Terveisiä Jorvakasta osa 54.


Kyyneliin oli tosin päättynyt myös Junkun keväällä tekemä reissu Pottu-laan. Matkaan lähdettiin tuolloin Riista Riston pienellä Neckar autolla, tällä pikku Fiatin saksalaisella versiolla, jossa oli poikamiehille sopivat etuovet, avautuivathan ne menosuuntaan, minkä takia niitä kutsuttiinkin sieppari-oviksi, koska niiden ansiosta autolla sai helposti pyydystettyä tyttösiä kyytiin.


Kuski oli pyydystänyt tällä kertaa kyytiinsä Notkon Topin lisäksi Notkon Oivan, tuon puolitoistametrisen hujopin ja sekopäisen tappelupukarin. Matkalla Risto ja Oiva kertoivat, että heillä olikin tarkoitus kostaa Sonta Laurille, joka oli aiheuttanut kuskin kasvojen muodonmuutoksen, mus-tine silmineen ja haljennein huulin.


Menomatkalla Oiva istui etupenkillä, ainainen sätkä käryten hänen suu-pielessään, uhoten niin perusteellisesti pieksävänsä Sonta Laurin, mutta matkan edetessä ja kossupullonsa vajetessa, kerskaili jo möyhentä-vänsä yhteenlaihiin Laurin serkkupojatkin. Hetken takapenkillä istuvia Topia ja Junkkua nauratti nämä rehentelyt, mutta mitä pitemmälle matka eteni, sitä rasittavammaksi se kävi.


Ennen tanssitalolle menoa käytiin pikaisesti kylän keskustassa sijaitse-vassa kahvilassa, missä Oivan uhoaminen jatkui, hänen kertoessa ko-vaäänisesti suunnitelmistaan ja kiertäen pöydästä toiseen tiedustele-massa, sattuisiko joku asiakkaista olemaan sukua Laurille. Kun sukut-utkimus oli tehty, eikä onneksi sukulaisia löytynyt, jatkettiin matkaa kohti n. viiden kilometrin päässä olevalle tanssitalolle. Matkaajat näkivät jo kaukaa, että maantielle, tanssitalon tienhaaraan, oli jostain syystä ko-koontunut paljon väkeä.


Nyt Oivan kahvilassa uhoaminen kostautui, sillä tieto tästä kostoiskusta oli jo kulkeutunut tanssitalolla riitaa haastavalle Laurille ja hänen serkuil-leen. Sieppariovet toimivat myös vastakkaiseen suuntaan, sillä kun saa-vuttiin tanssitalon tienhaaraan, ovi tempaistiin auki ja etupenkillä istunut Topi sie-pattiin ulos niin pontevasti, että hän lensi monta metriä, vaaka-tasossa liitäen, katsojien jalkoihin. Nyt Risto katsoi parhaaksi liueta pai-kalta ja painoi kaasun pohjaan ja niin lähdettiin jälleen matkaan, sieppa-riovi auki retkottaen. Oiva könysi etupenkille ja yritti verää ovea kiinni, mutta siinä vauhdissa se ei onnistunut, joten Riston täytyi hidastaa vauhtia ja niin vihdoin saatiin ovi suljettu.


Nyt matkalaiset huomasivat, että Laurin serkkupojat olivat jo ehtineet Volvollaan lähes Neckarin takapuskuriin kiinni, jossa he nyt valoja vilku-tellen ja äänimerkkiä huudattaen pyrkivät ohi keskellä tietä ajavasta pa-koautosta. Risto körötti kaasu pohjassa, pysytellen keskellä tätä kuop-paista soratietä, irtokivien ropistessa kova äänisesti auton pohjaa vas-ten, nopeusmittarin väpättäessä satasen molemmin puolin. Junkku istui takapenkillä manaten, että tulikin lähdettyä näiden kahelien matkaan.


Ajettuaan noin viisitoista kilometriä, Risto kääntyi rajavartioston pihalle ja tuskin sai autonsa pysäytettyä, kun jo hyppäsi ulos ja juoksi minkä ja-loistaan isti sai vartiosto takana mustana häämöttävään metsän suojaan häviten, kuin pieru Saharaan. Oiva sen sijaan käveli reteästi autonsa ympärillä parveilevaa Sontakannaksen viisi henkistä ryhmää vastaan.



