Matti Paavonsalo. / Suomen Kuvalehti 1969.

Tenon lohi rahan riemun ja riidan lähteenä.


Lohta kannatti ennen pyytää, vaikka sitä ei saanutkaan. Enää ei kaik-kien kannata ainakaan Lapissa. Suomen houkuttelevin lohenkalastus-paikka on Tenojoki, jonka viileät vedet huuhtelevat Suomi-äidin pääla-kea. Jos siellä jokainen saa jalokalan, on turistin ja utsjokelaisen mieles-tä on kaikki hyvin.

Näin ei aina... Lohensoutajien ammattikunta on maamme pienimpiä, mutta se on tekemisissä suurimpien herrojen kanssa. Maan ja veden mahtavampien yhteenotoista Tenolla soutajilla on yhtä ja toista kerrotta-vaa.

Otollisin lohenkalastusaika alkaa Tenolla tavallisesti heti juhannukselta. Tämä vuosi oli poikkeus. Vielä heinäkuun alussa saattoi löytää joen ran-tatörmiltä lunta, ja tuntureilla sulivat viimeiset kinokset kiilaaviksi puroik-si. Ne aikaansaivat Tenon tulvimisen, ja koskena vellovassa jokiuomas-sa on vaikea kalastaa. Hyttysiä ei ollut keskikesään mennessä, mutta jängillä ja kuruissa Tenon Suomen puoleisella rannalla löyhkäsi puolen-toistatuhatta nälkään kuolleen poron raatoa. Lapinmies odotteli alaku-loisena kesää ja turisteja, joiden tulosta riippui monen saamelaisen koh-dalla sekä leipä että servin.

Hädin tuskin ehti lehti aueta tunturikoivuun, kun kesän ensimmäinen vie-ras, teollisuusministeri Väinö Leskinen seurueineen saapui heinäkuun 1 päivänä Tenolle koettamaan kalaonneaan. Intoa täynnä istui ministeri Leskinen soutajaksi pestatun Jouni Pohjanrinteen veneeseen ja tarttui malttamattomana valmiiksi laitettuun perhosvapaan. Kolmen, neljän tun-nin soutamisen jälkeen hän oli valmis siirtymään lohenpaistajaisiin ran-nalla. Siellä kärisi ennakolta ostettu lohi. Ministeri Leskinen, teollisuus-neuvos Urho Hakkarainen yhtä vähän kuin muutkaan seurueen jäsenet eivät saaneet ainuttakaan kalaa. Vika tuskin oli miehissä tai vehkeissä, vaan liian korkeassa vedessä.

Intohimoisten kalastajien juttuja kuunteleva tai heidän paksuja oppai-taan silmäilevä ulkopuolinen saattaa luulla, että lohenpyytäjäksi synny-tään tai kehitytään vuosien ahkeran harjoittelun jälkeen. Näin ei tarvitse välttämättä olla asianlaita. Pitkän ja kapean Tenon veneen pohjalle voi huoletta istuutua vaikka esim. ministeri Leskinen, joka vuosia sitten il-moitti harrastukseen Kuka kukin on-teoksessa kaukonäköisesti teollista-misen eikä kalastusta. Ammattisoutaja voi korvausta vastaan järjestää vavan, kelan, siiman ja perhot valmiiksi. Kalliit lupamaksut on henkilö-kohtaisesti hankittava. Soutaja yleensä tietää, missä päin kala liikkuu, lepää ja iskee. Perusmaksuna tästä palvelusta on nykyisin 50 markkaa päivältä ja puolet saaliista. Eväät - sekä käärepaperissa, että pullossa olevat - on turistin hankittava myös soutajalle. Monen mielestä nämä ovat kalliita järjestelyjä, mutta ilman niitä ei lohta yleensä nouse ensiker-talaiselle.

Jouni Pohjanrinne.

Uula Guttorm.

Mies esittelee saalislohta Tenojoen rannalla 1980-luvulla. Kuva: Tuomi-nen Erkki. / Suomen Metsämuseo.

Mies on saanut saaliiksi lohen 1980-luvulla, taustalla virtaa Tenojoki. Kuva: Suomen Metsämuseo.

Diplomaatit kalassa.

Nuorgamista kotoisin oleva 35-vuotias Jouni Pohjanrinne ei ollut ensim-mäistä kertaa pappia kyydissä, kun talousneuvos Yrjö Alaruikka kutsui hänen ministeri Leskisen soutajaksi. Ulkomaiden suurlähettiläät ovat hänen erikoisalaansa.

