Terveisiä Jorvakasta osa 46.



Syksyllä myös Maikku aloitti keskikoulussa, mutta joutui heti vaikeuksiin koulun järjestyssääntöjen ja sen harvinaisen vittumaisen rehtorin kans-sa.


Voimistelutunnin jälkeen oli oppilailla vuorossa pakollinen suihkussa käynti, josta Maikku kuitenkin jyrkästi kieltäytyi, pelätessään Hannun re-pimien jälkien näkyvän. Opettaja yritti kyllä saada hänen mielensä muut-tumaan, mutta turhaa.


Muutaman viikon ja suihkuun pakottamisyrityksen jälkeen, saapui puku-huoneeseen voimistelunopettajan lisäksi, rehtori Lepatus, yhdessä puu-töitä opettavan miehenpätkän kanssa ja he yhdessä yrittivät väkisin rii-sua Maikun suihkukuntoon. Maikku puolustautui raivokkaasti, huutaen, itkien, potkii ja puree kiusaajiaan, kunnes nämä kiusanhenget antoivat periksi ja poistuivat.


Rehtori Lepatus ei kuitenkaan antanut periksi, vaan kutsui silloin tällöin Maikun työhuoneeseensa ja seisotti oven edessä kaksikin tuntia, syytä ilmoittamatta, itse tehden puhumatto-mana paperitöitään. Aikansa kir-joiteltuaan, hyppäsi rehtori välillä jaloittelemaan ja piipahti myös ajanku-luksi repimässä Maikkua tukasta ja palasi takaisin pöytänsä taakse istu-maan, koura täynnä Maikun hiuksia ja aikansa niitä tutkittuaan, kertoi mielipiteensä hiusten sen hetkisestä väristä.



Simputus jatkui ja jatkui, tehden Maikun koulunkäynnistään painajaisen. Niinpä parin vuoden kuluttua, Maikku siirtyikin kansalaiskoulun puolelle. Joten Maikunki koulunkäynti leijaili ”roskakoriin”, kuten myös rehtorin Maikun päästä irti repimät hiuksetkin.


Vuosia myöhemmin Lepatus oppitunnillaan näytti alaikäisille oppilail-leen videokasetilta pornoa ja sai potkut.



”Jorvakasta” ja syvältä sieltä, siis tämäkin mies. Vai olisiko ollut ”Pippe-lileikkijä hänkin?”



Heittäessään syksyllä Tuomaan kanssa verkkoja Kavalajärvellä, Junkun käteen sattui sattumalta taskussaan pitkään lojunut ja kuivunut poron korva. Hän heitti sen perätuhdolla istuvalle Tuomaalle, kertoen korvan löytöhistorian. Tuomas vain vilkaisi korvaa ja käänsi sen jälkeen hieman epäuskoisen katseensa Junkkuun päin, todeten:

- Tämä on kyllä Kynnäksen Armhaan.


Kuukautta myöhemmin ”kisakylästä eräs poromies soitti Jyrille, ilmoit-taen heidän palkisen miesten eilen vahingossa tappaneen Jyrin härän, luvaten toimittaa lihat pikaisesti oikealle omistajalle. Lihat saapuivatkin jo seuraavana päivänä posti-autossa, osa suolattuna, osa kuivattuna. Jyri ei kysellyt enempää poronsa perään.



Myöhemmin Tuomas kertoi Junkulle, sanoneensa löytyneestä korvasta yhdelle ”kisakylän” poromiehelle ja ihmetelleensä hänelle, milloin se Kynnöksen Armas on siirtänyt poronsa sinne Kavalatunturin palkiseen?


Tuomasta nauratti kovin, hänen kertoessa, että jonkun kyseisen palki-sen miehen oli täytynyt erehdyksessä luulla, että Armaksen poro oli jos-tain syystä eksynyt heidän palkisille ja pistänyt sen riemumielin lihoiksi. Vasta tanssitalon varastettujen porojen nylkytalkoissa oli joku oli tunnis-tanut se Jyrin häräksi.




”Talkooporukalle” oli ilmeisesti tullut kiire ilmoittaa ja selittää Jyrille hä-nen poronsa katoaminen, ennen kuin se olisi tullut muuten ilmi. Tuomas kertoi ihailevansa, kuinka nuo palkisenmiehet olivat ehtineet Jyrin poros-ta saadut lihat suolata ja osan jopa kuivattaa muutamassa päivässä ja vielä kesäaikaan.