Olli-Pekka. / Lapin Kansa 1930.

Terveisiä Rovaniemen markkinoilta.


Terveisiä Rovaniemen markkinoilta!
Ne alkavat taas olla ohi.

Vaikka mitkäs markkinat nämä oikeastaan ovat! Kävimme niihin eilen tutustumassa ja täytyy sanoa, että ei ole Rovaniemen kuuluisista talvi-markkinoista enää muuta kuin raamit jälellä. Eikä nekään ole mitkään häävit. Markkinoina niitä kuitenkin puhutellaan, vaikka, kyllä niin on, että on entisten kunniallisten Rovaniemen markkinain pilkkaamista nimittää näitä Rovaniemen markkinoiksi.

Ei ole enää tuttua telttariviä Maantiekadun kahden puolen niinkuin oli en-nen, eikä ole posetiiviäijällä asiaa Pumpasen mäelle. Siellä äijä-riepu jossain Yliruokasen pellon laitamalla kärvisteli tulemaan "Marseljee-sia" surullisen näköisenä, ja onnenlehtien kauppa näytti laimealta.

Rovaniemen markkinat pidetään nyt Yliruokasen entisillä pelloilla, joita hienommalla nimellä kutsutaan kauppalan toriksi.

Pellot, joissa lumi on nyt kovaksi tallattu ja telttarivejä vieri vieressä
kantavat tosiaan torin leimaa aivan "kaupungin malliin". Sen enempää ei tämä tori vielä toistaiseksi tarjoa. Järjestys on hyvä - luonnollisesti, kun kopperoita ei ole missä sattuu. Ensi kerran, - niin kertoi meille kauppias Anton Kanerva eilen, kun palailimme markkinapaikalta, on - Rovanie-men markkinoilla hyvä järjestys. Mutta hän lisäsi heti jatkoksi, ettei ole koskaan Rovaniemen markkinoilla ollut niin vähän rahaa ja kaupanteko niin perin laimeaa kuin nyt. Tätä ei kuitenkaan ole niin käsitettävä, että hyvä järjestys ja rahattomuus olisivat jollakin tavalla toisiinsa nähden "suoraan verrannollisia", vaan on vika muualla. Kun ei ole rahaa, niin ei ole rahaa, vaikka olisi kuinka rikkaan talon poika. Niinhän sitä sanotaan.

"Pajatsot" näyttävät edelleenkin olevan täällä käsin muodissa. Niihin pis-tää kansa vaikka viimeisen markkansa. Mitäpä yhdestä markasta, antaa sen mennä sisälle "Pajatson" nielusta. Niin kai ajatellaan. Sanotaan kyl-lä, että pennissä tuhannen alku, mutta teoria on toista kuin käytäntö.
"Lasiveitsiä" 10 markan hintaan kappale! Ja kauppa kävi kuin siimaa .Ei ollut miehellä mitään murhetta tontinvuokristakaan. Laatikko kainalossa kuljeskeli ja teki rahaa.

Miehet kaupittelevat Rovaniemen turkismarkkinoilla v.1935 ketun nah-koja kadulla. Kuva: Suomen Metsämuseo.

Sariolan Talvitivoli Rovaniemen kauppalassa, Rovaniemen markkinoi-den aikaan kevät-talvella 1935-1936. Etualalla markkinakauppiaiden ko-juja, Talvitivolin teltat kuva-alan oikeassa laidassa. Taustalla Rovanie-men kauppalaa. Kuva: Keravan museo.

Poikkesimme kahlekuningas Sundiin teltassa katsomassa, mitä uusia konsteja hänellä olisi tarjottavana. Vanha rauha ja entiset kujeet siellä vallitsivat. Mikäpä siinä: vanha konstion aina parempi kuin pussillinen uusia. Sen tietävät Sunellin veljekset erinomaisen hyvin.

Toisessa teltassa ajeli karhu polkupyörällä. Sitä konstia ei pidä opettaa Kuolajärven karhuille. Muuten ne syövät kaikki lehmät ja lampaat koko tasavallasta. Antaa niiden tassutella vaan kämmenpohjiensa varassa. Kyllä ehtivät pahantekoon silläkin tavalla.

Samassa teltassa mustapartainen "fakiiri" liitti yhteen nuoraa san kuin kerkisi. Tavallisia rautarenkaita löi ketjuksi ja kaiken huipuksi nukutti nai-sen "hypnoottiseen uneen". Joku saattaa sanoa, että on niitä naisia en-nenkin nukuteltu, joten se konsti kyllä osataan, mutta tämä "fakiiri" asetti nukkuvan tylsien miekkojen kärkien päähän pitkin pituuttaan ja sivalsi sitten alta kolmesta miekasta pois kaksi, joten nainen jäi ilmaan vain yh-den miekan varaan, joka oli niskan kohdalla. Millä mahdilla "nukkuva" nuorenpuoleinen venakko siinä sitten pysyikin, niin ei voi kieltää, etteikö siinäkin tempussa olisi oppimista. Intiasta saakka ei fakiireja sitä varten tarvitse kuitenkaan hakea. Kemijärven parturi tekee sen myös aivan tai-teen kaikkien sääntöjen mukaan.

Mitä eläinten kuljettamiseen markkinoilla tulee, niin olemme sitä mieltä, että se olisi estettävä. Niin petoeläin kuin karhu onkin, ei Nalle parkaa sentään saisi tuolla tavalla ahtaissa häkeissä kuljetella. Metsän kunin-gas on karhu suomalaisessa katsannossa aina ollut ja tulee sillä kunnia-paikalla myöskin pysymään. Kun kontio katoaa, katoaa silloin myös osa maallemme tunnusomaisesta eläinkunnasta. Eläinrääkkäystä tuollainen kuljetteleminen on. Ei ole myöskään paikallaan, että krokotiilejä, lämpi-mien virtojen tyypillisiä eläjiä, samalla tavalla kuljetetaan. Kyllä krokotiili on silloin väärässä ympäristössä kun se on Yliruokasen entisillä pelloilla Rovaniemen kauppalassa! Samoin kuin myöskin troopillisten maiden jättiläiskäärmeet, joita sirkuskiertueet kiduttavat.

Tässä kauppalassa on tehty ja tehdään runsaasti kaikenlaisia sääntöjä. Niitä kun ei aikaisemmin ole ollut, on ne nyt rustattava. Mallisääntöjähän on tasavalta täynnä. Eiköhän jonkin säännön liepeille mahtuisi vielä sel-lainenkin pykälä, jolla elävien eläinten näytteleminen markkinoilla kiel-lettäisi