P.P. / 03.02.1912 Keski-Suomen Sanomat no 14

Tenojoen varrelta


Lapin matkailijan on kesällä edullisin kulkea Vaasan kautta Sundsvalliin ja sieltä sitten Osoten'in rataa Narvik'iin Norjassa. Narviikista on laiva-matkaa useiksi vuorokausiksi Tenovuonon (Tanasjärd) perimmäiseen satanman Vagge'en. Vagge on korkean, äkkijyrkän ja paljaan vuoren juurella Tenojoen suussa. Tästä satamasta alkaa kulku veneellä luonnon ihanaa Tenojokea pitkin ylös Utsjoelle. Tenojoki on virtainen, paikoittain pienempiä suvantoja.


Vene kiitää, huolimatta virrasta, kovaa vauhtia ylös. Kyytimiehemme lap-palaiset ovat erittäin tottuneet sauvomaan kapeilla ja pitkillä veneillään kovimmistakin koskista; ensimmäinen tällainen koski on Seidakoski noin 4 penink. Tenojoen suusta. Seidakoski ei kumminkaan ole kivinen, mutta sen virta on äärettömän vuolas ja putoo monta metriä.

Nimensä Seidakoski on se saanut eräästä sadusta, jonka mukaan Saita (Sei)-niminen kala (löytyy Pohjois-Jäämeressä) yritti kerran nousta ylös Tenojokea vaan ei päässytkään ylös tätä koskea, joten täytyi laskeutua takaisin mereen.

Täällä Tenojoki kuuluu Norjalle ja asukkaat ovat enimmäkseen suoma-laisia ja norjalaisia, ainoastaan pieni osa lappalaisia. Virkamiehistä jotka ovat norjalaisia mainittakoon: oikeuden puheenjohtaja, lääkäri, nimis-mies, pappi, y.m. Kansakouluja on monta. Pääelinkeinona näillä seuduin on kalastus Pohjois-Jäämeressä ja lohenpyynti Tenojoessa sekä karjan-hoito, joka on koko hyvin kehittynyt norjalaisten agronoomien ja maan-viljelysneuvojain toimesta.

Seidakosken yli päästyämme tulemme Polmak-nimisen norjalaisen pi-täjän sisälle; tästä erkanee maantie Vesisaaren kaupunkiin (Vabsö). Ve-sisaari on lähin kaupunki Utsjoelta, 16 penink. päässä siitä. Lähin laiva-satama on Nyborg. Noin 3 tunnin matkan päässä Tenojokea ylös Seida-koskesta on Polmak-pitäjän kirkko.

Kun ensiksi tuon rakennuksen näkee, ei todella jaksa uskoa sitä kirkok-si, paremmin joksikin heinäladoksi. Se on tehty puusta ja matala. Tornin asemesta on harjalle pystytetty 4 pylvästä joiden päässä on ratin muo-toinen kupu, suojana kirkonkellolle. Kellosta lähtee nuora kirkon etei-seen josta kellon soittaja nykäsee joitakin kertoja merkiksi että on aika mennä sisään tai tulla ulos kirkosta.

Näkymä Vesisaareen mereltä v. 1924. Kuva: Ahola Juhani. / Museovirasto. / finna.fi

Lapset keräävät turvetta tunturissa Vesisaaressa v. 1926. Kuva: Paulaharju Samuli. / Museovirasto. / finna.fi

Kirkkoväkeä Pulmankissa v. 1925. Kuva: Balke. / Museovirasto. / finna.fi

Kirkon lähellä on kylä, toistakymmentä taloa, asukkaat lappalaisia, jotka elävät lohenpyynnillä, metsästyksellä ja osaksi karjanhoidolla seka turskan pyynnillä Jäämerellä. Polmakin kirkolta 1 km. Tenojokea ylös erkanee joesta Suomen raja leveänä aukkona metsän läpi tunturille. Tässä rajan erkanemiskohdassa joesta on pieni lappalais-talo jonka nimi on Rajala.

Tenojoki on nyt rajana Suomen ja Norjan välillä aina Tenojoen latvaan. Matkustaessamme Tenojokea Rajalasta ylös olemme vuoroin Norjassa ja Suomessa riippuen, kumpaako puolta on parempi sauvoa venettä, sil-lä ei ole yhdentekevää venemiehelle, umpaako puolta hän kulkee, syys-tä että virta, kalliot, karit, y.m. voivat olla toisella ja toisella puolen. Pääs-täkseen näistä niin paljon kun mahdollista, täytyy kiertää toiselle puolel-le.

Aitta ja "makauksia" tuultumassa Pumankissa 1920. Kuva: Lagercrantz Eliel. Museovirasto.

Pulmankissa v. 1920. Kuva: Eliel Lagercrantz. / Museovirasto. / finna.fi

Ensimmäinen kylä Suomen puolella on Nuorgamin kylä, joka on erittäin hyvä majapaikka matkustajille. Nuorgamin kylästä on päivän matka Uts-joen nimismiehen virkataloon. Tämä väli on hyvin koskista, joten vaadi-taan kovia pannistuksia tällä välillä. Lisäksi on haittana, että Tenojoen suurin koski Alaköngäs on tällä taipaleella.

Utsjoen nimismiehen virkatalo on erittäin kauniilla paikalla Tenojoen ja Utsjoen yhtymäkohdassa. Siinä on Suomen pohjoisin postikonttori; tästä lähtee postitie Inariin. Puoli pk. Utsjokea ylös on Suomen pohjoisin pap-pila ja kirkko korkealla kalliomäellä Mandojärven rannalla.

Rajala 1955., Suomen pohjoisin talo. Kuva: Heinonen Jorma. Museovirasto.

Soutuveneitä tyynen Mantojärven rannalla. Kuva: Ahola Juhani 1925. / Museovirasto. / finna.fi

Tästä alkaa jo näkyä mäntyjä, ja kuta etelämmäksi tullaan, sitä tiheäm-mäksi käy mäntymetsä, jota vastoin Tenojoen varrella ei näy mäntyjä; ai-noina puina ovat vaivaiskoivut, pajut ja katajat sekä jonkun verran pihla-jia, tuomia ja haapoja.