- Vai tulitta tet antamhan Laurile sölkhän? kyseli esiin kävellyt Jussi.




- Voi herratun aika, emmä met nyt semmosta! Vakuuteli Oiva, kävellen
Jussia vastaa ja kehuen, kuinka hyvä ja luotettava väärti Jussi on, mutta lähelle päästyään yritti nopeasti lyödä vastaan tulevaan Jussia kasvoi-hin. Jussi kuitenkin tiesi moista odottaa ja liueten nopeasti lyönnin alta pois, potkaisi Oivaa tyylipuhtaalla rintapotkulla suoraan munille.



- Voi rakas Jussi, miten sie juuri minua nuin potkasit munile? Saatana, mie tapan sinun, aijai, aijai!! Voi rakas Jussi mitä varten sie juuri nuin te-hit väärtilesti? Perkele mie kyllä tapan sinun!! Voi saatana ko käypii ki-peää!!

Voihki nyt tämä vielä vastikään lyömätön sankari ja tuskissaan kyyryssä seisten piteli käsillään muniaan, mutta hiipi samalla hiljalleen lyönti etäi-syydelle. Lujaa ähkäisten ponnisti Oiva ylöspäin, yrittäen tavoitella nyr-killään Jussin laukaperiä, mutta huitaisi jälleen ohitse.


- Pam!!..... Pam!! kuului nyt vartioston suunnalta, kun vartiomies ampui pistoolillaan pari kertaa ilmaan, komentaen tiukasti tappelupukarit eril-leen toisistaan. Vartiomies komensi ensin Laurin porukan autoonsa.


- Junkku, lähe meijän matkhan! Lähemä tanssitalole!! Kutsui Jussi, mut-ta Junkku ei uskaltanut hypätä heidän kyytiinsä, pelätessään itse vielä joutuvansa koston kohteeksi. Myöhemmin hän katui tätä päätöstä katke-rasti.



Saatuaan Volvolla tulleet ajettua matkoihinsa, komensi vartiomies, pis-toolillaan osoitellen, Junkun auton rattiin, Oivan vastaluseista huolimat-ta, ja komensi poistumaan pikaisesti rajavartioston pihalta. Junkku ei ke-rinnyt ajaa kuin vaivaisen kymmenen metriä, kun jo Oiva sätti häntä kus-kin paikan anastuksesta ja yrittäen lyödä kasvoihin. Niinpä mentiin lu-mikinokseen, että pöhinä vain kuului ja auto sammui siihen paikkaan.


Pötkittyään pakosalle metsään, kävelivät he muutaman kilometrin tien reunaa seuraten, kunnes näkivät auto tulevan Pottulan suunnasta. Juos-tuaan maantielle, viittoilivat he auto pysähtymään. Auto pysähtyikin ja siitä astui ulos pari kookasta rajamiestä, jotka ilmoittivat hakeneensa juuri näitä häiriköitä ja komensivat mukaansa. Rajavartiostolla saatiin sitten odotella runsas tunti, ennen kuin poliisipartio ennätti saapua pai-kalle.


- Jaa..hah, pitihän se arvata, Oivahan son taas ollut asialla, totesi van-hempikonstaapeli ja oli todella yllättynyt, kun näin ei tällä kertaa ollut-kaan. Oiva pääsi vinoilemaan virkavallalle, syyttäen heitä hänen - siivon ja rauhallisen miehen - vainoamisesta, mikä kovin poliiseja nauratti.



Junku antoi puhallusnäytteensä, puhaltamalla muovipilliin, jonka toises-sapäässä heilua väpätti pieni muovipussi. Puhalluksen jälkeen poliisi murskasi pussissa olleen ampulliputken lasin rikki. Hetken nostellen ja pyöritellen, tarkastelivat vaihtaako pussi väriä, kunnes ilmoittivat, että olisi lähdettävä lääkärin luokse verikokeeseen.