-Neuvostoliiton entinen suurlähettiläs A V Zaharof oli sitten kova kaveri, se ei antanut kalalle periksi yhtään, muisteli Pohjanrinne.

-Ensimmäisellä yrityksellä emme saaneet mitään, mutta toisella kerralla lähdimmekin kaksi ja jätimme tulkin rantaan. Pian lohi nappasikin. Zaha-rof pani heti jarrun päälle, kelan vipu löi sormet verille ja siima oli poikki. Menimme rantaa, missä sidottiin sormet ja eikun uudelleen yrittämään. Taas kävi samoin, sormista irtosi ihan pala lihaa. Kolmannella kerralla is-ki kiinni alle viisikiloinen tintti (pienemmän lohen nimitys). Sen perhon peruke johon kala tarttui katkasi, mutta toisen perhon siima tarttui lohen leuan alle. Kala saatiin veneeseen. Valitettavasti perho, jolla olin saanut 13 lohta, meni jokeen.

-Kyllä se Zaharof oli luja tahtoinen, mutta muuten mukava pappa, hyvä laulamaan. Mukana ollut lähetystövirkailija toimi kasöörinä ja maksoi kahdesta perhosta 100 markkaa. Läksiäiset olivat miellyttävät ja ainoa harmi oli toisten ilkeyttään liikkeelle laskema huhu, että kävimme Naton puolella Norjan tunturijärvellä kalassa. Se ei pitänyt tietenkään paik-kaansa, mutta kuulusteluissa piti käydä.

Useita vuosi sitten oli Englannin suurlähettiläs - nimi jääköön eräiden ju-tun yksityiskohtien vuoksi mainitsematta - Tenolla kalassa.

-Meidät hälytettiin rajavartiolaitoksen kautta Heikki Lukkarin kanssa Te-non majalle odottamaan. Kaksi vuorokautta vieraat myöhästyivät, mutta heidän laskuunsa meitä kehotettiin syömään ja odottamaan majalla, Pohjanrinne kertoo.

-Ensimmäisenä yönä ukko sai saaliikseen pienen tammukan ja siitäkös se tuli iloiseksi. Toisena yönä se sai ison Tenon harrin. Tulkki filmasi ka-lan väsyttämistä suurlähettilään vaatimuksesta niin pitkään, että kala lo-pulta kuoli siiman päähän. Kolmantena yönä tarttui seitsenkiloinen lohi. Peräti kymmenen kilometrin matka sitä väsytettiin veneen kulkiessa virran mukana. Taas surisi kaitafilmikamera. Kala oli välillä täysin väsy-nyt, mutta suurlähettiläs tyrkki sitä vavalla liikkeelle. Ja niin siinä kävi, kuten pelkäsinkin. Vihoviimeisellä potkulla lohi karkasi. Pyytäjän ilme oli kuitenkin iloinen, kun hän kuuli kaiken filmin tulleen käytetyksi. Sata markkaa hän maksoi siitä yöstä ja saman verran irti päässeestä lohesta.

Maamme tunnetuin urheilukalastaja, presidentti Urho Kekkosta, Tehon soutaja pitävät pitävät pyytäjänä, joka ei anna kalalle liiemmin periksi. - Siimat siinä katkeilee ja vavatkin voivat olla vaarassa, oli yhden soutaja mielipide. Tungosta Presidentti Kekkosen soutajaksi ei kuulemma ole, koska tehtävä on erittäin vaativa. Toisaalta presidentti arvostaa enem-män kalastusta maalta.

Se juttujen juttu.

Kun kala on väsytetty, se on nostettava taitavasti veneeseen. Pienem-mät napataan haavilla, isommat erityisellä nostokoukulla. Koukkaami-sessa on syytä varoa, ettei käy niin kuin Heikki Lukkari ja Jouni Pohjan-rinne näkivät tapahtuvan erälle oululaiselle tehtailijalle

Neljän oululaisen ryhmästä oli yksi kalastamassa, toiset olivat pitämässä tulta rannalla. Vavan kanssa heiluva mies seisoi keskellä venettä ja koukkasi kalaa sellaisella ponnella, että jalka humpsahti Tenolle muka-na tuodun vaneriveneen pohjan läpi. Vene upposi tuossa tuokiossa mu-kanaan tehtailijan tavarat: kiikari, kaitafilmikamera ja kaikki kalliit kalas-tusvälineet. Vaikka kaverit rannalla eivät huomanneet tapahtumaa, teh-tailija ei puhunut sanaakaan, vaan yritti pitää toisessa kädessä kahta tyhjää vapaa ja toisessa sitä jonka siiman päässä lohi oli kiinni. Sinne vavat kuitenkin oli pudotettava. Lukkari ja Pohjarinne ehtivät kuitenkin veneellä apuun ja tehtailija hinattiin rantaa, kumisaapas oli nimittäin tarttunut veneen kiinni.

