-leeni, että nyt on magneettinen myrsky tehnyt ihmeitä kääntämällä Iva-lossa patteriston navat ympäri siten, että nyt oli Sodankylään päin posi--tiivinen napa aikaisemmin olleen negatiivisen navan asemesta, minkä seikan sitten napapaperilla totesinkin ja huomautin siitä Ivalolle. Ivalon käännettyä pariston ympäri, alkoi työskentely käydä hyvin ja siten oli ole-tettu "magneettinen myrsky" haihtunut.


Vuotsossa toimiessani sain paikkakunnan lappalaisten taholta monenlai-sia hauskoja ja naurettavia tilanteita. Kerrankin saapui luokseni "Purnun-Mukka", muuan lappalainen, ja pyysi minua soittamaan keisarille ja ano-maan, että keisari kieltäisi Venäjän puoleisia koltan lappalaisia käymästä porojenvarkaissa Suomen puolella. Sovittuani Sodankylän sähköttäjän kanssa, että hän esiintyisi keisarina, annoin torven ukolle ja kehoitin häntä puhumaan suunsa puhtaaksi suoraan keisarille. Vapisten ja tutis-ten ilmoitti lappalainen asiansa "hänen ylhäisyydelleen". Keskustelun päätyttyä selitti lappalainen keisarin olevan hyvin "alhaisen*) miehen" ja jos koltan lappalaisia nyt vielä tavataan porovarkaissa Suomen puolella, niin saa heidät armotta hirttää.

*) Vaatimaton.


Mainittakoon vielä, että samat lappalaiset pyysivät kerran minua selittä-mään, millainen telefooni ja telegrafi oikein on. Pidinkin heille "esitel-män" näistä asioista. - Ei kestänyt kauan, ennen kuin luokseni saapui eräs Nuttos-tunturin eteläkärjeltä oleva Aslak-niminen lappalainen, il-moittaen olevensa halukas ostamaan langattoman puhelimen. Selitin hänelle sen sikäläisissä oloissa olevan, joskaan ei suorastaan mahdo-tonta, niin ainakin erittäin vaikeaa, mutta lupasin kuitenkin toimia niin - jos Jumala sen suo - että lappalaisetkin saavat langattoman puhelin-yhteyden muun maailman - ja suurien porolaumojensa paimentajien kanssa.

Jos muistelojeni yhteydessä olen loukannut mahdollisesti joitakin tek-nillisiä suuruuksia edesmenneiltä tai nykyisiltä ajoilta, suonevat asian-omaiset sen minulle anteeksi.