Vaikka kävi ilmi, että lähin päivystävä lääkäri olisi noin sadan kilometrin päässä, poliisit lähtivät ajamaan Pottulaan suuntaan, kertoen takapen-killä istuvalle Junkulle, päättäneensä pitää matkalla lääkäriin luokse, tui-ki tarpeellisia puhalluskokeita, ja kun välineet oli unohtuneet lähteissä Pottulan poliisiasemalle, täytyisi heidän hakea ne sieltä mukaan.


Poliisiaseman pihalla poliisit nousivat autosta, käskien Junkun odottaa ja kielsivät ehdottomasti ja oikein painottaen kusella käynnin. Pidätetty ehti käydä parikin kertaa kusella, ennen kuin vieläkin suitaan maiskuttavat konstaapelit viimein saapuivat, kehuen; ”kuinka mahdottoman hyvät evhät vaimoväki olit heile matkhan laittanet ”.


Matkalla lääkärin vastaanotolle, tekivät poliisit useita pysähdyksiä, ratsa-ten autoilijoita, niinpä verikokeeseen päästiin vasta aamuvarhaisella. Lääkärissä käynnin jälkeen poliisit, ajaen yli 300 kilometriä, palauttivat Junkun kotiportille saakka ja toivoivat, ettei enää nähtäisi samoissa merkeissä


Verikokeen tulos osoitti, että rattijuopumuksen promilleraja oli juuri ja juuri ylittynyt, niinpä Junkkua odotti kesäkuun alussa jälleen matka Pot-tulaan. Tällä kertaa istumaan syytettyjen penkille oikeussaliin. Jyri laati oikeudelle kirjelmän:




Pottulan-Jorvakkan käräjäkunnan kihlakunnanoikeudelle.



Syytetyn isänä ja holhoojana pyydän esittää kihlakunnanoikeudelle tästä asiasta seuraavaa:



Ensin lienee syytä todeta, että kasvattajana en ole onnistunut poikaani ohjaamaan yrityksistäni huolimatta niin, ettei hän olisi hairahtunut aloit-tamaan väkijuomien käytön. Myönnän, että suurin syy tähän on minun, eikä pojan, vaikka onkin vaikeata tunnustaa kykenemättömyytensä kas-vattajana. En ole osannut saada häntä innostumaan hyödyllisiin harras-tuksiin, ja niin on hän joutunut liiallisen vapaa-ajan johdosta turvautu-maan tällaisiin joutaviin ja vahingollisiin vapaa-ajanviettotapoihin.


Kuulustelupöytäkirjan mukaan ja pojan oman kertoman perusteella mi-nulla on kuitenkin sellainen käsitys, ettei poika tätä rikkomustaan, moot-toriajoneuvon kuljetusyritystä, ole tehnyt pahuuttaan. Eihän tässä voi ol-la kysymys muusta kuin ajattelemattomuudesta. Eihän poika olisi men-nyt auton rat-tiin, ellei rajavartioston vartiomies olisi häntä käskenyt. Kun aseistettu vartiomies käskee, tottakai 16-vuotias poika säikähtää, eikä hänelle tule mieleenkään pullikoida vastaan. Jos hän ei olisi totellut, olisi hän syyllistynyt johonkin muuhun rikkomukseen, sillä kai vartiomiestä on toteltava. Se, ettei poika ilmoittanut nauttineensa alkohoolia, kun häntä käskettiin ajamaan auto pois, ei voi johtua muusta, kuin ajattelematto-muudesta ja kokemattomuudesta.


Koska auto joutui ojaan syystä, joka ei ollut hänen, auton ollessa vielä rajavartioston alueella, eikä siis ehtinyt vaarantaa yleisen tien liikennet-tä, katsoisin lieventäväksi asianhaaraksi. Sekin, että hän ryhtyi ajamaan ilman ajokorttia, ei voi olla muuta kuin ajattelemattomuutta ja kokematto-muutta. Hänet käskettiin ajaa auto pois pihalta, eikä häneltä kysytty ajo-korttia. Ei hänen myöskään käsketty pyytää lupaa auton omistajalta au-ton siirtämiseen, eikä autonomistajalla ole vaatimuksia, joten tästä ei voitane häntä syyttääkkään.


