A. Järventaus. / Hakkapelitta 20.11.1926.

Tervehdys Lapin suojeluskuntaväelle.



Kirjailija A. Järventaus lausuu miehekkäät tervehdyssanat Lapin sk. väelle.

Luulen uskaltavani varustaa tämän kirjoituksen ylläolevalla otsakkeella siitä syystä, että olen yksitoista vuotta Lapissa asunut ja vaeltanut. Siel-lähän ovat minun varsinaiset "kruununmaani" käyttääkseni leikillä tällais-ta historiallista sanontatapaa. Toisin sanoen tunnen yhteyttä erikoisesti Lapin kansan kanssa. Se on minulle läheisempi kuin mikään muu Suo-men heimoista.

Tiedän vanhastaan, millä kannalla suojeluskuntatyö Lapissa on. Pitkät matkat vaikeuttavat yhteyttä eri kylien, erikoisesti kirkonkylien välillä, jo-ten kokoontuminen on vaikeaa. Ajattelen esim. Sodankylää. Kun ottaa huomioon, kuinka hankala on esim. Unarin perukoilta matka kirkolle, täytyy antaa tunnustus sille sitkeydelle, jolla Uimaniemen pojat ennen allekirjoittaneen aikaan pitivät yllä aatteen lippua, kokoontuen harjoituk-siin kyläosastoilleen tavantakaa.

Kun muistelen opettaja Arvi Lehtolaa, "pikku Napoleonia" ja hänen puu-hiaan, täytyy sanoa samaa. Vieläkö Uimaniemen pojat ovat "remmissä"? Luulen niin. Opettaja Lehtola on jättänyt paikallispäällikön toimen mui-den tointen vuoksi, mutta uskon, että vänrikin asetakin alla yhä edelleen sykkii lämmin sydän ja eheä isänmaallinen mieli.

Poissa ovat monet kelpo miehet, kuten nimismies Onni Gyllenbögel, "Zagloba", jolle maanpuolustusasia oli ennen kaikkea kallis. Muistelen vanhaa "Jääyistä", Forströmin pappaa, jonka en muista nähneeni muuta lakkia käyttäneenkään, kuin sarkaista suojeluskuntalakkia. Lämmin kä-denpuristus Sinulle, sinä vanha kaartilainen, jonka suurimpia iloja oli, että yhdestä pojastasi tuli sotilas, ja että toinenkin oli mukana vapaus-taistelussa ja Aunuksessa. Täällä, maailmalla matkatessani muistelen
usein niitä herttaisia, innostuttavia hetkiä, joita olen vanhassa "Eesauk-sessa" viettänyt.

On mahdotonta ruveta luettelemaan kaikkia tuttuja, Paarmannin Alek-santereja, lukkari-Aukeja, Annebergin Pemmoja ja Ollin poikia, joita kaikkia elähdyttää oikea suojeluskuntahenki, vaikkeivät kaikki voikaan rivissä palvella. Entäs Kivioja! Yhtä uskollisesti kuin mies jäniksen pe-rässä juoksee, hän varmaan kyttää ryssääkin, jos se aika tulee.

Älköön myöskään unohdettako Mannerkorven Reinoa, joka vilkkaana karjalaisena piti ääntä yllä harjoituksissa, niin että "pikku Napoleon" toi-sinaan hermostui. Ei mitään, ei mitään Sydämen kyllyydestä sen puhun. Annettakoon siis Reinon puhua vain.

Niin tiedän siis Sodankylässä löytyvän monta lämmintä suojeluskunta-miestä ja -naista, niinkuin Piilolan ämmikin, jolta äsken sain terveiset So-dankylän aluepäällikön kautta. Käytän tässä tilaisuutta hyväkseni lähet-tääkseni vastaterveiset vanhalle, kunnon emännälle, joka uskollisesti on hoitanut taloaan monta monituista vuotta ja kasvattanut pojistaan kelpo suojeluskuntamiehiä.

Osa Pohjolan suojeluskuntapiirin leirikomppaniaa ampumaradalla.

Sidontaharjoitus Rovaniemen leirillä.

Tunnen vähemmän suojeluskuntaväkeä muissa Lapin pitäjissä, mutta tiedän, että Kittilässä on aina toimittu tarmokkaasti ja että siellä ollaan valveilla laajoissa piireissä, jos on pimeitä paikkoja siellä niinkuin Sodan-kylässäkin. Millä kannalla lienevät asiat Muoniossa?


Tiedän, etteivät sellaiset papat kuin Anttila ja Kohlström pane "kynttil-äänsä vakan alle", mutta he ovat jo paremmin ikäpuolen miehiä. Liekö nuoremmissa*intoa ja innostusta?

