Terveisiä Jorvakasta osa 56.


Isoveljeään Junkkun ei tällä kertaa tarvinnut tavata, koska oli lähtenyt juhannusta juhlistaamaan Aavasaksalle, yhdessä Topi ja kolmen, heitä muutaman vuoden vanhemman, jorvakkalaisen nuorenmiehen kanssa. Matka tehtiin paikallisen taksimiehen hienolla uudella valkoisella Mersul-la, taksirengin ajaessa. Näillä nuorukaisilla oli myös ”omat eväät” muka-na - muovipussillinen koskenkorvaa.


Ilmat oli kuin oltaisiin vappujuhliin menossa, hyvä ettei lunta satanut. Juhla-tunnelmaa sää ei kuitenkaan laskenut, sillä laulu raikasi heti hei-dän ehdittyä Pottulan ohi ja ensimmäisen tyhjennetyn kossupullon len-täessä auton ikkunasta tienposkeen.


Junkku kaivoi esiin Jyriltä ”lainaamansa” Philips EL3300-mallisen kan-nettavan c-kasettinauhurin ja laittoi soimaan radion lista-ohjelmasta nau-hoittamiaan kasetteja. Menomatkan ehdottomiksi suosikeiksi nousi Simo Salmisen Pornolaulu ja Irwinin Ryysyranta, joita hoilattiin yhä uudelleen ja uudelleen. Matkalla pysähdyttiin ensimmäisen kerran, kun Väylä-var-ren pienen kyläbaarin pihalla seisoi keltanen, siniseen rautakehykseen asetettu, tuulessa hieman heiluva, metrinen mainoskyltti, johon oli tus-silla tekstattu pysäyttävä mainos:


”PASKA MUSIIKKI, HIDAS PALVELU. TULE JA KOE”.



Noin hyvää ja rehellistä mainosta he eivät voineet millään sivuttaa. Baa-rissa oli kuumaa, kuin huonosti lämmitetyssä saunassa. Takahuonees-ta astui esiin pitkäpartainen vanhempi mies, jolla oli yllään vain valkoi-nen vahakankainen esiliina ja kädessä leipurin pitkävartinen leipälapio.


Mies kertoi, että välikalja on loppunut ja kalja-autoa ei ole vielä näkynyt, mutta ovalasti hymyillen sanoi löytyän muuta suuhun kaadettavaa, jos vain hinnasta sovitaan. Paljas luiseva perse ja vähän muutakin vilkkuin, kun hän kääntyi selin ja kumartui ottamaan alahyllyltä pahvilaatikon jos-sa oli 50 kpl 50 gramman pulloa Hoffmanni tippoja sekä runsaasti kelta-sinisiä Hota eli intiaanipulveri pusseja. Uskovaistenpastillelle. tuoksuva myyjä oli selvästi pettynyt, kun matkalaiset tyytyivät ostamaan vain pullolliset tippoja per matkaaja sekä kupilliset kahvia.


Vaikka vakaasti oli porukalla päätetty, että Hokmannin tipat säästetään paluumatkalle, etupenkillä istuva Mauri oli avannun oman pullonsa ja yritti salaa muilta maistaa tätä lääkettä. Autoon levisi kuitenkin saman-tien sairaalasta niin tuttu lemu, paljastaen tämän salanaukkaajan hetim-miten. Junkusta tuntui, että suu kuivui kasaan, kun otti ensimmäisen hui-kan omasta Hohmanpullostaan. Onneksi oli saatu täytettyä myös väli-kalja varasto, sillä olut tuntui nyt kelpaavan kaikille.


Pian humalaisten möli täytti nyt auton niin, että kuski uhkasi jo kääntyä takaisin. Mauri laulaa hoilotti kaihoisasti:


”Ei, ei, ei, Delilah
Ei, ei, ei, Delilah
Väärin teit....”


