Terveisiä Jorvakasta osa 47.


1967.


Uutta ja ennennäkemätöntä Jorvakkaan saatiin, kun tammikuussa avat-tiin Parturi-kampaamo, hihhulien, jotka olivat tuominneet tämän liikeyri-tyksen kadotuksen kaivoon saatanallisena synninpesänä, vastalauseista huolimatta. Rovaniemeltä oli nimittäin muuttanut n. 50 vuotias parturi-kampaaja Helli ja perustanut tämän ”synninpesän” kylän keskustaan.


Tämä Helli oli ”hieman” viinaanmenevää sorttia, mutta iloluontoinen, hauska ja ystävällinen nainen. Niinpä hänen asunnostaan tulikin mainio juhlintapaikka ja näihin bileisiin osui aina silloin tällöin myös Junkun askeleet.


Erään pakkaspäivän iltahämärissä oli Junkun askeleet jälleen eksyneet ”Hellin pubiin”, jossa hän tapasi pubiemäntä Hellin lisäksi kantaasiakas Nivan Joukon, Notkon Taavetin sekä Nivan Raisan. Alkuun illanvietto sujuikin mallikkaasti, mutta mitä enemmän Taavetin tuomaa viinaa juotiin, sitä matalammaksi kävi tuojan viinabasso ja yhä mahtavammaksi muuttui hänen rehvastelunsa. Hän kehui tuntevansa hyvin Helin kotikaupunki Rovaniemen, asuttuaan siellä muutamia vuosia.


Taavetti, ääni ylpeydestä väristen kertoi, kuinka ”Roissa” paikalliset kol-mattametrin korstot olivat hänet piirittäneet:

- Miekö se pölkään, mie kiskasin niitä turphan!


Junkku muisti hyvin miltä Taavetti oli näyttänyt, kun hän aikoinaan saa-pui linja-autolla käytyään kousimassa kolmenmetrin korstoja. Ei näyttä-nyt Taavetti tuolloin sankarilta. Ei maininnut asiasta mitään, hymyili vaan itsekseen.



Tämä illanvietto päättyi tavallista aikaisemmin, koska Taavetti intoutui vonkaamaan emäntä Helliltä:

-Annappa mieki vähä reistaan, tullee pian aikaa sinulekki kiima pääle.

- Sinun kansa ei tule muuta ko kusihätä, rohkaisi Helli.


Toisten vieraiden pelatessa lappilaista korttipeli ”tuppea”, Taavetti jatkoi mankumistaa ja samalla yritti tunkea kättään Hellin hameen alle. Kiitok-seksi näistä ylistävistä sanoista ja herrasmiehen elkeistä, Taavetti sai kova iskun hiilihangosta korvalleen ja Hellin toivomuksen:

- Painu sie Taavetti vithuu, äläkä toiste näytä naamaasti täällä!


Koska Taavetti oli jo niin humalassa, ettei kunnolla pysynyt pystyssä, li-säksi ulkona oli jo yli 30 astetta pakkasta, päättivät toiset vieraat lähteä miestä saattamaa. Päätökseen toki vaikutti hieman myös se, että kaikki tämän illan viinat olivat Taavetin tuomia ja hänen sattui olemaan taskus-saan vielä pari avaamatonta kossupullo. Pois lähteissä Taavetti, sukun-sa vanhaa perinnettä noudattaen, kiukuissaan väritti keltaiseksi Hellin rappusten lumivakoisen edustan, ruikkimalla ns. ”kostokuset” turhasta seisottamisesta.


Heidän matkatessa paukkuu pakkasessa, Taavetti kummasti selvisi ja ehdotti, että iltaa jatkettaisiin Nivan Joukon luona. Jouko puolestaan eh-dotti jatkopaikaksi tyhjillään olevaa ja illalla lämmitettyä saunaa, koska asuntoon he eivät voisi mennä häiritsemään hänen äitinsä yöunia. Näin päätettiin ja Jouko toivotti kaikki lämpimästi tervetulleiksi jatkoille:

- Sielä meilä on soma ryypätä! Lähethän!?


Saunan ulko-ovi oli kuitenkin unohdettu raolleen, niinpä sisällä olikin jää-tävän kylmää, eikä sähkövalojakaan ollut. Ensimmäisenä kyllästyi näihin kylmän kalseisiin kemuihin Jouko, joka pakeni ensimmäisenä kotiinsa, huikaten lähteissään:

- Perkele! tännehän jäätyy! Laittakaa sitte ovi rookhin, ko lähettä!


Taavetin selviäminen olikin vain tilapäistä, sillä muutaman huikan jäl-keen, hän nukahti ja maata retkotti pimeän saunan pukuhuoneen kyl-mällä penkillä. Nyt Raisa ja Junkku päättivät käyttää tilaisuutta hyväk-seen ja hieman kiksauttaa, ihan vain lämpimikseen. Pimeässä löylyhuo-neessa kolistellen he etsivät paikkaa, mihin voisivat laskea jommankum-man paljaan takapuolen, ilman suurempaa paleltumisvaaraa.


Olisiko ollut löylystä kuuluvan kolinan ja manausten syytä, mutta Taavet-ti joka tapauksessa heräsi, ottaen lämmikkeeksi jäätävään kylmyyteen pitkän huikan ja havahtui sitten kuuntelemaan. Hänen mielestään löylys-sä oli selvästi menossa bylsiminen ja mietti kuumeisesti, keitähän siellä voisi olla? Hänen humalaisen muistikuvansa mukaan, Raisa jäi jo tulo-matkalla kotiinsa, joten löylyssä ei voinut nyt olla hänen laskelmien mu-kaan, kuin Junkku ja Jouko!!!?


Nyt Taavetti, muistiin palasi poikansa Topin ja Junkun ”leikit” vuosia sit-ten kansakoulun saunassa ja hän mutisi ääneen, että oli se Junkku sit-tenkin homppeli. Manaten tätä maailman menoa, lähti hän hiljaa huo-juen kävelemään kohti kotiaan.


Jäisen löylyhuoneen pimeys ja kiristyvä pakkanen muutti-vat Raisan ja Junkun kiihkeän bylsimisyrityksen lerputukseksi ja kun yhä kiristyvä pak-kanen vei suurimman kiiman mennessään, päättivät he pelastaa värk-kinsä suuremmilta vaurioil-ta ja riensivät kiireen vilkkaa kotiliesiensä lämpöön.


Seuraavana päivänä Taavetti kertoi perheelleen uutisia saunasta ja totesi lopuksi:

- Oli se Junkku sittenkin homppeli!


Taavetin perheessä sovitiin, ettei asiasta puhuta ulkopuolisille. Ajan myötä kävi, niin kuin yleensäkin tässä kylässä, sisäpiiriläisten määrä kasvoi kasvamistaan, mutta ulkopuolisille asiasta ei hiiskuttu sanaa-kaan.


Jatkuu....