Kaikesta edellä mainitusta käy ilmi, että teko on tehty täysin harkitse-matta ja osoittaa lapsellisuutta. Minusta olisi kohtuutonta rangaista hän-tä samoin, kuin täysi-ikäistä rattijuoppoa, joka ymmärtää tekonsa vaa-rallisuuden ja tietää sen mahdolliset seuraukset. Kaikesta käy ilmi, että poika ei ole paatunut vaan pelkästään lapsellinen. Näyttäähän siltä, että hän on poliisikuulustelussa kertonut kaiken ilman vänkyröi-mistä, eikä ole käsitykseni mukaan ryhtynyt sepittämään satuja ja hätävalheita.


Minun käsitykseni mukaan, joka on kylläkin kovin subjektiiviivinen, pojan verenalkoholin määrä oli myös melkoisen alhainen, joten humalatila lie-nee ollut verrattain lievä. Tätä todistaa sekin, ettei vartiomies sitä toden-nut käskiessään pojan auton rattiin. Myös on todennäköistä, että auton ojaan joutuminen johtui huomattavasti juopuneemman naapurin häirit-semisestä ajon aikana tai jo alkaessa. Tämä ojaan joutuminen oli oi-keastaan hyväkin, koska se esti auton pääsemisen yleiselle maantielle, jossa olisi ollut maatakin liikennettä.


Ymmärtääkseni tässä poikani tekemässä rikkomuksessa, jonka hän jou-tui tekemään vastoin tahtoaan käskystä, vaikka rajamies ei tietenkään tahtonut käskiessään sellaista, on monta lieventävää seikkaa. Pojalla ei ollut tarkoitus eikä halua rikkoa lakia, ei myöskään rajamiehellä, vaikka hän käski poikani rattiin. Mitään vaurioita ei aiheutunut ajoneuvolle eikä ihmisille eikä muut liikenteessä olleet joutuneet vaaraan. Minusta on po-jan nuoruus ja lapsellisuus myös lieventävä asianhaara.


Tähän kaikkeen vedoten rohkenen pyytää kihlakunnanoikeutta harkitse-maan, onko pojan tulevaisuuden kannalta välttämätöntä tuomita häntä mihinkään rangaistukseen. Eikö Suomen rikoslaki salli tällaistakin me-nettelyä, kun on kyseessä nuori ensikertalainen ja kun tässä tapaukses-sa on kysymyksessä nuori ensikertalainen ja kun tässä tapauksessa on kysymys vasten tahtoa rikolliseen menettelyyn ajautumisesta? Eikö kih-lakunnanoikeus voisi yhtyä käsitykseeni, että joutuminen oikeuden eteen jo sellaisenaan on säikäyttänyt häntä ja hän uskoakseni tulee muistamaan tämän tulevaisuudessa.


Minusta tuomituksi tuleminen, vaikka tuomio olisi lieväkin, jollain lailla turruttaa nuoren ihmisen suhtautumistavan oikeuslaitokseen ja tekee helpommaksi joutumisen uudestaan oikeuden kanssa tekemisiin. Hän aloittaa vuoden kuluttua syksyllä vapaaehtoisena asevelvollisuuden suorittamisen ja minä toivon, että armeija onnistuisi hänen kasvatukses-saan mieheksi, vireäksi ja vastuuntuntoiseksi, paremmin kuin minä. Us-koisin, että armeijan mahdollisuudet olisivat paremmat onnistua tässä, jos pojalla ei olisi painolastinaan kihlakunnanoikeuden tuomiota, ei eh-dollistakaan



Jätän asian kihlakunnanoikeuden päätettäväksi.


Jyri Tapanila.



Syyte rattijuopumuksesta hylättiin ja oikeussalista käveli ulos vapaa, mutta vihainen nuorukainen. Olihan Jyri jälleen vierittänyt syyn oikeu-denkäyntiin Junkun niskoille ja unohti, jostain kumman syystä, kirjel-mässään mainita, että Junkku pakotettiin auton rattiin aseella uhaten ja esittikin tapahtuneen rattijuoppouden syyksi syytetyn lapsellisuuden. Li-säksi hän ilmoitti kirjelmässään, että Junkku tulee hakemaan vapaaeh-toisena armeijaan. Tämä syytetty kuuli vasta oikeussalissa. Jostain syystä kaikki tahot vaikenivat vartiomiehen ampumista varoituslauk-kauksista.