Samuli Paulaharju. / Suomen Kuvalehti 14.5.1921.

Tornio 300-vuotta.


Kolmisataavuotias! Semmoiseen - ihmiselämän pituudessa - kunnioitet-tavaan ikään pääsi t. k:n 12 p:nä Tornio. Perä-Pohjolan ja Lapin pieni pääkaupunki. Kaupunkina kolmisatavuotias. Mutta Pohjanlahden poh-joisimman perukan liikepaikkana on Tornionjoen suuhun, Suensaarelle. syntynyt kylä ollut tunnettu merenkulkijoille ja Etelän ja Idän kauppa- saksoille jo ikimuistoisista ajoista.


Täällä jo vanhastaan vaihtuivat kuulut Tornionjoen lohet ja Lapin tavarat Etelän kauppureille. täällä jo mainitaan tunnettujen lapinkävijäin, pirkka-laisten, pitäneen kauppansa pääpaikkaa. Joka kesä tänne merenkyntä-jät suuresta maailmasta purjehtivat, ja talvisin taas idästä Vienan miehet sekä ryssät ajoivat tänne turkiksia ja muuta Lapin tavaraa ostamaan. Ja pohjoisesta tulivat liikepaikalle lappalaiset aina Jäämeren rannoilta asti.

Jo 1300-luvun alkupuolella mainitaan, että Torniossa oli seurakunta ja pappi, ja kappelina tiedetään Alatornion. johon Suensaaren kyläkin kuu-lui, olleen jo 1345. Piispa Hemmingkin jo ulotutti tarkastusmatkansa aina Tornioon asti. Ja Alatornion vanha kivikirkko Pirkkiönsaarella. vastapää-tä Suensaarta, on rakennettu jo 1100-luvalla.

Osa Tornion kaupunkia Tornionjoen puolelta.

Jalkaisin Ruotsiin. Taustassa Tornio. Kuva ja kuvateksti: Pohjantähti 01.07.1906 no 7-8.

Kuva: Helsingin Kaiku 29.08.1914 no 35.

Vilkkaan liikkeen takia päätettiin Pohjanlahden perukkaan kohottaa kau-punki, ja valittiin siksi Suensaaren kauppapaikka, jota hallituksen toimi-henkilö Lapissa. Daniel Hjortkin, v. 1604 kaupungiksi ehdotti. Ja seu-raavana vuonna mainitaan Tornion kaupunki perustetun, mutta vasta 1621 se sai lopulliset kaupunkioikeutensa. Kauppaalueekseen sai Tornio lähimmät ympäristönsä, Ala- ja Ylitornion pitäjät kahtapuolta Tornionjo-kea ja Kainuun pitäjän Kainuunjoelta. lisäksi Tornion ja Kemin laajat La-pit, kaukaiset ylimaat. osaksi aina Jäämerelle asti.

Vaikka vasta perustettu Tornio oloihinsa nähden olikin suhteellisen vilkas liikepaikka ja oli koko silloisen Ruotsin-Lapin ja Länsi- Pohjan keskus ja vanhin kaupunki, pysyi se kuitenkin pikkukaupunkina ja semmoiseksi jäikin, sittenkin, vaikka sai tapulikaupungin oikeudet 1765. Ja kun Tor-nionjoen itäpuolinen Länsi-Pohja kaupunkeineen 1809 liitettiin Suomeen - koko Länsi-Pohja Tornion ja Kemin- Lappeineen oli siihen asti pidetty Ruotsiin kuuluvana - menetti Tornio vanhan kauppa-alueensa joen län-sipuolella. Ja vielä enemmän supistui Tornion kauppa, kun jokisuulle Ruotsin puolelle myöhemmin perustettiin Haaparanta kilpailijaksi.

Tornion satamasta.

Kuva: Helsingin Kuvalehti 01.01.1909 no 2.

Kuva: Postimies 16.02.1917 no 4.

Kuva: Kodin kuvasto 25.03.1917 no 13.

