Terveisiä Jorvakasta osa 48.


Pian Taavetin perhe sai kuitenkin uutta ajateltavaa kun kävi selville, että heidän vanhin tytärensä Seija oli raskaana. Lapsen isää Seija ei suostu-nut, uhkailuista huolimatta, paljastamaan. Tästä suuttuneena Taavetti usein manasikin:

- Son niin sinnikko tyär, ettei se kerro kenen kanssa son värkänny ja saanus synninmyrkyn pershesheensä.


Junkulle Seija kuitenkin paljasti, että lapsen isä on eräs pennejään ve-nyttänyt turisti, joka oli nuukuuttaan käyttänyt yhtä ja samaa, aina välillä pesemäänsä rykimäsukkaa. Johon viimein oli kulunut reikä ja näin ollen syntymättömien lasten orpokodin karkulainen majaili nyt hänen mas-sussaan.



Tämän karkulaisen majoittuminen Seijan massuun, muodostui suureksi häpeäksi Taavetin perheelle. Ratkaistaakseen tähän ”majoitus ongel-man”, Taavetti ja Elsa päättivät adoptoida syntyvän lapsen Tanskaan. He olivat jo sopineet, että lasketunajan lähestyessä, Seija, äitinsä kans-sa, matkustaisivat Tanskaan synnyttämään. Tämän ikimuistoisen per-hematkan tarjosivat syntyvän lapsen ottovanhemmat, Seijan mielipidet-tä ei kysytty.



Nyt, kun kylän juoruilua hallitsevana puheenaihe oli Seijan raskaus, spe-kulointi mahdollisesta isästä kävi kuumana. Taavetti ja Elsi arvelivat jopa Junkkua tulevan lapsenlapsensa siittäjäksi, saunajuoruistaan huolimat-ta. Mentiin jopa niin pitkälle, että Ojalan Lahjan soittaessaan ystävälleen Notkon Elsille, keskustelivat he myös Seijan raskaudesta, jolloin Lahja kertoi nauraen miehensä Anteron puolileikillään veikanneen ”Sonta Lau-ria” lapsen isäksi. Tuolloin puhelun keskeytti sentraalisantra Annikan rai-voisa huuto:

- Ei varmhan ole meijän Lauri pannu sitä tyvärtä paksuksi!!



Lahjalle ja Elsille selvisi vasta tuolloin, että Kannasjärven Annika oli va-littu kesälomittajaksi puhelinkeskukseen. Valinnan oli tehnyt joku etelän herra toimistossaan, kysymättä paikallisten työntekijöiden mielipidettä valinnasta.


Annikanura keskuksenhoitaja kesti kokonaista viisi päivää ja tuona ai-kana hän kuunteli kaikki ihmisten puhelut, mutta hänen sentraalisantran ura päättyi tuohon poikansa puolustuspuheeseen ja pitäjäläiset huokasivat helpotuksesta.


Myös saarnaaja Alffi ilmaisee jumalallisen mielipiteensä:

- On se sese riethan syntistä tehhä lapsia jalkheelta!


Keskitalvella koulun pihan keskusta oli valtavien lumikinosten peitossa. Talonmies Antero puisella ja raskaalla kolalla puhdisti isoa pihaa ja vauhdilla juoksutti yli kolme metriä korkeiden vallien päälle seuraavaa kuormansa. Noihin valleihin oli lasten hyvä kaivaa tunneleita, tai laskea liukkaalla pahvinpasilla sieltä alas. Päivisin pihalla kävi välituntien aika-na kova hälinä, joka pian taas vaimeni oppituntien ajaksi. Keskusläm-mitysuunin korkeasta savupiipusta nousi taukoamaton savuvana yläil-moihin.



Tämän talvisen hiljaisuuden katkaisi palohälytyssireenin hälytys, kun tuli soitto, että ”Halpa Tuomaan” mökki palaa. Pian kävi ilmi, että mökin ylä-kerran vuokralainen Röykön Tommi oli tuntenut kaasun hajun nenäs-sään, noustessaan rappusia ylös asuntoonsa ja mentyään tarkistamaan rappujen yläpäässä sijaitsevasta kaapista, vuotaako kaasupullo. Näh-däkseen pimeässä, oli sytyttänyt tulitikun, välikaton ja pian koko mökin.



