Terveisiä Jorvakasta osa 43.


Hillaretkeltä kuivana selvinnyt Taavetti ”tasoitti” tilanteen ja kasteli vaat-teensa, ei tosin niin kylmällä ja runsaalla vedellä, mitä Jyri. Hän nimit-täin oli päättänyt lämmittää saunan ja korkata kossupullon onnistuneen hillareissun kunniaksi. Istuessaan kotinsa rappusilla, sätkää poltellen ja kossua naukkailen, huomasi hän, kuinka saunan rappusilla seisoi ilko-sillaan hänen vanhin tyttärensä Seija, kuuman löylynoton jälkeen itseään jäähdytelle.

Taavetin mieleen kilahti katkerana kuva, kuinka hänen siskonsa mies oli

käynyt hässimässä, tuota saunovaa tytärtä. Kiroten nousi Taavetti ylös ja lähti huojuvin askelin kävelemään kohti saunaa, kossupullo kädessään heiluen.

-Sille pirun Eerolle tuoki meni levittämhän sitä tavaraansa, manasi Taa-vetti katkerana.

Seija oli juuri pesemässä itseään, kun ovi tempaistiin auki ja vahvassa humalassa oleva isänsä kolisteli sisälle.

-Sie pirun losu menit antamhan sille Eerolleki tavaraasti!!

-Hulluko sie olet, väkisin se sen teki!! parkaisi Seija ihan paniikissa.

Tytärtään ravistaen ja tekohampaat louskuen suussaan, Taavetti huusi:

- Tulit nykki nakuna ulos itteästi esittelemhän! Annappa ko mieki vähä kokkeilen sitä tavaraasti!!

Seija sai työnnettyä humalaisen isänsä syrjään ja kaappasi vesipadasta kauhallisen kiehuvaa vettä, mutta nyt tämä huolehtiva isä oli jo ehtinyt, humalastaan huolimatta, paeta ovelle, josta Seijan heittämä tervehdys tavoitti enää vain takin peittämän selän. Seija lähetti veden mukana it-kuiset terveiset:

- Saatanan sika!! Oma isä ja kehtaat vielä!!!


Palattuaan kotiinsa, Seija ei uskaltanut kertoa saunan tapahtumista, hä-peä oli liian suuri. Hänen ajatuksissaan pyöri vielä muistikuvia mitä ta-pahtui, kun hän meni kertomaan Eeron tekemästä raiskauksesta.

Kuuli kuinka äiti huusi keittiöstä:

-Miten sauna?

-Joo! Vastasi Seija huoneestaan, jonne oli kiiruhtanut. Istui nyt sängyl-lään ja itkien hiljaa, mutta katkerasti, tätä sairasta sairasta maailmaa.


Taavetti sen sijaan istui ulkona, soittaen haitaria ja laulaen kantavalla äänellään, kunnes väsähti ja vaipui tuolilleen, öristen vieläkin jotain is-kelmää, kunnes ote kirposi haitarista ja silmät kiinni, suu auki, pää ret-kottaa haitaria vasten, nukahti.

Aamulla Taavetti touhusi askareissaan ja ärisi toisten saamattomuutta, kunnes hänen korviin alkoi iltapäivällä kuulua toiselta puolen maantietä virrenveisuuta sekä saarnamies Alffin kiihkeää mekastusta.

- Ei perskele, taas tuo pörrö Alffi rääkkyy ja rutisee ko kipeä poron per-sereikä! Menis jo pirthiin huutamhan sieltä! manasi Taavetti krapulassa.

"Naapuri kylässä asuva Alffi Keskitölli – tämä Kalervo Notkon manttelin-perijä paikkakunnan saarnamiehenä, - oli huomattavasti nopeampi pu-huja, kuin oppi-isänsä sekä julistus mahtipontisempaa. Ärrää voimalli-sesti sorauttaen ja oikea käsi pystyssä heiluen, meuhkasi tämä Jumalan viestintuoja kotipihallaan :

- Korreuten himo! Son yhtä väkevä ja kavala vihollinen ko ahneuski! Jos korreuven kurmulintu(* pääsee kerranki teijän nahkanne läpitte menhen ja sinne synninmunat munimhan, ei se kortto poijes taho milhän konstila lähteä! Se häätyyki Jiesuksen nimessä ja veressä sieltä poijes aijaa! Ja älkää tet miehet vahakko oven ravosta maailmale! Kuulkaa tet katuvai-set ja uskovaiset! Se riethalinen ja kavala naahran himon pian aikaa houkkauttaa teijätki himoitemhan maailmaa, ko net maailman portot näyttävät korreutensa, paljastavat tishinsä ja herättävät teissä kavalan lihan himon, niin että moni katuvainen tullee kiimhan ja alkaa pian aikaa himon kimpelheissä, porttojen kans huoraamhan!!

- Paapelin portto helvethin, syvvän helvethin, saatana, perkele, helvethin!! vastasivat vihaiset lahkolaiset, vimmaisesti veisaten.