Hauskan kuvauksen hiljaisen Tornion elämästä, juuri sata vuotta taka-perin saamme lukea Lundin yliopiston professorin J. v. Zettestedtin mat-kamuistelmista v. 1821. Hän kirjoittaa m.m.: "Tornio on vanha ja ränsis-tynyt, ja juuri pari vuosisataa on kulunut sen perustamisesta. Ulkonäöstä päättäen luulisi melkein, etteivät useat kaupungin yksikerroksisista puu-rakennuksista sen jälkeen ole tulleet vähääkään kohennetuiksi.


Katuja on useita. ne ovat leveitä, leikkaavat suorakulmaisesti toisiaan ja ovat aivan kiveämättömiä sekä lisäksi ruohopeittoisia. Uskoisipa mel-kein, että kaupungin 519 asukasta ovat. kuten ennen vanhaan luosta-rien eläjät, maanalaisten käytävien kautta toistensa kanssa yhteydessä. Sillä kaduilla huomaa tuskin merkkiäkään jalankävijäin ja hevosmies-ten liikenteestä. Kesällä korjataan niiltä heinää, ja sitten ne jätetään kar-jan laitumiksi. Mutta juuri tämä antiikkinen ulkonäkö vie ajatukset kauas muinaiseen aikaan ja antaa kaupungille oikean arvon."

Tornion juuri valmistunut kansakoulu. Kuva: Helsingin Kaiku 08.10.1910 no 40.

Kuva: Suomen Kuvalehti 23.06.1917 no 25.

Tämmöinen oli Tornio sata vuotta sitten, vähäpätöinen ja vaatimaton syrjäseudun kaupunki. Ja samanlaisena pysyi se yhä edelleenkin. Sata-luvuissa vain laskettiin kaupungin asukkaat vielä vuosikymmenienkin perästä. (Esim. v. 1860 693, 1880 968. Nykyään yli 2000.) Ja vaatimat-tomina yksikerroksisina pysyivät kaupungin talotkin, vain joidenkuiden vanhojen kauppiaiden asunnot olivat kaksinkertaisia puutaloja, kivira-kennuksia ei ollut ainoatakaan. Kadut ovat vieläkin kiveämättömiä ja hei-nää on katunurmikoilta niitetty vielä viimeaikoinakin.

Mutta on pienellä Torniollakin ollut omat suuret liikemiehen joiden paras-ta toiminta-aikaa vanha torniolainen muistelee rakkaan kaupunkinsa "suuruuden päivinä". Silloin kun elivät vanhat torniolaiset kaupankävijät Tornberg, Bergman, Govenius, Porthan, elivät ja rakennuttelivat laivoja: prikejä, jähtejä kuunareita, ja niitä kaukana merillä "seelauttivat", osteli-vat tavaroita Perä-Pohjolasta ja Lapista ja lähettivät niitä kaikkeen maa-ilmaan, silloin oli Torniossa kesäisin liikettä.

Ja suurien talvimarkkinain aikoina maaliskuussa riensi Lapin pääkau-punkiin koko pohjoispuolen maailma ja rauhallinen Tornio riehahti re-muamaan suuren maailman tasalla.

Paperikauppa Torniossa Kauppakadun varrella.

läkäs lauttamies Salomon Savikuja, joka 30 vuoden aikana on kulettanut lauttaa Kirkkoputaalla Ala-Tornion kirkon luona ja 14 vuotta maantielauttaa Tornioon. Kuva: Kyläkirjaston Kuvalehti 01.04.1916 no 4.

Kuva: Finlandia 01.01.1919.

Kuva: Suomen Kuvalehti 28.05.1921 no 22.

Vasta sitten kun Tornio sai rautatiensä, on se ruvennut nopeammin nou-semaan ja kasvamaan ja pysyttelemään muun maailman mukana. Mutta aivan erikoinen "suuruudenaikansa" oli Torniolla vast`ikään maailmanso-dan pauhatessa, kun koko maailman liikenne kulki tämän pikku kaupun-gin kautta. Silloin sai syrjäisen seudua asukas nähdä, kuulla ja ihmetellä mitä kirjavinta suuren maailman elämää, kansain ja tavarain vaellusta, joka oli ottanut kulkusuuntansa Pohjanlahden kaukaisen perukan kautta.