Vaatteiden vaihtamisen ja lämmittävän aineen ottamisen jälkeen lähti-vät Lukkari ja Pohjanrinne jatkamaan matkaansa. Ja kuinka ollakaan, lä-histöltä löytyi lohivapa, jonka päässä oli kaiken kukkuraksi lohi vielä kiin-ni. Tästä kuultuaan tehtailija hyppäsi alisvaatteisillan ja huusi: "Minä ai-nakin haluan tappaa sen kalan." Se oli runsaan viiden kilon painoinen lo-hi. Lyhyen etsimisen jälkeen löytyivät melkein kaikki muutkin tavarat. Vir-rassa auenneesta perholaatikostakin puuttui vain kaksi perhoa. Kalakir-vestä ja vavan varakärkeä ei löydetty. Vesisankoon pantiin kiikari ja ka-mera optikolle vietäväksi. Palkkioksi avustajilleen lupasi tehtailija mitä vain omista tavaroistaan; yhden korkkikalan ja yhden muun vieheen hän joutui luovuttamaan, mutta jouluna hän lupasi muistaa.

Soutajien todistuksen mukaan on prof Lauri Kalajalle ottanut kaksi lohta yhdellä kertaa, mutta vain toinen, yli 15-kiloinen, tuli veneeseen asti. Toi-mitusjohtaja Yrjö Korolainen Helsingistä on saanut yli 28-kiloisen, jota is-kettäessä katkesi nostokoukun varsi ja lohi ui sen kanssa jonkin aikaa, kunnes sitä iskettiin uudelleen. Prof Pekka Hirsjärvellä on monien ka-dehtima tuuri, kun hän saa joka kesä 15-16 kilon vonkaleen.

Lohestuksen merkitys.

Viime kesänä kävi 1784 turistia, joista 40 oli ulkomaalaisia, lohenpyyn-nissä Tenojoella. Suurin osa heistä lienee jäänyt vaille ilman punaista kalanlihaa. Valtio sen sijaan rahasti heiltä tavallisen kalastuskortin lisäk-si lupamaksuina yli 40 000 markkaa (perhokalastuslupa maksaa 10 mk vuorokaudelta, minkä lisäksi eipaikkakuntalaisen veneistä on 5 markan lisämaksu.)

Utsjokilaisten itsensä arvioidaan myyneen lohta 11 tonnia eli n. 160 000 markan arvosta.

-Työttömyys loppuu meiltä heti kalastuskauden alkaessa, kertoi Utsjoen manttaalinhoitokunnan puheenjohtaja sekä kunnanvaltuuston jäsen Uu-a Guttorm. Talvisin on olut työttömiä 100-150. Kalastuksesta eläviä on kunnassamme enää muutamia kymmeniä, mutta lohen pyynnillä on edelleen tärkeä tehtävä ruokavalion jatkajana ja maatalouden osana.

Uula Guttorm joka päätyökseen johtaa paikallista osuuskassaa, harjoit-taa itse enää vain verkkopyyntiä. Maaherra Uuno Hannulan soutajana hän oli pitkään. Sitä ennen hän sai soutaa riittämiin asevelvollisuusaika-naan, jolloin hän oli kahden kuukauden komennuksella vain tätä tehtä-vää varten. Kenraali Aarne Sihvo sai silloin yhdeksän kilon lohen ja kenraalimajuri Aarne Blick sai viikon aikana yhdeksän lohta, joista suurin painoi 25 kg.

-Oman komppaniani päällikkö joutui vehkeilemään lohen kanssa kuusi tuntia. Hän oli tottumaton ja vehkeetkin olivat heikonlaisia. Kun komppa-nianpäällikkö Rautasalo oli majuri ja minä alokas, en viitsinyt käydä ko-mentamaankaan, miten hänen tulisi tehdä, lisäsi Guttorm hymyissä suin.