Autossa lemusi kuin huonosti tuuletetussa sairaalassa, peittäen alleen jopa sa-kean tupakan käryn. Ikkunoita ei voinut avata, koska ulkona sa-toi vettä kuin Esterin ahterista. Haju imeytyi syvälle matkalaisten vaattei-siin sekä hiuksiin, hengityksestä puhumattakaan.


Topi ja Junkku mittailivat auton takapenkin pituutta, kyselivät kuskilta miten etupenkin voisi kaataa taaksepäin. Laskivat huolissaan kortonkin-sa, arvellen riittäisiväkö ne täyttämään juhannusrientojensa tarpeen.


Juotuaan Hokmanpullostaan noin puolet, jo valmiiksi humaltunut ja vä-hän lajia treenannut Junkku sammui, nuokkuen pää ikkunaa vasten.


Yöttömästä yöstä ei ollut tietoakaan, vaan oli pimeää ja sateen ropina kuului ulkoa, kun Junkku heräsi kylmästä autosta yksin. Noustuaan au-tosta ulos, huomasi hän olevana isolla, autoja täynnä olevalla, parkkipai-kalla. Jostain läheltä kantau-tui hänen korviinsa, kuinka orkesteri soitti jenkkaa ja kuinka tanssijoiden askeleet löivät parkettia vasten.


Ollessaan tyhjentämässä rakkoaan sekä hieman oksentamassa parkki-paikan laidassa kuuli hän, kuinka joku käveli hänen selkänsä taakse ja tiukasti tokaisi:

- Son poka sakon paikka, ko ylheiselä paikala kussee!!

- Enpä kehan houshuinkhan kussa!!


Hoidettuaan rakkonsa tyhjennyksen loppuu, Junkku kääntyi ja näki to-della iso kokoisen poliisin seisovan kyyryssä heidän autonsa takana tar-kistamassa rekisterinumeroa. Junkun tulles-salähemmäksi poliisi nousi suoraksi ja katsoi hämmästynee-nä tulijaa.


- No perkele, solet Tapanilan Junkku!? Mitä sie täälä tehet?


Tämä yli kaksi metrinen mies oli toiminut pari vuotta poliisina Jorvakassa ja oli innokas jalkapallon harrastaja. Hän potki palloa usein Junkun ja muiden kyläläisten kanssa koulun pihalla, minne Junkku oli väsännyt maalit sitä varten. Enää poliisi ei maininnut sakottamisesta mitään, vaan kehoitti Junkkua pitämään kiirettä, jos hän halusi vielä ehtiä tanssia edes viimeistä valssia ja toivotti menestystä parketille.


Viimeiselle valssille, pyörähtämäään parketille, Junkku ehti hädin tuskin. Tyttö oli kaunis ja hyvin muodokas ja kaiken lisäksi todella hyvä tanssija. Tyttö oli kuitenkin myös hyvin hiljaista sorttia, eikä puhu pukahtanut mi-tään, hymyili vain kaunista hymyään, mitä nyt muutaman kerran nauraa hihitti, kun Junkku kehua retosteli hänen kauneutta. Juuri kun musiikki vaikeni, rohkaistui Junkku jopa pyytämään tytöltä saatille pääsyä.

- Du sticker som en spritfabrik(1., vastasi tyttö hymyssä suin.


Tyttö ehti hävitä väenpaljouteen ennen kuin Junkku tokeni yllättävästä
vastauksesta ja totesi pettyneenä:

- Soli piru viekhön vishin hurri tuo tyvär?



Tanssit loppuivat siihen, eikä Junkku löytänyt kavereitaan tuhansien juh-lijoiden joukosta. Niinpä hetken etsittyään, palasi autolle ja laittoi nukku-maan. Herättyään huomasi heidän tulleen jo ohi Pottulan ja auton sei-sovan nyt kapean joen rannassa olevan pienen kioskin vieressä.


1.) Sinä lemuat kuin tislaamo, viinatehdas.