Alffi lisäsi pököä pönttöön, naiset itkien vaikeroivat ja hyppivät tuoleil-laan, miehet tuijottivat maahan. Alffin äänen volyymi nousi jo punaselle:

- Tet syntiset penikat! Tietäkää mitä Paavali sannoo!! Teijän häätyy tais-tella lihan himoa vasthan, ristiinnaulikha himonne ja halunne, niin että vaikka se liha siellä housuissa välhin liikuskeliski, ei se pääse kuitenk-han sieltä karkhun ja pahan tekhon, jos son naulattu ristiinpuuhun!! Niin kauvan ko met uskovaiset elämä täälä maan päälä, meijän häätyy ris-tiinnaulita lihan himomme!! Met tunnema kyllä himon, mutta met emmä nouvata sen riethan kuttua, vaikka meitä riethaila lauluila ja pirunpalk-heitten soitola siihen hulluttais!!!

Pihalle ilmestyi heinäladosta karannut ja eri suuntiin kirmaavan poro Kohta sen perässä juoksi Alffi, joka kirota mesosi ja nyrkkiä puiden karjui tuota ”pirun elukkaa pysähtymään.”

Aidan taakse kerääntyi joukkion kyläläisiä katselemaan tuota näytelmää. Seurasivat, kuinka Alffi, varttitunnin juostuaan, pysähtyi ja nojasi käsil-lään polviinsa, hien valuessa hänen kasvoiltaan. Hänen hengityksensä tuntui toimivan vain pätkittäin. Niinpä hän istahti pihapenkille huohottaen ja seuraten katseellaan härkää, joka myös oli pysähtynyt ja seisoi aidan vieressä, ikään kuin odotellen väsähtänyttä leikkitoveriaan, isot sarvet huojuen, valmiina uuteen koitokseen. Aidan takaa satoi neuvoja Alffille, kuinka tuo härkä tulisi kiinni ottaa. Minä neuvoin:

- Alffi hyvä, käähnähytä kisurasti uskhon ja puhu hurmokseen!! Lakkaa kuiten laukkomasta..., hiih...., hiih....., hi!!

Sai hän kyllä moitteita jo katsomostakin, mutta Alffi, hän kuin vieterin kimpouttamana ponnahti hieman ilmaan, lehahti tulipunaiseksi kasvoiltaan ja puiden nyrkkiään huusi:

- Lapa helvethin siitä, munaton kierosilmä!!??

- Lapanko ilmalaivalla?!.. Koskhan met lähemä?..hiih... hi.., kysyi, mutta katsoin nyt parhaaksi olla hiljaa.


Hetken levättyään, Alffi spurttasi uuteen yritykseen ja juosta viuhtoi min-kä kintuistaan irti sai. Härkä juoksi ympäri pihaa, talloen Alffin emännän suurella vaivalla kukkapenkkiin istuttamat kukat, oikaisi sitten pihalla kuivumassa olevien lakanoiden keskeltä, vieden sarvillaan muutaman puolikuivan lakanan mennessään. Nyt härkä kirmaili kuin lipunkantaja pitkin pihaa, lakanat sarvissaan liehuen.

- Pirun ukko, kyllä solet niinku tervhan tarttunu! Koita nyt jotaki ees!! huusi kiukuissaan emäntä, hyppien tasajalkaa.


Tämä Alffin vaimo oli kokenut syntyessään suuren, suorastaan jumalal-lisen ihmeen, sillä hän syntyi pojaksi ja sai aamuisessa hätäkasteessa ”narttukätilöiltä"(*, nimekseen Aapro, mutta, kylän ämmien suureksi hämmästykseksi, muuttuikin iltaan mennessä tyttäreksi ja nimikin muu-tettiin, kiireesti uudelleen koolle kutsutussa kastetilaisuudessa, Aman-daksi. Kylässä olisi kyllä ollut koulutettu kätilökin, mutta hän kun sattui olemaan vääräuskoinen, eli maailman ihminen, häntä ei edes kutsuttu synnytykseen.

Ilmeisesti vaimoltaan saamastaan kannustuksesta hermostuneena, Alffi haki nyt kotoaan haulikon ja ampui kohti härkää, haavoittaen sitä pahas-ti. Ampuja raahasi tuskissaan potkivan ja verta vuotavan eläimen pihan-sa poikki heinälatoon, jättäen sen tuskissaan sinne sätkimään, paiska-ten oven kiinni. Nyt Alffi pyyhki hikeä otsaltaan ja huusi ärrä sorahtaen ja vihaa puhkuen:

- Kärsi!! kärsi se Ristuski!!!

Kiukusta punoittavin kasvoin, lähti tämä laupeuden lähetti kiivain askelin kävelemään, haulikko kädessään heiluen, kotiinsa ja paiskasi rajusti oven perässään kiinni. Katsomossa kävi kova kuhina, osa kehui Alffia toimen mieheksi, osa kauhisteli saarnamiehen julmuutta."

Näin siis Nipa kertoi paikkakunnan saarnamiehestä. Jyriä tarina miellytti, lapsia nauratti. Aino tuhahti ja ryhtyi siivoamaan pöytää kahvikupeista ym. Maikkua ei naurattanut.


Tuhansia valokuvia Lapista, mielenkiintoisia juttuja, videoita ym. Tutustu: https://www.hetan-jussa.com/