Majuri Rautasalo v. 1942. Kuva: SA-kuvat

Maaherra Uuno Hannula 1950-lu-vulla Kuva: Magee Haywood. / Mu-seovirasto.

Kenraalimajuri Blick komentopaik-kansa portailla 50-vuotissyntymä-päivänään v. 3.2.1944

Presidentti Urho Kaleva Kekkonen kalastusmatkalla 1970-luvun lopulla. Kuva: Museovirasto.

Pekka Lukkari Pielpajärvellä Inaris-sa 15.07.1951. Kuva: Poutvaara Matti. / Museovirasto.

Riidanaiheita riittää.

Suomen ja Norjan rajajokena olevan Tenon kalastuksesta on näiden val-tioiden välillä sopimus, jonka tulkinnasta ilmenee silloin tällöin erimieli-syyttä. Sopimuksessa on pikkutarkkoja määräyksiä, miten joessa saa kalastaa ja miten ei. Parhaillaan ovat neuvottelut vireillään Suomen ja Norjan kesken kalastussäännön tarkistamiseksi. Suomalaiset toivovat, että norjalaiset antaisivat lohta nousta enemmän jokeen kuningaskun-nan hallussa olevasta joen suusta-

Opettaja Pekka Lukkari Inarista kuuluu niihin, joita nykyinen sopimus ja eteenkin sen tulkitseminen eivät tyydytä. Hän on siirtynyt vuonna 1949 Utsjoelta naapurikuntaan opettajaksi, mutta huvila hänellä on perintöti-lalla Vetsikossa Tenojoen rannalla. Tänä kesänä hänet on rinnastettu onginta- ja uisteluoikeuden suhteen tavalliseen turistiin ja poliisiviran-omaiset ovat kieltäytyneet antamasta hänelle entiseen tapaan saman-laista kalastuskorttia, jonka Utsjoen paikallinen asukas - kalastusoikeut-ta omistamatonkin - voi saada. Säädökset eivät kuitenkaan ole välillä muuttuneet, vaan viranomaisten tulkinta. Yksi pilkku lisää Suomen ja Norjan väliseen sopimukseen voisi kuuleman mukaan muuttaa asian.

Saamelaiset ja yleensä paikalliset kalastaja eivät loppujen lopuksi kat-sele kovin suopein silmin sitä, että etelästä tulee joka vuosi enemmän turisteja - jos ei aina viemään kovin paljon lohia, niin ainakin häiritse-mään ammattikalastusta. Ketjuna suvantoja soutavista oululaisista ve-nekunnista kuulee paljon arvostelua Kivikosken puolella.

Merimies-Unionin ovat Tenon ammattikalastaja valinneet työmarkkinajär-jestökseen. Sihteeri Bernt Johanssonin kertoman mukaan Utsjoen ka-lastajia kiinnostavat hankkeet ovat luonteeltaan paikallisia. Soutajat ovat pyrkineen mm. siihen, että Tenolla käytettävät veneet rekisteröitäisiin ja turistien omien veneiden käyttöä rajoitettaisiin. Suomen ja Norjan em. sopimus kiinnostaa myös Merimies-Unionia ja sitä tarkistavaan toimi-kuntaan on saatu omia edustajia, helsinkiläinen pastori Niila Outakoski.

Soutajien palkkion saaminen ei ole aina vuorenvarmaa, sillä moni vara-kaskin henkilö osoittautuu maksun hetkellä kitupiikiksi. Taksoista on var-minta sopia ennen kalastuksen aloittamista, ettei käy niin kuin eräälle korkealle juristille, jonka oli annettava oma veneensä usean kesän sou-duista maksuksi.

Missä kala, siellä kateus. Tämä tunnetaan vanhastaan muuallakin Suo-messa. Suurista kalansaaliista yritetään Tenon varsilla saada tietoa ja eniten kiinnostaa tietenkin, millä perholla tai uistimella ne on saatu. Tar-koituksella annetaan näistä asioista väärää tietoa, joskus oikeita ja ta-vallisimmin vaietaan.

Pohjois-Lapin kalastusoikeuksia selvittelee parhaillaan valtion toimikun-ta, jonka mietintöluonnos ei tyydytä paikallisia asukkaita. He pelkäävät valtion kanssa kalavesiä jakaessaan jäävänsä toiseksi, kuten etelämpä-nä on heidän mielestä jo monta kertaa tapahtunut.