VPK:n päällikkö Ojalan Antero haki Junkun kaverikseen ja lähti ajamaan ”pikku Fiiullaan” kohti varastoa, missä sammutuskalustoa säilytettiin ja missä muut ”palomiehet” jo odottivat. Kannettuaan kalusto peräkärryyn he lähtivät ”hurjastelemaan” kohti palopaikkaa.


Palopaikalla odotti jo kunnanvaltuuston nimeämä palopäällikkö Notkon Veikka, jolla tosin ei ollut ensimmäistäkään VPK:n harjoitusta takanaan, puhumattakaan muusta alan koulutuksesta, ainoastaan Maalaisliiton jä-senkirja perstaskussa, ja se tultaisiin pian huomaamaan.



Vaikka Antero oli käskenyt tarkoin varjella ikkunoita ja pitämään ulko-ovi mahdollisimman suljettuna, ettei välikatossa vielä kytevä tuli saisi hap-pea ja leviäsi, päällikkönä Veikka käski rikkoa ikkunat ja tyhjentää pari sammutuskalustossa mukana olevaa vaahtosammutinta alakerran lat-tialle. Antero onneksi ennätti juuri ja juuri hätiin ja tempaisi mieheltä sammuttimet käsistä ja kiroten käski pitämään näpit irti niistä ja ikku-noista.



Kun Junkku oli Anteron käskystä katolla tarkastamassa, olisiko tuli jo en-nättänyt päästä kattorakennelmiin, kuuli hän ”Kauppa-Matin” huutavan nimeään. Kiivettyään katonharjan yli katsomaan, mitä asiaa huutajalla oli, Matti suuntasi vesisuihkun suoraan häntä kohti ja tervehti ilkikuri-sesti:


- Junkku, taijamaki olla napalankoja?!!



Lähes läpimärkä nuori palomies kapusi kiireen vilkaa alas katolta ja lähti kiiruhtamaan kohti kotiaan ja lähteissä huikkasi Matille kovalla äänellä:


- Meinaakko pittää varphaiset??!!


Myöhemmin Junkulle selvisi, että tuo kastelu oli mustasukkaisen kosto, koska oli tiedustellut ”kostavalta kastelijalta", oli Seijan raskaus saanut mahdollisesti saarnastuolin siunauksen?



Pakkasta oli yli kolmekymmentä astetta, joten Junkulle tuli kiire päästä vaihtamaan vaatteitaan. Hänen kävellessä parin kilometrin matkaa ko-tiinsa, märät vaatteet ennättivät jo jäätyä, pitäen aikamoista ritinää ja rä-tinää sekä käyden hieman kankeiksi liikkua. Koulun portilla tuli, kotona pikaisesti käynyt, Antero vastaa, pysähtyen Junkun viereen ja osaaot-tavan näköisenä totesi:


- Olisit nyt perkele tilannut taksin, kyllä kunta olisin sen maksanut!!

- Jaa! Mistä pirusta siellä olisi sen soittanut??

- No niinhän son, toteaa Antero ja jatkoi:

- Ei sinun ennää kannata tulla, emmekhän met pärjää siellä ilmanki. Lämmitä vaikka sauna, ettet vain vilustu.


Anteron poissa ollessa, palopäällikkö Veikka oli ottanut komennon kä-siinsä ja uusinut käskynsä. Niinpä lasit oli lyöty rikki ja pian sammutus-vaahto lainehti alakerran lattialla ja happi välikatossa. Tulipalo oli näin ruokittuna roihahtanut ilmiliekkeihin, eikä mitään enää ollut tehtävissä. Mökki paloi, vain alakerran vaahdolla suojattu lattia säästyi.


Palopäällikkö Veikka kuitenkin tuumi ilmeisen tyytyväisenä:


- Hyvä ko edes jotakin.