Hetta taitaa elää Herran rauhassa eikä se ainakaan ennen haitannut, kun ei koko pitäjässä ollut yhtään ainoaa sosialistia kommunisteista pu-humattakaan. Mutta nyt on tainnut tuo myrkky jo ruveta saastuttamaan Enontekiön tuntureitakin niin on ainakin kerrottu. Olkaa valveilla, miehet Kommunismilla ei rakenneta Suomen eikä Lapin tulevaisuutta, siitä saatte olla varmat. Ne ovat oman talonsa polttajia, jotka tuota aatetta ajavat, ja jokaisen rehellisen isänmaanystävän on sanottava heille suo-rat sanat. Tiedän kuitenkin, etteivät sellaiset miehet kuin Aate Eira, Juho Huotari ja Matti Ylitalo ole kommunisteja muita mainitsematta.

Valveutunutta väkeä on siis Ustassakin. Lähetän "Hakkapeliitan" toimi-tuksen suosiollisella luvalla lämpimät terveiset heille samoinkuin Jussa-Pekalle ja Lassi-Fetille. (Ovatko elossa vielä?)

Joku väittää, ettei Lapissa tarvita suojeluskuntaliikettä eikä maanpuolus-tustahtoa, mutta se on lapsellinen väite. Yhtä isänmaatahan Lappikin on ja samalla tavalla uhattu, jos vaara idästäpäin lähestyy. Muistammehan hyvin, miltä tuntui n.s. Kuolajärven ja Savukosken mellakoiden aikana, kun satoihin nouseva rosvojoukko Venäjän puolelta hyökkäsi tukkityö-maille, puhdisti puulaakien kassat, vei mukanaan hevoset ja työkalut ja ryösteli mennessään rauhallisten talonpoikain taloja.

Silloin ei ainakaan yhtään ääntä kohonnut suojeluskuntalaitosta vas-taan. Sitä siis tarvitaan Lapissakin, missä maat ovat laajat ja harvaan-asutut. Siellä, jos missään, kysytään valppautta ja innostusta Älkää siis jättäkö alettua työtänne kesken. Siihen velvoittaa teitä niiden miesten muisto, jotka vapaussotakeväänä kaukaisesta Lapistakin lähtivät Ilkan tavoin hankkimaan oikeutta kotiseudulleen ja maalleen, ja joista usea jäi sille tielleen kaatuen sankareina maansa puolesta. Kittilä, Sodankylä ja Pelkosenniemi ovat tässä suhteessa piirtäneet nimensä maansa histo-rian lehdille, sillä yhdestä ainoasta kylästä (Kelujärveltä) Sodankylän pitäjässä lähti rintamalle parisenkymmentä miestä, jollen väärin muista.

Savukoskella taitaa suojeluskunnan hallinto edelleenkin sijaita "valkoi-sessa talossa", mistä muuten Savukosken "tasavaltaa" monarkisesti hallitaan. Talon isäntä on istunut linnassa, vapauden asian ajamisen tähden, minkä niin moni muukin Kittilän ja Pelkosenniemen mies. Vii-meksimainitussa pitäjässä oli ainakin ennen suojeluskuntaharrastus vilkasta. Ja niinpä taitaa olla vieläkin, koskapa tavantakaa näkyy leh-dissä uutisia suojeluskunnan ja Lotta-Svärdien toimeenpanemista ilta-mista. Hyvää jatkoa vain, hyvät pelkosenniemeläiset!

Käsikranaatin heittokilpailu Rovaniemellä.

Rovaniemen uutteria lottia.

Rovaniemen lottien kahvikekkerit leiripäivien aikana.

Pohjolan piirin valistusohjaaja Korven-Korpinen pitämässä oppituntia Rovaniemen leiripäivien aikana.

Lottien tarjoama ruoka maistui hyvälle.

Utsjoen, Inarin ja Petsamon oloja en tässä kohden nykyisin tunne. Mikäli tiedän, ei näissä pitäjissä ole nykyään suojeluskuntaa. Utsjoella sitä ei liene koskaan ollutkaan. Mutta muuten tunnen väestön Inarissa ja Uts-joella. Lieköhän Suomessa yhtään pitäjää, joka on niin puhdas kommu-nismista kuin Utsjoki. Eikä se Inarissakaan lie suurempaa jalansijaa saa-nut. Petsamoa en tunne. Mutta toivon, etteivät sielläkään ole asiat niin surullisella kannalla kuin joskus ovat huhut kertoneet.

Lähetän sydämellisen, lämpimän ja vilpittömän tervehdykseni laajan La-pin suojeluskuntaväelle, tutuille ja tuntemattomille. Tehkäämme työtä kansamme valveuttamiseksi ja herättämiseksi! Uurastakaamme yhtei-sen, suuren asian hyväksi Älkäämme peljätkö, älkäämme olko arkamie-lisiä Meidän vastustajamme ovat kyllä lukuisat. He pilkkaavat meitä ja heittävät lokaa kasvoillemme. Mutta sellaisen aatteen puolesta, joka meillä on ajettavanamme, kannattaa kärsiä. Sillä tässä on kysymykses-sä maan lunastus, jatkuva lunastus siitä pahasta, johon pimeät voimat sen tahtovat syöstä.

Viipurissa, marrask. 9 p. 1926.